Jakkarasta jalkarahi

Kierrätyskaupan saaottaa-jakkarasta tuli hieno jalkarahi eli palli pienellä fiksauksella. Liimasin ja ruuvasin jalat tiukemmalle ja lyhensin niitä 10 cm. Tämä ei ole aito Aalto-jakkara vaan kopio. Samasta liikkeestä löytyi kiva pehmuste 0,50 eurolla. Sopii hyvin jakkaran päälle ja pistää hymyilyttämään.

Villapaidan kutistaminen

Olipa hyvä ja paksu Boreuksen (Valtion pukutehdas) villapaita tarjolla kierrätyskaupan saa ottaa -osastolla. Villaa 100 %, mutta aivan liian iso. Koko oli varmaankin XL tai isompi. Kutistui kuitenkin juuri sopivaksi M-kokoiseksi, kun käänsin nurinpäin ja pesin 60 asteessa pesukoneen normaaliohjelmalla. Kannattaa kokeilla vähän kosteana ja hihoja voi vielä venyttää, jos meni liian lyhyeksi. Villapaita vanuttui entistä paksummaksi ja tällä varmasti tarkenee kovillakin pakkasilla.

Tivoli Audio -radion viritysongelman korjaus

Kierrätyskaupasta ostin Tivoli Audio Model One -radion 5 eurolla. Tässä onkin oikein hyvä ja mukava ääni, mutta sitä vaivasi tyyppivika eli aseman viritys on tuskastuttavaa, kun kanavaa ei millään saa kohdalleen. Väliin tunkee haamukanavia ja asema häipyy pois itsekseen jonkin ajan kuluttua.

Nettifoorumeilla ja YouTubessa on korjausohjeita, joissa vaihdetaan virityskondensaattori uuteen tai puretaan se osiin puhdistusta varten. Aika työläitä keinoja.

Sitten löysin Vanhat radiot -ryhmästä hyvät ja helpommat neuvot. Vika on viritysnupin juuressa oleva laahausmaadoitin, joka ei saa kunnolla kosketusta. Avasin radion etu- ja takalevyä sen verran, että pääsin suihkuttamaan kontaktispraytä (IPA, isopropanolia) viritysnupin akselille ja virityskondensaattorin metallisuojan raoista sisään. Pyörittelin nuppia tämän jälkeen eestaas reunasta reunaan pitkän tovin. Annoin kuivua vuorokauden ja simbsalabim - nyt radio pelaa hienosti ja asemat pysyvät hyvin kohdallaan.

Viritysnupin asteikko ei ollut heti kohdallaan, kun esim. 91.6 MHz kuului 93.1 kohdalta, mutta sen sai korjattua kondensaattorin säätöruuveista. Laitoin viritysnupin 91.6 kohdalle ja säädin F-ruuvista taajuutta varovasti niin, että asema alkoi kuulumaan. A-ruuvista voi säätää herkkyyttä, mutta sitä en muuttanut. Lopuksi säädin keltaisen ledin kirkkaimmilleen sinisestä potentiometristä, joka näkyy kuvassa ruuvimeisselin kärjen kohdalla.

Joulukranssi

Löytyi rannalta punapajua. Taittelin niistä joulurinkulan ovikoristeeksi.

Tupsu pipoon

Löytyi hyvä kirjoneulepipo kierrätyskeskuksen ilmaiskorista. Siitä puuttui vaan tupsu. Se oli helppo tehdä netistä löytyvillä ohjeilla. Nyt saa pakkaskelit tulla.

Pihkasalvan valmistus

Pihkasalva on monipuolinen vanhan kansan rohto kaikkiin vaivoihin. Sen valmistus on helppoa. Kerätään ensin kuusen pihkaa. Tähän tarvitaan metsänomistajan lupa. Pihka sulatetaan rypsiöljyyn vesihauteessa välillä sekoittaen ja siivilöidään seoksesta roskat pois. Lisätään seokseen mehiläisvahaa ja kuumennetaan uudelleen vesihauteessa, niin että vaha sulaa. Purkitetaan salva lasipurkkiin ja käytetään tarvittaessa ulkoisesti.

Netistä löytyy monenlaisia valmistusohjeita erilaisilla seossuhteilla. Pihkan osuus on yleensä noin 30 %, joka antaa riittävän tehon. Öljyn ja vahan määrillä voi säätää salvan notkeutta. Itse tein salvan näillä määrillä:

40 grammaa kuusen pihkaa
70 grammaa rypsiöljyä
5 grammaa mehiläisvahaa

Valmista salvaa tuli noin 100 grammaa.

Chromecast ilman WiFiä

Chromecast tarvitsee normaalisti WiFi-yhteyden toimiakseen, mutta jos sellaista ei ole, niin voi käyttää puhelimen mobiilidatayhteyttä jakamalla se puhelimen Hotspotin kautta Chromecastille. Näillä ohjeilla onnistuin asennuksessa. Minun Chromecast on toisen sukupolven malli (2nd Gen).

Kytke Chromecast television HDMI-liitäntään ja valitse se tv:n ohjelmalähteeksi (source). Palauta Chromecastin tehdasasetukset painamalla pitkään Chromecastin sivussa olevaa nappia.

Asennusvaiheessa tarvitaan kakkospuhelin, jolla Chromecast liitetään ykköspuhelimen tarjoamaan Hotspot-verkkoon. Sen jälkeen kakkospuhelinta ei tarvita ja ykköspuhelin toimii ohjelmien jakamisessa televisioon. Molemmissa puhelimissa pitää olla Google Home -sovellus asennettuna.

Laita kakkospuhelimesta WiFi päälle, mutta älä yhdistä sitä mihinkään verkkoon. Anna puhelimen mobiilidatan olla päällä, samoin Bluetooth ja Sijainti. Älä laita ykköspuhelimen Hotspottia vielä päälle tässä vaiheessa.

Kun Chromecast on käynnistynyt ja tv-ruudussa näkyy "chromecast.com/setup", niin avaa kakkospuhelimesta Google Home -sovellus.

Avaa sovelluksesta Asetukset ja Lisää uusi laite. Jatka siitä ohjattua asennusta eteenpäin kunnes Chromecast löytyy ja se on yhdistetty.

Sitten sovellus pyytää yhdistämään WiFi-verkkoon. Valitse Muu WiFi-verkko. Syötä verkon nimeksi ykköspuhelimen Hotspot-verkon nimi, valitse Hotspotin käyttämä suojaus (yleensä WPA2) ja syötä Hotspotin salasana. Lopuksi paina muodosta yhteys.

Kun Google Home alkaa muodostaa yhteyttä, niin laita ykköspuhelimen Hotspot päälle vasta tässä vaiheessa. Hetken päästä tv:ssä pitäisi alkaa näkyä joku Chromecastin taustakuva ja kellonaika, kun se saa yhteyden Hotspot-verkkoon. Kakkospuhelimessa Google Home voi näyttää, että yhteys on muodostettu tai siihen jää vain pyörimään yhteyden haku. Kakkospuhelinta ei tämän jälkeen tarvita.

Jätä ykköspuhelimen Hotspot päälle ja avaa siitä vaikka Yle Areena ja yritä yhdistää Chromecastiin. Jos asennus meni oikein, niin sen pitäisi toimia ja näkyä tv:ssä. Jatkossa kun haluat katsoa ohjelmia Chromecastin kautta, niin ykköspuhelimen Hotspot pitää olla päällä, koska se toimii nyt Chromecastin tarvitsemana verkkona.

Minun piti yrittää asennusta muutaman kerran ja käynnistää ykköspuhelin uudelleen, mutta sitten lopulta sain tämän toimimaan.

Vanhan puukon kunnostus

Second hand shopista löytyi vanha puukko (5 eur). Terä oli ruosteessa, tuppi kovettunut ja kahva likainen. Siitä tuli kunnostuksen jälkeen ihan hyvä käyttöpuukko. Terottui helposti ja on hyvä vuolla.

Terän pituus on 8 cm, hiiliterästä.
Kahvan pituus alareunaan 11 cm ja yläreunaan 12,5 cm, visakoivua.
Tuppi on tummaa parkkinahkaa.

Ruoste lähti terästä etikalla ja karhunkielellä. Hioin vähän viisteitä kirkkaammaksi vesihiomapaperilla ja sitten teroitus. Tasoitin kahvasta pahimmat kolhut pois hiekkapaperilla ja vahasin sen. Siistin tupesta palkeenkielet ja rasvasin pariin kertaan.

Puukon tekijäkin selvisi Puukkoareenan kautta. Sen on tehnyt kauhavalainen Harri Merimaa joskus 2000-luvun alkupuolella (www.woodsknife.fi). Malli on nimeltään Erävuolu ja edelleen tuotannossa. Kahvan pää on matkan varrella muuttunut. Messinkilevyn tilalle tuli ensin poronsarvi ja nykyisin wenge.

Bataatin kasvatus

Huhtikuun lopussa itämään laitettu bataatti teki kaksi uutta pikku-bataattia.

Krassin siemenet talteen

Syksyllä voi kerätä krassin siemenet talteen, niin saa ilmaiset siemenet ensi kesää varten. Ne säilyvät hyvin paperipussissa, kun antaa ensin kuivua huoneenlämmössä.

Vaelluskenkien rasvaus

Löytyi kierrätyskaupasta vanhat Meindl Island -vaelluskengät 5 eurolla. Muuten ehyet ja vähän käytetyt, mutta olivat jääneet hoitamatta. Pesin kengät lämpimällä vedellä harjan kanssa ja annoin kuivua huoneenlämmössä. Pesin myös nauhat ja laitoin uudet pohjalliset. Toisen kengän kärjestä piti vähän liimata kivirantia, kun oli reunasta irronnut. Rasvasin lopuksi kengät Hitline Leather Balsamilla kahteen kertaan ja nubukkinahka elpyi oikein hienosti. Näistä tuli hyvät retkikengät.

"Paratiisi"-lautanen

Halusin saada seinälle koristeeksi Paratiisi-lautasen. Kun alkuperäiset Birger Kaipiaisen vuonna 1969 Arabialle suunnittelemat soikeat lautaset ovat aivan liian kalliita, niin tuli ajatus tehdä sellainen itse. Joten tuumasta toimeen.

Kierrätyskaupan poistomyynnistä löytyi 10 sentillä sopiva soikea lautanen (19 cm x 16 cm). Netistä tulostin kuvan, jota piti vähän venyttää ja säätää sopivaan kokoon. Kuvan liisteröin lautasen pintaan alta ja päältä. Kuvan reunaan piti tehdä leikkauksia, että kuvan reuna taipui siististi lautasen reunaan.

Liimana käytin vehnäjauholiisteriä. Pieneen määrään riitti 1 rkl vehnäjauhoja ja 9 rkl vettä, joita keitetään muutama minuutti samalla sekoittaen ettei pala pohjaan. Liisteriä voi notkistaa vedellä, jos tulee liian paksua.

Hackman Lion de Luxe -lusikat

Hopeaseppä Bertel Gardberg suunnitteli tyylikkäät Lion de Luxe -aterimet Hackmanille vuonna 1958. Kahvat on niissä palisanteria ja teräosat ruostumatonta terästä. Kierrätyskaupan saa ottaa -korista löytyi nämä Lion de Luxe -sarjan ruokalusikat. Olivat kyllä aika huonossa kunnossa: varret harmaantuneet ja kuluneet, haljenneet ja irronneet, mutta kunnostamalla näistä tuli oikein hyvät. Liimasin teräosat uudelleen kiinni varsiin ja sitten hioin harmaan pinnan pois. Vahasin varret vielä mehiläisvahalla ja sain kahvoihin puunsyyt hienosti näkyviin. Puukahva on sileä ja mukavan tuntuinen kädessä. Näillä on ilo lusikoida aamupuuroa.

Kunnostuksen jälkeen:

Ennen kunnostusta:

Vanhan veneen kunnostus

Vanha pienikokoinen tasaperävene (pituus 4,00 m, leveys 1,40 m) oli hylättynä joutumassa kaatopaikalle, mutta otin siitä itselleni projektin. Ulkoapäin vene näytti jotakunkin ehyeltä, mutta sisäpuolen maali oli rapistunut ja perälauta oli lahonnut yläreunasta. Isoja reikiä tai kolhuja ei veneessä ollut. Venettä oli korjattu jo aikaisemmin, mutta korjaukset olivat osin irronneet ja kuluneet pois. Ehkä tämän saisi vielä kunnostettua käyttökuntoon. Tarkoitus oli selvitä pienin kustannuksin ja käyttää korjauksessa kierrätysmateriaaleja ja löytötavaraa. Venerannasta löytyi hyvin hylättyjä laudanpätkiä ja muuta tarpeellista.



Perälaudan korjaus

Poistin perälaudasta sisäpuolelta lahoa vaneria pois ja laitoin tilalle paikat kestopuusta molemmin puolin moottorin kiinnityskohtaa. Sitten ruuvasin paikkojen päälle kestopuulaudat sisäpuolelle perälaudan läpi ja siistin moottoriaukon reunat. Korjauksesta tuli jämäkkä.



Reunalistojen uusiminen

Mustat muoviset laidan reunalistat olivat osittain irronneet. Tein uudet reunalistat punaisista aurausviitoista. Halkasin aurausviitan toiselta sivulta ja painoin sen reunan päälle. Kiinnitin listan muutamalla metallilankalenkillä poraamalla reiät reunan läpi ja taittamalla langan päät piiloon. Keulaan ja perään löytyi mustaa vesijohtoputkea, jonka kiinnitin samalla tavalla. Reunoista tuli siistit ja samalla reuna vahvistui.



Kokan vahvistus

Kokkaan tuli poikittainen vahvistus kestopuusta. Sahasin kakkosnelosen päät veneen kokan muodon mukaan viistoksi ja ruuvasin sen kiinni ulkoapäin. Tästä on hyvä vetää venettä rantaan ja samalla kokka vahvistui.



Vanhan maalin raaputus ja hionta

Raaputtelin vanhat maalit kokonaan pois sisälaidoista ja istuimista puukolla, joka toimi yllättävän hyvin raappana, kun aina välillä teroitti. Sisäpohjaa oli aikaisemmin vahvistettu lasikuidulla, jonka reunat oli irronneet pohjasta. Tasasin lasikuidun reunat siistiksi ja hioin pohjan käsin karkealla hiomapaperilla. Samoin karhensin maalausta varten sisälaitoja, istuimia ja laitojen reunakehikkoa.



Lasikuitutyöt

Vahvistin muutamaa sisäpuolen aikaisemmin huonosti korjattua kohtaa lasikuitumatolla ja polyesterihartsilla. Laitoin hartsia myös aikaisempien paikkausten päälle, niin sain niiden reunat kiinnittymään uudelleen.



Maalaus

Pohjatöiden jälkeen pääsin maalaamaan. Huuhtelin hiomapölyt pois vedellä ja annoin kuivua hyvin. Sisäpohjaan ja istuimiin tuli tummanharmaata Ilves-peltikattomaalia ja laidan reunakehikkoon jotain ikivanhaa varastosta löytynyttä oranssia Winter-lakkamaalia. Maalasin vain yhteen kertaan. Veneestä tuli monivärinen: sisälaidat on alkuperäisen vaaleansiniset, sisäpohja tummanharmaa ja laitakehikko kirkkaan oranssi. Ulkopuolen jätin ennalleen alkuperäisen oranssiksi.

Peräistuimen luukku

Peräistuimen päälle oli jostain syystä aikaisemmin tehty aukko ja ruuvattu sen päälle levy. Kiinnitin levyn takareunaan saranat, niin sain hyvän avattavan säilytyslokeron tavaroille. Luukun etureunaan tuli lukitus narulenkistä.



Istuimet

Puuistuimen päällä on mukavampi istua, joten rakensi laudanpätkistä puutuhdot kokkaan, keskelle ja perään. Naulat sain vanhoista laudoista irroittamalla ja oikaisemalla. Näistä tuli oikein hyvät.



Perähankaimet

Perään piti kiinnittää laitaan lisähankaimet, niin venettä pystyy soutamaan myös keskeltä. Nämä piti ostaa uutena, kun käytettyjä ei sattunut löytymään. Laitoin reunan sisään vahvistuksen kestopuusta ja siihen osat oli hyvä ruuvata kiinni. Uusissa hankainrei'issä oli sisällä lukitusnipukka, joka sallii airon laittamisen paikoilleen vain tietyssä asennossa. Tämä turha nipukka oli helppo poistaa rautasahalla ennen hankainten kiinnitystä.

Rantatelakka

Sattui vielä löytymään hylätty rantatela, jossa oli vinssikin valmiina. Vinssin rattaat ja akselit rasvasin, samoin köli- ja reunarullien akselit. Vetoliina oli haurastunut alkupäästä, mutta kun sen irroitti ja käänsi toisinpäin, niin hyväkuntoinen hihna tuli käyttöön. Telan poikkipuista uusin kaksi, kun ne olivat katkenneet. Laitoin vielä poikkipuiden päälle kanisterista leikatut muovilevyt, niin vene liukuu hyvin telan päällä.

Perämoottori

Moottoriksi veneeseen tuli vanha 4-tahtinen Honda 2 hv. (vm. 1995). Se jaksaa työntää venettä puolella kaasulla ajettaessa reipasta soutuvauhtia, mikä riittää hyvin leppoisaan matkantekoon.



Kustannukset

Tarvikkeet löytyivät Puuilosta:
Polyesterihartsi 1 kg       13,90 eur
Hartsin kovete 20 g           3,90 eur
Lasikuitumatto 1 m2         5,50 eur
Peltikattomaali 0,9 l        16,90 eur
Pensselisarja 3 kpl            1,90 eur
Hiomapaperi P40 1 m      1,00 eur
Ruuvit ja alusprikat           3,81 eur
Hankaimet 2 kpl                9,80 eur

Peltikattomaalia jäi jäljelle n. 2 dl. Hartsia meni n. puoli kg ja lasikuitumattoa vain 0,2 neliötä. Näillä voi sitten tehdä myöhemmin lisäpaikkauksia.

Käsityökaluja löytyi omasta takaa: saha, kirves, puukko, vasara, hohtimet, pihdit). Akkuporakoneen ostin (Skil 3010 maksoi 56,64 eur Motonetin Outletissä) ja siihen pari poranterää sekä ruuvauskärkisarjan.

Lopputulos

Korjaus onnistui hyvin ja kannatti tehdä. Veneestä tuli oikein nätti ja siistinnäköinen. Kyllä tällä kelpaa ajella ja retkeillä lähisaarissa. 

Veneen tappi

Veneessä on niin pieni tapinreikä ettei löytynyt kaupasta siihen sopivaa tappia vaan piti tehdä se itse. Puutappi oli kyllä helppo vuolla, mutta halusin sellaisen kiristettävän.

Otin sopivan pituisen ja paksuisen pultin, siihen sopivan mutterin ja muutaman prikan, kumiletkun pätkän ja letkunkiristimen. Näistä tarpeista se syntyi.

Pultin päässä on ensin prikka ja sitten tulee kumiletku ja toinen prikka. Mutterin päällä on kumiletkun pätkä ja se on sitten letkunkiristimen sisällä niin nupista saa otteen, kun kiristää tapin paikoilleen. Narulenkki tuli vielä letkunkiristimen alle. 

Pelakuun talvetus

Pelakuun talvetus onnistuu hyvin vaikka pimeässä kylmiössä. Pelastin taloyhtiön pelargonia-amppelit syksyllä, kun olivat joutumassa roskiin. Katkaisin kukkien varret lyhyeksi ja vein amppelit taloyhtiön kylmiöön. Valoa ne eivät saaneet koko talvena, mutta kävin niitä kuitenkin kastelemassa niukasti muutaman kerran.

Ja sitten maaliskuun puolivälissä, kun kevätaurinko alkoi paistaa, otin ne sisälle ikkunalaudalle. Karsin kaikki kuivat lehdet pois ja annoin lannoitetta ja vettä. Viikon päästä oli varret täynnä pieniä lehden alkuja ja kukan nuppujakin jo näkyi.

Roselli Mummunhammas -puukon kahvan jatkaminen

Nyt oli puukkoprojektina vanha Rosellin Mummunhammas-puukko, josta tuli Ukinhammas. Tämä pikkupuukko on lyhytteräisenä kyllä hyvä retkipuukko. Se kun kulkee mukavasti taskussa tai repussa eikä terän tarvitse olla tuon pitempi. Kahva on kuitenkin miehen käteen vähän lyhyen näpäkkä. Vuollessa pikkurilli ei saa tukea kahvanpäästä, joka jää lyhyenä kämmenen sisään.

Niinpä jatkoin oman puukkoni kahvaa parin sentin lisäpalalla. Liimasin katajasta palan puukon perään epoksilla ja hioin kahvan muotoonsa. Liimasaumasta tuli vielä koristerantu tuohon puukon perään. Näin kahvan pituudeksi tuli 10 senttiä, joka on minun käteeni juuri sopiva mitta. Vaihtoehtona olisi ollut irroittaa nykyinen kahva terästä ja tehdä kokonaan uusi pitempi yhdestä puusta, mutta se olisi ollut isompi työ.

Vintage-kello Samsung Quartz

Kierrätyskaupassa oli tarjolla iso laatikollinen sekalaisia rannekelloja 1 eur/kpl. Niiden joukosta sattui silmään tämä hieno Samsung Quartz. Kello on muotoilultaan yksinkertaisen tyylikäs, siro ja ohut (leveys 27 mm, korkeus 29 mm, paksuus 6 mm). Tumma neliskanttinen kellotaulu heijastelee upeasti valoa ja hillitty teräsranneke viimeistelee hienostuneen kokonaisuuden. Tämä piti ottaa talteen ja kunnostukseen. Sopii vaikka pukukelloksi juhliin.



Ensin irroitin kellosta rannekkeen molemmat osat painamalla niiden jousitappeja linkkarin kärjellä sisäänpäin. Rannekkeen lukko irtosi, kun käänsin sen salvan auki. Pesin rannekkeen, jousitapit, lukon ja kellonrungon käsipesuaineella ja hammasharjalla.

Takakansi aukesi, kun väänsin sen reunasta linkkarinterällä. Sitten puhdistin kannen sisäreunan, tiivisteen ja rungon uran varovasti. Kellon lasi oli sumentunut sisäpuolelta ja sen puhdistaminen vaati koneiston irroittamisen rungosta. Koneisto irtosi, kun ensin nostin ylös muovisen kehysrenkaan ja sitten poistin kellonnupin. Siihen löytyi ohjeita YouTubesta. Tässä mallissa nuppi irtosi, kun painoin neulankärjellä nupin akselin vieressä olevaa syvennystä ja samalla vedin nuppia ulospäin.





Puhdistuksen jälkeen kasasin kellon: koneisto takaisin runkoon, kehysrengas paikoilleen, nuppi painamalla kiinni, pariston vaihto, takakansi paikoilleen ja rannekkeen osat runkoon kiinni jousitapeilla. Lopuksi rannekkeen säätö oikeaan pituuteen lukkoa siirtämällä.

Kellon vanha paristo oli mallia SR916SW eli 373. Kun sitä ei löytynyt mistään, kokeilin laittaa sen tilalle mallin 371 pariston, joka sopikin paikoilleen. Tämä on halkaisijaltaan samankokoinen, mutta vähän paksumpi. Takakansi sopi silti menemään hyvin kiinni. Netistä löytyi nappiparistojen vastaavuustaulukoita.

Itkonniemen miesten kansanpuku

Tuli tarve miesten kansallispuvulle. Hänellä kun kansallispukuja on useita: Peräpohjolan puku, Tuuterin puku, Ylä-Savon puku ja monta muuta. En halunnut kuitenkaan mitään oikeaa miesten pukua, vaan vähän samantyylisen asun, joka sopisi yhteen Hänen pukujensa kanssa. Oikeita miesten kansallispukuja ei ole useinkaan myynnissä, ovat vielä kalliita ja näyttävätkin vähän hassuilta lyhyine liiveineen ja polvihousuineen.

Kai sen puvun voi tehdä näinkin, itse tehtynä ja kirpputorin löydöistä koottuna. Syntyi "Itkonniemen miesten kansanpuku". Lainausmerkeissä kun tämä ei ole mitenkään virallinen eikä tarkastettu, vaan enemmänkin kansallispuvun tyylinen rahvaan puku tai kansanpuku.

Liivi

Liivin pohjaksi otin valmiin miesten mustan puvunliivin (kirpputorilta 2,50 eur). Sitä piti kaventaa vähän kainaloiden alta että istui napakasti. Kankaaksi löytyi vanha villasta kudottu ohut sängynpeitto, jossa oli sopiva puna-musta-valkoinen raidoitus (kirpputorilta 3,00 eur). Leikkasin kankaasta sopivat etukappaleet ja ompelin ne päältä päin koneella suoraan kiinni liivin etumukseen. Napeiksi tuli kierrätyskaupasta ostetut oikein hienot messinkiset kupunapit (yhteensä 0,50 eur takin nappien kanssa). Napinlävet ompelin käsin entisiin reikiin. Liivin selkään laitoin vielä samasta kankaasta tehdyn koristetampin ja siihen mustan soljen. En lisännyt liiviin kaulusta vaan jätin sen ennalleen.





Paita

Valkoinen paita on entinen firman mainospaita (0,00 eur). Rintataskun kohdalla oli firman logo brodeerattuna ja sen päälle tuli peittämään liivikankaasta ommeltu pieni koristesuikale. Näin paidan sai liitettyä kokonaisuuteen kuuluvaksi. Paidan kauluksen voi taittaa myös sisäänpäin ja kiinnittää paidansoljella, jolloin paitaan saa pystykauluksen tai pitää sitten kauluksenliepeet tavalliseen tapaan auki.



Paidansolki

Paidansolki syntyi messinkisestä kynttilämansetista (0,00 eur kirpputorin saa ottaa -laarista). Siitä piti poistaa kynttilanjalkaan uppoava osa ja lisätä taakse teräslangasta tehty neula, jolla soljen saa kiinni paidan ylänapin kohdalle. Soljen säpin taittelin ohuesta messinkipellistä ja kiinnitin renkaan päälle. Kevyen kiilloituksen jälkeen solki täyttää hyvin tehtävänsä ja koristaa paidan etumusta.



Takki eli västi

Takiksi valikoitui kierrätyskaupan rekistä pitempi mallinen musta puvuntakki (3,50 eur), jossa on yksirivinen napitus ylös asti ja läppätaskut. Takkia piti vähän räätälöidä istuvammaksi. Kavensin selkäsaumasta leveyttä pois muutaman sentin helmasta lähtien kiilana ylös hartioiden kohdalle asti, jolloin liika väljyys hävisi. Takissa oli melko leveät olkatoppaukset, joista leikkasin pois pari senttiä puoleltaan ja istutin hihat uusiin olkapäihin. Nyt olkapäät eivät ole tyhjän päällä ja takki istuu muutenkin hyvin. Vaihdoin takin kaikki mustat perusnapit tyylinmukaisiksi nahkanapeiksi, joissa on messinkikanta (kierrätyskaupasta 0,50 eur liivin nappien kanssa samassa pussissa). Lisäsin myös taskujen läppiin napit koristeeksi. Näissä ei ole napinreikiä.





Housut

Housuina on mustat miesten puvunhousut (kierrätyskaupasta 2,00 eur). Vyötärö oli näissä jo valmiiksi sopiva, mutta kavensin lahkeita, niin näyttävät paremmilta kenkien kanssa. Kapeampi lahje asettuu kengän päälle sopivasti eikä rötkötä monella mutkalla, kun lahkeen pituus on oikea. Aluksi oli suunnitelmissa silittää housuista prässit kokonaan pois, mutta harkinnan jälkeen silitinkin niihin uudet terävät prässit, niin näyttävät siistimmiltä.

Helavyö

Vyöksi löytyi kierrätyskaupasta ruskea satulanahkahihnoista koottu vyö (0,50 eur), jossa messinkiniitit heloina. Puukkoa ei nyt tähän helavyöhön tullut, vyö kun jää liivin alle eikä paljon näy.



Kengät

Kengiksi otin matalavartiset ruskeat saapaskengät (kierrätyskaupasta 4,00 eur), jotka sopivat hyvin puvun tyyliin ja henkeen. Kenkinä voi käyttää kyllä myös mustia matalia nauhakenkiä. Sukkina on mustat sukat, joissa pitää olla vartta sen verran ettei sääret näy istuessakaan.



Hattu

Hatuksi löytyikin kirpputorilta hieno musta huopahattu (1,00 eur), joka sopii oikein hyvin tähän kokonaisuuteen. Hatussa oli höyhenkoriste, jonka otin turhana pois. Silitin hatun kuvun päältä tasaiseksi ja sivusyvennykset pois.



Valmis puku on mukava päällä. Takin ja hatun voi jättää kesäkelissä pois. Hintaa koko komeudelle tuli 17,00 euroa + tekemisen ilo. Työn jälki ei ehkä ole aivan ammattiräätälin tasoa, mutta kyllä tätä ilkeää pitää ja esitellä. Hänenkin mielestä puku on oikein komea.