Joulun tähti

Ensimmäisenä Adventtisunnuntaina on sopiva aika virittää jouluvalot ikkunaan. Saavat siinä loistaa sitten pimeän aikaan aina Loppiaiseen asti. Paperitähti on perinteinen joulukoriste ja se on helppo valmistaa myös itse.


Joulun tähti

Taitellaan sopivasti valoa läpäisevästä paperista 5 tai 7 teräväkärkistä neliskanttista tötteröä sen mukaan montako sakaraa tähteen haluaa. Yhteen tötteröön on taiteltu neljä kolmion muotoista sivua ja yksi pitkä sivu on sentin verran muita leveämpi, josta sivusauman saa liimattua kiinni. Kun tötteröitä on tarpeeksi, ne kootaan kehäksi ja liimataan alareunastaan toisiinsa. Kussakin tötterössä yksi alasivu on sentin muita pidempi, josta sen saa liimattua viereisen tötterön alareunaan. Kun kaikki tötteröt on saatu kiinnitettyä toisiinsa, leikataan lopuksi paperista kaksi sopivan kokoista ympyrää, jotka liimataan tähden sivuille. Näin tähdestä tulee umpinainen. Tötteröiden pituutta ja niiden terävyyttä säätämällä saa aikaan erimuotoisia tähtiä, joskin teräväkärkinen ja pitkäsakarainen tähti näyttää sopusuhtaisimmalta.

Lamppua varten voi yhden sakaran sivusaumaa avata sen verran, että lamppu sopii sujahtamaan tähden sisään ja johto tulee ulos sakaran kärjestä. Lampuksi kannattaa valita pienitehoinen polttimo, esim. vanhanmallinen 25 W kynttilälamppu, jos sellainen sattuu olemaan tai vastaava led-lamppu. Himmeä valo sopii tähteen parhaiten ja valaisee sen hienosti.

Joulukuusen merkkaus

Sopiva joulukuusi kannattaa katsoa valmiiksi ja merkitä jo sulan maan aikaan, niin löytyy sitten helpommin Jouluna. Viikko sitten satanut ensilumi suli pois ja muutenkin oli hyvä ilma lähteä katsastamaan joulupuita. Kuusi saisi olla pieni ja mielellään vähän vänkyrä tai monilatvainen. Luonnon kuusessa kun on aitoa persoonallisuutta, mitä kaupan muotoon leikatuista kasvatuskuusista ei löydy. Tämä yksilö sai punaisen rusetin latvaansa ja jäi odottelemaan noutajaa.

Joulukuusen merkkaus

Puukahvaiset aterimet

Puukahvaiset ruokailuvälineet olivat suosittuja etenkin 1950-60-luvuilla, kun kattauksiin haluttin vähän luksusta. Aterimien varret valmistettiin tummasta puusta: teakista tai sitten palisanterista, jota myös jakarandaksi tai ruusupuuksi kutsuttiin. Myös Kaj Franck käytti tummaa puuta mausteikkojen alustoina ja astioiden kansina. Se sopii hyvin tuon ajan tyyliin.

Nämä puukahvaiset aterimet löytyivät kirpputorilta ja hinta ei ollut esteenä hankinnalle: kaksi lusikkaa, haarukkaa ja veitseä yhteensä 0,30 eur. Puukahvat olivat päässeet kulumaan, mutta ne oli helppo kunnostaa. Hioin varret ensin hienolla hiekkapaperilla ja sipaisin sitten pintaan mehiläisvahaa. Nyt varsissa on sametinhimmeä hohto, joka tuntuu mukavalta käteen ja tuo puunsyyt hienosti näkyviin. Kuvassa oleva lautanen on Franckin VR:lle suunnittelema G-mallin neliölautanen.

Aterimet puukahvat

Satoi tänään ensilumen

Perjantaina satoi ensilumen. Sade alkoi räntänä ja muuttui sitten lumeksi, joka tarttui puihin ja taivutti niitä sähkölinjoille. Moni talous joutui tulemaan toimeen ilman sähköjä. Viikonloppuun mennessä lunta oli jo kymmenen senttiä, pakkasta pari astetta ja maa valkoinen.

Ensilumi

Alkuperäinen Kilta-sarja

Millainen oli Kaj Franckin Arabialle suunnitteleman Kilta-sarjan alkuperäinen kokoonpano, mitä astioita siihen kuului ja minkä värisinä, millainen oli alkuperäinen Kilta-kahvikuppi ja vati ? Näitä asioita kysyin Designmuseon Kysy museolta -palvelusta ja sain amanuenssi Susanna Thieliltä asiantuntevan vastauksen:

Susann Vihma ja Tapio Yli-Viikari ovat ansiokkaasti selvittäneet Kilta-astioiden syntyä ja muotoiluprosessia artikkelissaan "Kilta, Teema ja muunnelmat" teoksessa Kaj Franck - Universaaleja muotoja (julkaisija Designmuseo, Helsinki 2011). Artikkelissa valikoimasta todetaan seuraavaa (s. 85):

Kilta ei ollut astiasto, vaan sarja muiden astioiden kanssa yhdisteltäviä esineitä. Perusesineet olivat:

• matala lautanen BA 23,5 cm
• matala lautanen BA 15 cm (myös kahvivati)
• paistivati, suorakaide BA 22 x 32 cm
• vihannesastia, nelikulmainen BA 14 x 14 cm
• kahvikuppi ilman vatia BA 0,23 l
• kermakko BA 0,23 l
• sokerikko BA 0,23 l
• kansi BA (kahvikupille, sokerikolle, kermakolle).

Värityksestä todetaan, että vuoteen 1958 mennessä värivalikoimakin laajeni: valkoisen lisäksi oli musta, sininen, vihreä ja keltainen Kilta. Kilta-lautasten peilit ovat aina tasaisia, niissä ei ole kuppisyvennyksiä. Kahvikupin lautaset, joissa on kupin pohjan kokoinen syvennys, ovat jotain muuta Arabian mallia. Vuoden 1958 tuotekuvastossa on yhteensä 37 osin löyhästi yhteen kuuluvaa esinettä Kilta-nimekkeen alla. Kiltaan ja Kaj Franckin muuhun tuotantoon voi tutustua osoitteessa: http://franck.kokoelma.fi/

Alkuperäinen Kilta sarja

Olut Lontoon Portteri

Kun harvakseltaan juo olutta, niin kannattaa valita nautittavaksi parasta laatua, kuten tämä Fuller's London Porter, jota löytyy Alkon valikoimista (3,99 eur 0,5 litran pullo). Se on vahvaa, tummista maltaista valmistettua brittiolutta, jonka maku mennen tullen päihittää kaupan perusoluet ja muut tummemmat laadut. Pullo kannattaa ottaa jääkaapista huoneen lämpöön vajaa tunti ennen nauttimista, jolloin juoman aromit ovat parhaimmillaan tarjoilulämpötilan ollessa noin 10-14 C astetta. Makua on turha ryhtyä kuvailemaan mitenkään, se vain maistuu siltä kun hyvän tumman oluen kuuluukin maistua.

Porter-oluilla on pitkät perinteet. Britit ovat valmistaneet näitä pintahiivaoluita 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Tumman ruskea, lähes musta, paahdetuista maltaista pantu olut oli aikoinaan erityisesti tavaran kantajien (eng. porter) suosima juoma. Raavaat miehet kantoivat toreille myytävää tavaraa ja joivat portteria janoonsa. Siitä se on varmaan saanut nimensäkin. Maussa on tyypillisesti paahtuneita aromeja, karamellia, lakritsia, kahvia, tummaa suklaata ja mämmiä.

Fullers London Porter

Uuniwokki

Wokin voi tehdä helposti uunissa samalla kun paistaa siellä ruisleipää. Lorautetaan uunivuokan pohjalle öljyä ja kaadetaan pussista kerros wokkivihanneksia. Välikerrokseen voi laittaa vaikka kalapuikkoja, lihapyöryköitä, palvikinkkua tai muuta helposti kypsyvää ja sitten päälle vielä kerros wokkivihanneksia. Mausteeksi käy soija- tai chilikastike. Vuoka voi olla uunissa kolme varttia 200 C asteessa ja se kypsyy siellä itsekseen.

Uuniwokki

Arabia G-mallin lautanen

Kaj Franck suunnitteli 1955 Valtionrautateille (VR) astiaston, johon kuului matalat, neliönmuotoiset lautaset (malli G). Lautasia oli kolmea eri kokoa (13,5 / 17,5 / 21 cm) ja valkoisen lisäksi lasitteena käytettiin Kilta-sarjasta tuttua mustanruskeaa. Lautasten reuna on loivemmassa kulmassa pohjaan nähden kuin Kilta-neliövadeissa, mutta ne sopivat muotonsa puolesta hyvin täydentämään Kilta-astioita. Lautasia valmistettiin myös yleiseen myyntiin 1957-67. Valkoista lautasta löytyy monella eri koristeella sekä Arabian taiteilijoiden tekemänä että harrastemaalareiden kuvioimana. Kuvassa oleva yksilö löytyi kierrätyskaupasta edullisesti 0,50 eurolla. Sen pohjassa on massaan painettuna mallitunnus G 21.

Arabia lautanen G

Lisää Kiltaa

Kaksi mustaa Arabian Kilta-kahvikuppia lautasineen yhteensä 2,00 eur ja musta neliönmuotoinen Kilta-vati 0,80 eur olivat tämän viikon mieluisat ja edulliset löydöt. Kaikki hyväkuntoisia ja vadin pohjassa massaan painettuna Kilta-sarjan tunnus BA. Vati on isompaa kokoa (17 cm x 17 cm) ja siihen on ollut aikoinaan saatavilla myös rottinkikehikko, jonka avulla kuuman astian liikuttelu on ollut helpompaa.

Arabia Kilta kahvikupit ja neliövati

Keramiikkataulu Sika

Keittiön seinä sai tänään uuden keramiikkataulun. Kiiltävän mustan laatan keskellä on kohokuvioitu sika. Komeuden hinta ei rasittanut kukkaroa. Se löytyi kierrätysmyymälästä 0,25 eurolla ja pääsi heti Kalan ja Hedelmien seuraan.

Keramiikkataulu Sika

Sienipasta

Vielä löytyi lähimetsästä hyviä suppilovahveroita, vaikka on jo marraskuu. Siispä tänään syödään sienipastaa. Suppilovahverot pannulle ja annetaan kiehahtaa omassa nesteessään kunnes neste haihtuu. Sitten pannuun loraus öljyä ja muutama kinkkuviipale suikaloituna sekä vähän paprikajauhetta. Annetaan hetki ruskistua, sitten pannuun puolilitraa vettä ja pussillinen kaupan pikapastaa kermakastikkeessa -aineksia. Sekoitetaan hyvin ja keitetään hiljalleen reilut viisi minuuttia. Jopa maistui hyvältä.

Sienipasta