Arabia Kilta-erikoislautanen ja paistivati

Kilta-sarjaan liitettiin myös muiden Arabian suunnittelijoiden kuin Kaj Franckin astioita. Kaarina Aho suunnitteli tämän erikoislautasen (malli MB, koko 10-14 x 22 cm) vuonna 1956 ja se oli tuotannossa 1957-65. Lautanen sopi aamiaspöytään (aamiaislautanen) tai sitten iltapalalle television ääreen (tv-lautanen). Kilta-kuppi mahtuu hyvin lautasen kapeampaan päähän, jossa on syvennys. Tiskiä säästyi kun sama lautanen toimii kupin alusena ja leipälautasena. Lautasta ja kuppia myytiin myös yhdessä tv-settinä erilaisilla koristeilla, esim. Raija Uosikkisen Emilia. Hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.



Samalla käynnillä löytyi myös Franckin vuonna 1952 paisto- ja tarjoiluastiaksi suunnittelema Kilta-paistivati (malli BA, koko 15 x 31 cm) 0,50 eurolla. Kilta-vateihin oli saatavissa myös rottinkikehykset, joilla kuuman astian saattoi nostaa suoraan uunista pöytään. Näitä rottinkikehyksiä näkee harvoin kirpputoreilla. Mukaan kierrätyskaupasta lähti myös tyyliin sopivat hienot teak-vartiset salaattiottimet arviolta 1960-luvulta (merkki: Solar, pituus 26 cm) 0,40 eurolla.

Aroniamehu

Kannatti odottaa kunnes syyssateet lokakuussa saivat aronian marjat kypsymään. Oksat notkuivat pulleita ja mehukkaita marjoja. Piti kokeilla millaista mehua niistä tulisi Marttojen puolukkajuoma-ohjeella, jossa mehua ei kuumenneta vaan käytetään sitruunahappoa.



Poimin marjoja 5 kg, huuhtelin ne ja survoin pienissä erissä 10 litran sankkoon. Lisäsin 5 litraa kylmää vettä ja 1,25 tl sitruunahappoa. Sekoitin hyvin, peitin kannella ja nostin sankon tekeytymään kolmeksi vuorokaudeksi parvekkeelle, jossa oli sopivan viileää +5 ... +10 astetta. Sekoitin marjamassaa aina aamuin illoin.

Pullotus sujui helposti. Kaadoin 0,75 litran lasipulloon suppilon kautta 2 dl sokeria ja 1 ml Atamon-jauhetta. Päälle siivilöin mehua pullon täyteen, laitoin korkin kiinni ja kääntelin pulloa niin, että sokeri suli ja sekoittui mehuun. Siivilöin mehun ensin isommalla siivilällä ja vielä toiseen kertaan tiheällä teesihdillä. En painellut marjamassaa vaan annoin sen valua omalla painollaan, niin mehuun ei tullut sakkaa. Jätin pullot tekeytymään vuorokaudeksi huoneenlämpöön ja vein sitten kylmiöön. Kun mehua ei keitetty, niin Atamon varmistaa sen säilyvyyden. Tästä satsista tuli 7,5 litraa valmista mehua.

Sopivaa juomaa tulee, kun laittaa 1 osan mehua ja 2 osaa vettä eli mehu ei ole kovin vahvaa. Pitäisi olla terveellistä eikä maistu ollenkaan karvaalta.

Ainessuhteet:
1 kg aronioita
1 l vettä
0,25 tl (1,25 ml) sitruunahappoa
250 g (2,8 dl) sokeria mehulitraa kohti
0,25 tl (1,25 ml) Atamon-jauhetta mehulitraa kohti
mehua tulee noin 1,5 litraa

Vintage-kello Samsung Quartz

Kierrätyskaupassa oli tarjolla iso laatikollinen sekalaisia rannekelloja 1 eur/kpl. Niiden joukosta sattui silmään tämä hieno Samsung Quartz. Kello on muotoilultaan yksinkertaisen tyylikäs, siro ja ohut (leveys 27 mm, korkeus 29 mm, paksuus 6 mm). Tumma neliskanttinen kellotaulu heijastelee upeasti valoa ja hillitty teräsranneke viimeistelee hienostuneen kokonaisuuden. Tämä piti ottaa talteen ja kunnostukseen. Sopii vaikka pukukelloksi juhliin.



Ensin irroitin kellosta rannekkeen molemmat osat painamalla niiden jousitappeja linkkarin kärjellä sisäänpäin. Rannekkeen lukko irtosi, kun käänsin sen salvan auki. Pesin rannekkeen, jousitapit, lukon ja kellonrungon käsipesuaineella ja hammasharjalla.

Takakansi aukesi, kun väänsin sen reunasta linkkarinterällä. Sitten puhdistin kannen sisäreunan, tiivisteen ja rungon uran varovasti. Kellon lasi oli sumentunut sisäpuolelta ja sen puhdistaminen vaati koneiston irroittamisen rungosta. Koneisto irtosi, kun ensin nostin ylös muovisen kehysrenkaan ja sitten poistin kellonnupin. Siihen löytyi ohjeita YouTubesta. Tässä mallissa nuppi irtosi, kun painoin neulankärjellä nupin akselin vieressä olevaa syvennystä ja samalla vedin nuppia ulospäin.





Puhdistuksen jälkeen kasasin kellon: koneisto takaisin runkoon, kehysrengas paikoilleen, nuppi painamalla kiinni, pariston vaihto, takakansi paikoilleen ja rannekkeen osat runkoon kiinni jousitapeilla. Lopuksi rannekkeen säätö oikeaan pituuteen lukkoa siirtämällä.

Kellon vanha paristo oli mallia SR916SW eli 373. Kun sitä ei löytynyt mistään, kokeilin laittaa sen tilalle mallin 371 pariston, joka sopikin paikoilleen. Tämä on halkaisijaltaan samankokoinen, mutta vähän paksumpi. Takakansi sopi silti menemään hyvin kiinni. Netistä löytyi nappiparistojen vastaavuustaulukoita.

Arabia Kilta-kaadin

Hyvä löytö kierrätyskaupasta: Arabian Kilta-sarjan (malli BA) pöytäkaadin 0,50 eurolla. Tässä on värinä ruskea, joka oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvun alussa - sen korvasi sininen väri. Kaj Franckin mukaan väri oli astioissa riittävä koriste eikä muita kuvioita tarvittu. Kaatimeen oli myös kansi, jolloin sitä saattoi käyttää kahvikannuna.

Arabia Kilta-kaadin

Kesäsika

Nyt on hyvä aika tehdä kesäsika ulpukan siemenkodasta.

Kesäsika

Pieni kärpässieni

Kärpässieni on nätti pienenä. Näitä nousee nyt maasta, kun on satanut.

Kärpässieni pienenä

Sähköpyörä Helkama e-Kulkuri

Hyvin kulkee uusi sähköpyörä Helkama e-Kulkuri. Ei tarvitse puuskuttaa jyrkemmässäkään ylämäessä, kun säätää sähköavustusta isommalle. Tässä on hyvä ajoasento ja sopivat välitykset vaihteissa. Työmatkoja on jo ajeltu ja muutama pitempi lenkki asfaltilla, hiekkateillä ja latupohjilla.



Lisävarusteina ostin tähän hyvän u-lukon ja lisävaijerin, joka ylettää vaikka puun ympäri sekä ketjuöljyä ja tarakalle kuormalenksun. Kunnon jalkapumpulla saa hyvin ilmaa renkaisiin.

Norjalainen tinakulho

Löytyi kierrätyskaupasta vanha norjalainen tinakulho (0,20 eur). Oli laitettu kukkaruukkujen aluslautasten sekaan ja piti pelastaa talteen. Vähän on kuhmuja kyljessä, mutta muuten hieno. Pohjassa on leimat ITB TINN 78.

Norjalainen tinakulho

Itkonniemen miesten kansanpuku

Tuli tarve miesten kansallispuvulle. Hänellä kun kansallispukuja on useita: Peräpohjolan puku, Tuuterin puku, Ylä-Savon puku ja monta muuta. En halunnut kuitenkaan mitään oikeaa miesten pukua, vaan vähän samantyylisen asun, joka sopisi yhteen Hänen pukujensa kanssa. Oikeita miesten kansallispukuja ei ole useinkaan myynnissä, ovat vielä kalliita ja näyttävätkin vähän hassuilta lyhyine liiveineen ja polvihousuineen.

Kai sen puvun voi tehdä näinkin, itse tehtynä ja kirpputorin löydöistä koottuna. Syntyi "Itkonniemen miesten kansanpuku". Lainausmerkeissä kun tämä ei ole mitenkään virallinen eikä tarkastettu, vaan enemmänkin kansallispuvun tyylinen rahvaan puku tai kansanpuku.

Liivi

Liivin pohjaksi otin valmiin miesten mustan puvunliivin (kirpputorilta 2,50 eur). Sitä piti kaventaa vähän kainaloiden alta että istui napakasti. Kankaaksi löytyi vanha villasta kudottu ohut sängynpeitto, jossa oli sopiva puna-musta-valkoinen raidoitus (kirpputorilta 3,00 eur). Leikkasin kankaasta sopivat etukappaleet ja ompelin ne päältä päin koneella suoraan kiinni liivin etumukseen. Napeiksi tuli kierrätyskaupasta ostetut oikein hienot messinkiset kupunapit (yhteensä 0,50 eur takin nappien kanssa). Napinlävet ompelin käsin entisiin reikiin. Liivin selkään laitoin vielä samasta kankaasta tehdyn koristetampin ja siihen mustan soljen. En lisännyt liiviin kaulusta vaan jätin sen ennalleen.





Paita

Valkoinen paita on entinen firman mainospaita (0,00 eur). Rintataskun kohdalla oli firman logo brodeerattuna ja sen päälle tuli peittämään liivikankaasta ommeltu pieni koristesuikale. Näin paidan sai liitettyä kokonaisuuteen kuuluvaksi. Paidan kauluksen voi taittaa myös sisäänpäin ja kiinnittää paidansoljella, jolloin paitaan saa pystykauluksen tai pitää sitten kauluksenliepeet tavalliseen tapaan auki.



Paidansolki

Paidansolki syntyi messinkisestä kynttilämansetista (0,00 eur kirpputorin saa ottaa -laarista). Siitä piti poistaa kynttilanjalkaan uppoava osa ja lisätä taakse teräslangasta tehty neula, jolla soljen saa kiinni paidan ylänapin kohdalle. Soljen säpin taittelin ohuesta messinkipellistä ja kiinnitin renkaan päälle. Kevyen kiilloituksen jälkeen solki täyttää hyvin tehtävänsä ja koristaa paidan etumusta.



Takki eli västi

Takiksi valikoitui kierrätyskaupan rekistä pitempi mallinen musta puvuntakki (3,50 eur), jossa on yksirivinen napitus ylös asti ja läppätaskut. Takkia piti vähän räätälöidä istuvammaksi. Kavensin selkäsaumasta leveyttä pois muutaman sentin helmasta lähtien kiilana ylös hartioiden kohdalle asti, jolloin liika väljyys hävisi. Takissa oli melko leveät olkatoppaukset, joista leikkasin pois pari senttiä puoleltaan ja istutin hihat uusiin olkapäihin. Nyt olkapäät eivät ole tyhjän päällä ja takki istuu muutenkin hyvin. Vaihdoin takin kaikki mustat perusnapit tyylinmukaisiksi nahkanapeiksi, joissa on messinkikanta (kierrätyskaupasta 0,50 eur liivin nappien kanssa samassa pussissa). Lisäsin myös taskujen läppiin napit koristeeksi. Näissä ei ole napinreikiä.





Housut

Housuina on mustat miesten puvunhousut (kierrätyskaupasta 2,00 eur). Vyötärö oli näissä jo valmiiksi sopiva, mutta kavensin lahkeita, niin näyttävät paremmilta kenkien kanssa. Kapeampi lahje asettuu kengän päälle sopivasti eikä rötkötä monella mutkalla, kun lahkeen pituus on oikea. Aluksi oli suunnitelmissa silittää housuista prässit kokonaan pois, mutta harkinnan jälkeen silitinkin niihin uudet terävät prässit, niin näyttävät siistimmiltä.

Helavyö

Vyöksi löytyi kierrätyskaupasta ruskea satulanahkahihnoista koottu vyö (0,50 eur), jossa messinkiniitit heloina. Puukkoa ei nyt tähän helavyöhön tullut, vyö kun jää liivin alle eikä paljon näy.



Kengät

Kengiksi otin matalavartiset ruskeat saapaskengät (kierrätyskaupasta 4,00 eur), jotka sopivat hyvin puvun tyyliin ja henkeen. Kenkinä voi käyttää kyllä myös mustia matalia nauhakenkiä. Sukkina on mustat sukat, joissa pitää olla vartta sen verran ettei sääret näy istuessakaan.



Hattu

Hatuksi löytyikin kirpputorilta hieno musta huopahattu (1,00 eur), joka sopii oikein hyvin tähän kokonaisuuteen. Hatussa oli höyhenkoriste, jonka otin turhana pois.



Valmis puku on mukava päällä. Takin ja hatun voi jättää kesäkelissä pois. Hintaa koko komeudelle tuli 17,00 euroa + tekemisen ilo. Työn jälki ei ehkä ole aivan ammattiräätälin tasoa, mutta kyllä tätä ilkeää pitää ja esitellä. Hänenkin mielestä puku on oikein komea.

Kilta-vihannesvati

Kaj Franckin Arabialle vuosina 1951-52 suunnittelemaa Kilta-sarjan vihannesvatia (malli BA) myytiin myös pareittain rottinkikehyksessä. Tämä hyväkuntoinen keltainen neliövati (13,5 x 13,5 cm) löytyi kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Kilta-vihannesvati

Arabia etikkapullo

Kaarina Aho suunnitteli Kilta-sarjan täydennykseksi Arabialle useita esineitä kuten tämän etikkapullon (malli KA) vuonna 1952. Tässä on alunperin ollut tiikkinen puukorkki, joka oli kadonnut. Tein uuden samanmallisen korkista.

Arabia etikkapullo