Hackman Lion de Luxe -lusikat

Hopeaseppä Bertel Gardberg suunnitteli tyylikkäät Lion de Luxe -aterimet Hackmanille vuonna 1958. Kahvat on niissä palisanteria ja teräosat ruostumatonta terästä. Kierrätyskaupan saa ottaa -korista löytyi nämä Lion de Luxe -sarjan ruokalusikat. Olivat kyllä aika huonossa kunnossa: varret harmaantuneet ja kuluneet, haljenneet ja irronneet, mutta kunnostamalla näistä tuli oikein hyvät. Liimasin teräosat uudelleen kiinni varsiin ja sitten hioin harmaan pinnan pois. Vahasin varret vielä mehiläisvahalla ja sain kahvoihin puunsyyt hienosti näkyviin. Puukahva on sileä ja mukavan tuntuinen kädessä. Näillä on ilo lusikoida aamupuuroa.

Kunnostuksen jälkeen:

Ennen kunnostusta:

Arabia sinappipurkki

Kaarina Aho suunnitteli Kilta-sarjan täydennykseksi Arabialle mausteikon (malli KA) vuonna 1952. Siinä oli samat värit kuin Kilta-sarjan astioissa. Nyt sain lahjaksi keltaisen sinappipurkin. Aikaisemmin olin jo löytänyt sinisen etikkapullon, mustan ja valkoisen pippuri- ja suolasirottimen. Mausteikkoon kuulunut tiikkinen pyöreä alusta vielä puuttuu. Taivuttelin pikkulusikasta sinappipurkkiin sopivan lusikan.

Arabia Kilta-vihannesvati

Arabian Kilta-sarjan isompi neliövati (vihannesvati) löytyi kierrätyskaupasta 0,20 eurolla. Suunnittelija Kaj Franck. Ruskea väri on harvinaisempi. Se kun oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvulla.

Kotikalja ja mallasleipä

Kotikaljalla ja mallasleivällä on yhteistä perinteinen raaka-aine: tumma ruismallas, joka on idätettyä, kuivattua ja rouhittua ruista. Mallastuksessa jyvät imeltyvät ja saavat aromia ja väriä. Kun yhdistää kaljan ja leivän teon, niin hävikkiä ei synny. Maltaat tulee käytettyä kahteen kertaan: ensin ne antavat makua kotikaljaan ja sitten tuovat jyväistä rakennetta mallasleipään.

Kotikalja

Ensin tehdään kotikalja. Tein mallaspussin ohjeesta puolikkaan annoksen, mutta tuplasin sokerin ja hiivan määrän:

2,5 l vettä
1,5 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
0,5 tl kuivahiivaa

Kiehautin kattilassa 1 litran vettä sekä maltaat ja sokerin. Lisäsin 1,5 litraa kylmää vettä ja annoin jäähtyä sen verran, että kuivahiivan pystyi lisäämään (reilusti kädenlämpöistä n. 42 astetta). Sekoitin ja jätin käymään kannen alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi, sitten siivilöin ja pullotin. Kalja saa tekeytyä tiiviissä pulloissa jääkaapissa muutaman päivän. Jälkikäyminen jatkuu hitaana kylmässä ja kaljaan muodostuu poreita (hiilidioksidia). Lisäsin pulloihin mausteeksi muutaman katajanmarjan. Painoin marjoja vähän rikki, niin aromit pääsevät liukenemaan. Kypsät katajanmarjat ovat sinisiä. Niitä voi kuivata talven varalle. Vihreitä marjoja ei kannata poimia. Ne kun ovat vielä raakoja ja kypsyvät vasta seuraavana kesänä.



Mallasleipä

Kaljanteosta jäi siivilöinnin jälkeen tähteeksi hyvä mallasmäski, jota ei kannata heittää hukkaan. Siitä paistoin mallasleivän valurautapadassa. Mäskin voi myös pakastaa, jos ei käytä sitä heti leivontaan. Valurautapata on ylivertainen leivän paistossa. Siinä tulee sopivan rapea, sisältä pehmeä, muhkea leipä. Leipätaikinaan laitoin aineksina:

mallasmäski kaljanteosta
3 dl vettä
1,5 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
10 dl vehnäjauhoja

Sekoittelin vehnäjauhot taikinaan useammassa erässä ja jätin sen vähän löysäksi. Veden ja jauhojen määrään vaikuttaa se, miten märkää mäski on. Jauhoja tulee sen verrran, että taikina alkaa irrota kulhon reunoista, mutta ei ole vielä liian jäykkää. Taikinan annetaan kohota jääkaapissa vuorokausi. Pitkä kohotusaika on hyväksi ja taikinaan ehtii muodostua makuaineita ja sitkoa ilman vaivaamista. Otin taikinan huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista, niin se ehti lämmetä ja kohota vielä lisää.

Valurautapata ja kansi laitetaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä 225 asteeseen. Sitten taikina kipataan kuumaan pataan, kansi päälle ja leipää paistetaan 35 min. Otetaan kansi pois, alennetaan lämpö 200 asteeseen ja jatketaan paistamista 25 min. Sitten otetaan leipä padasta, katkaistaan uunista virta ja laitetaan leipä vielä uunin jälkilämpöön ylösalaisin ritilän päälle 10 minuutiksi. Tulee hyvä, rapeakuorinen leipä, jossa on pehmeä sisus. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Vähän aikaa kun malttaa odottaa, että leipä sopivasti jäähtyy, leikkaa paksun siivun ja laittaa voita päälle niin... nam.

Vanhan veneen kunnostus

Vanha pienikokoinen tasaperävene (pituus 4,00 m, leveys 1,40 m) oli hylättynä joutumassa kaatopaikalle, mutta otin siitä itselleni projektin. Ulkoapäin vene näytti jotakunkin ehyeltä, mutta sisäpuolen maali oli rapistunut ja perälauta oli lahonnut yläreunasta. Isoja reikiä tai kolhuja ei veneessä ollut. Venettä oli korjattu jo aikaisemmin, mutta korjaukset olivat osin irronneet ja kuluneet pois. Ehkä tämän saisi vielä kunnostettua käyttökuntoon. Tarkoitus oli selvitä pienin kustannuksin ja käyttää korjauksessa kierrätysmateriaaleja ja löytötavaraa. Venerannasta löytyi hyvin hylättyjä laudanpätkiä ja muuta tarpeellista.



Perälaudan korjaus

Poistin perälaudasta sisäpuolelta lahoa vaneria pois ja laitoin tilalle paikat kestopuusta molemmin puolin moottorin kiinnityskohtaa. Sitten ruuvasin paikkojen päälle kestopuulaudat sisäpuolelle perälaudan läpi ja siistin moottoriaukon reunat. Korjauksesta tuli jämäkkä.



Reunalistojen uusiminen

Mustat muoviset laidan reunalistat olivat osittain irronneet. Tein uudet reunalistat punaisista aurausviitoista. Halkasin aurausviitan toiselta sivulta ja painoin sen reunan päälle. Kiinnitin listan muutamalla metallilankalenkillä poraamalla reiät reunan läpi ja taittamalla langan päät piiloon. Keulaan ja perään löytyi mustaa vesijohtoputkea, jonka kiinnitin samalla tavalla. Reunoista tuli siistit ja samalla reuna vahvistui.



Kokan vahvistus

Kokkaan tuli poikittainen vahvistus kestopuusta. Sahasin kakkosnelosen päät veneen kokan muodon mukaan viistoksi ja ruuvasin sen kiinni ulkoapäin. Tästä on hyvä vetää venettä rantaan ja samalla kokka vahvistui.



Vanhan maalin raaputus ja hionta

Raaputtelin vanhat maalit kokonaan pois sisälaidoista ja istuimista puukolla, joka toimi yllättävän hyvin raappana, kun aina välillä teroitti. Sisäpohjaa oli aikaisemmin vahvistettu lasikuidulla, jonka reunat oli irronneet pohjasta. Tasasin lasikuidun reunat siistiksi ja hioin pohjan käsin karkealla hiomapaperilla. Samoin karhensin maalausta varten sisälaitoja, istuimia ja laitojen reunakehikkoa.



Lasikuitutyöt

Vahvistin muutamaa sisäpuolen aikaisemmin huonosti korjattua kohtaa lasikuitumatolla ja polyesterihartsilla. Laitoin hartsia myös aikaisempien paikkausten päälle, niin sain niiden reunat kiinnittymään uudelleen.



Maalaus

Pohjatöiden jälkeen pääsin maalaamaan. Huuhtelin hiomapölyt pois vedellä ja annoin kuivua hyvin. Sisäpohjaan ja istuimiin tuli tummanharmaata Ilves-peltikattomaalia ja laidan reunakehikkoon jotain ikivanhaa varastosta löytynyttä oranssia Winter-lakkamaalia. Maalasin vain yhteen kertaan. Veneestä tuli monivärinen: sisälaidat on alkuperäisen vaaleansiniset, sisäpohja tummanharmaa ja laitakehikko kirkkaan oranssi. Ulkopuolen jätin ennalleen alkuperäisen oranssiksi.

Peräistuimen luukku

Peräistuimen päälle oli jostain syystä aikaisemmin tehty aukko ja ruuvattu sen päälle levy. Kiinnitin levyn takareunaan saranat, niin sain hyvän avattavan säilytyslokeron tavaroille. Luukun etureunaan tuli lukitus narulenkistä.



Istuimet

Puuistuimen päällä on mukavampi istua, joten rakensi laudanpätkistä puutuhdot kokkaan, keskelle ja perään. Naulat sain vanhoista laudoista irroittamalla ja oikaisemalla. Näistä tuli oikein hyvät.



Perähankaimet

Perään piti kiinnittää laitaan lisähankaimet, niin venettä pystyy soutamaan myös keskeltä. Nämä piti ostaa uutena, kun käytettyjä ei sattunut löytymään. Laitoin reunan sisään vahvistuksen kestopuusta ja siihen osat oli hyvä ruuvata kiinni. Uusissa hankainrei'issä oli sisällä lukitusnipukka, joka sallii airon laittamisen paikoilleen vain tietyssä asennossa. Tämä turha nipukka oli helppo poistaa rautasahalla ennen hankainten kiinnitystä.

Rantatelakka

Sattui vielä löytymään hylätty rantatela, jossa oli vinssikin valmiina. Vinssin rattaat ja akselit rasvasin, samoin köli- ja reunarullien akselit. Vetoliina oli haurastunut alkupäästä, mutta kun sen irroitti ja käänsi toisinpäin, niin hyväkuntoinen hihna tuli käyttöön. Telan poikkipuista uusin kaksi, kun ne olivat katkenneet. Laitoin vielä poikkipuiden päälle kanisterista leikatut muovilevyt, niin vene liukuu hyvin telan päällä.

Perämoottori

Moottoriksi veneeseen tuli vanha 4-tahtinen Honda 2 hv. (vm. 1995). Se jaksaa työntää venettä puolella kaasulla ajettaessa reipasta soutuvauhtia, mikä riittää hyvin leppoisaan matkantekoon.



Kustannukset

Tarvikkeet löytyivät Puuilosta:
Polyesterihartsi 1 kg       13,90 eur
Hartsin kovete 20 g           3,90 eur
Lasikuitumatto 1 m2         5,50 eur
Peltikattomaali 0,9 l        16,90 eur
Pensselisarja 3 kpl            1,90 eur
Hiomapaperi P40 1 m      1,00 eur
Ruuvit ja alusprikat           3,81 eur
Hankaimet 2 kpl                9,80 eur

Peltikattomaalia jäi jäljelle n. 2 dl. Hartsia meni n. puoli kg ja lasikuitumattoa vain 0,2 neliötä. Näillä voi sitten tehdä myöhemmin lisäpaikkauksia.

Käsityökaluja löytyi omasta takaa: saha, kirves, puukko, vasara, hohtimet, pihdit). Akkuporakoneen ostin (Skil 3010 maksoi 56,64 eur Motonetin Outletissä) ja siihen pari poranterää sekä ruuvauskärkisarjan.

Lopputulos

Korjaus onnistui hyvin ja kannatti tehdä. Veneestä tuli oikein nätti ja siistinnäköinen. Kyllä tällä kelpaa ajella ja retkeillä lähisaarissa. 

Ikea Lillberg-keinutuoli

Kierrätyskaupasta 10 eurolla Ikean kiikkutuoli parvekkeelle. Tässä on hyvä istua, kun on paksut pehmusteet. Selkänojaa voi säätää kolmeen eri kaltevuuteen. Tuolissa on yksinkertainen ja hyvin suunniteltu rakenne (Nike Karlsson). Jalakset on sen verran loivat, että tämä keinuu vain vähäsen. 

Lynx-kattovalaisin (Kai Finnmark)

Metallivalaisimissa on aivan oma tunnelmansa ja tyylinsä. Kiilloitettu messinki ja kupari ovat hienoja materiaaleja ja antavat valaisimelle aivan omanlaisen ulkoasun. Näitä materiaaleja käytettiin paljon 1950-60-luvuilla ennen kuin muovi ja alumiini valtasi alaa. Tämä upea kolmiosainen kattovalaisin löytyi kirpputorilta 12 eurolla. Puhdistuksen ja pienen fiksauksen jälkeen se sai arvoisensa paikan olohuoneen sohvapöydän päältä. Säädin riippuvat kuvut niin, että ne ovat hieman eri korkeudella. Valo suuntautuu pääasiassa alaspäin ja samalla kupujen "makkaroiden" välistä loistaa lämmin hohde. Vaikutelma on hieno.

Nettiä selaamalla löytyi valaisimen tarkemmat tiedot. Sen on suunnitellut Kai Ruokonen (Kai Finnmark) 1970-luvulla, valmistaja on Lynx. Materiaalit: valaisinkuvut ovat kuparia, ripustin ja kattokupu valkoista lakattua metallia, sähköjohdot mustat. Valaisinkupujen sisällä on leima: LYNX. Tämä olikin paljon arvokkaampi kuin kuvittelin (Bukowskis, huutokaupan lähtöhinta 500 eur, 29.7.2021).

Iisakki Järvenpään hedelmäveitsisarja

Löytyi kierrätyskaupasta Iisakki Järvenpään puukkotehtaan valmistama hieno ja harvinainen hedelmäveitsisarja 1 eurolla. Veitsien terät on ruostumatonta terästä ja päät tiikkiä. Kolmion muotoinen teline myös tiikistä. Näitä valmistettiin 1950-60 luvuilla, kun hedelmät eivät olleet jokapäiväistä syötävää. Alun perin veitsiä on varmaankin ollut kuusi, mutta yksi on hävinnyt aikojen saatossa.

Veneen tappi

Veneessä on niin pieni tapinreikä ettei löytynyt kaupasta siihen sopivaa tappia vaan piti tehdä se itse. Puutappi oli kyllä helppo vuolla, mutta halusin sellaisen kiristettävän.

Otin sopivan pituisen ja paksuisen pultin, siihen sopivan mutterin ja muutaman prikan, kumiletkun pätkän ja letkunkiristimen. Näistä tarpeista se syntyi.

Pultin päässä on ensin prikka ja sitten tulee kumiletku ja toinen prikka. Mutterin päällä on kumiletkun pätkä ja se on sitten letkunkiristimen sisällä niin nupista saa otteen, kun kiristää tapin paikoilleen. Narulenkki tuli vielä letkunkiristimen alle. 

Finel-emalikulho

Wärtsilä-konserniin kuulunut Arabian Järvenpään Emali valmisti Finel-tuotemerkille astioita panssariemalista 1960-70 luvuilla. Tämän kulhon suunnitteli Kaj Franck (halkaisija 16 cm, korkeus 7 cm). Väri on syvän sininen. Hyvä löytö kierrätyskaupasta 1 eurolla.

Kilta-paistivati

Hyvä keltainen Arabian Kilta-sarjan paistivati (malli: BA, koko: 31 cm x 21 cm) löytyi kierrätyskaupasta 1,00 eurolla. Vati on Kaj Frankin suunnittelema 1950-luvun alussa.

Arabia voirasia

Arabian kannellinen voirasia löytyi kierrätyskaupan "saa ottaa"-korista. Tämä on Kaj Franckin suunnittelma vuodelta 1955 (malli KA). Pohjassa on pieni lohkeama ja pinta on hienosti krakeloitunut, kun ikää on jo paljon.

Maatiaissämpylät

Itse tehdyt tuoreet sämpylät maistuvat aina. Perusohjeeseen voi vaihdella erilaisia jauhoja tai lisätä vaikka porkkanaraastetta.

5 dl maitoa
1 ps (11 g = 15 ml) kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
3 tl siirappia, hunajaa tai sokeria
0,75 dl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
2 dl grahamjauhoja
2 dl ruisjauhoja
5-6 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (45 C). Lisää taikinakulhoon maito, hiiva, sokeri, suola sekä hiutaleet ja sekoita hyvin. Jatka jauhojen lisäämistä ja vaivaa taikinaa puulastalla. Lisää öljy jauhojen välissä. Lisää lopuksi vehnäjauhoja niin, että saat notkean taikinan. Jätä kohoamaan peitettynä tunniksi lämpimään paikkaan.

Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla leivinlaudalla ja jaa se 16 osaan. Pyörittele sämpylät pellille ja kohota tunti liinan alla lämpimässä paikassa. Paista uunin keskitasolla 225 C asteessa 10 minuuttia.

Vaivaton hedelmä-/marjapiirakka

Vaivattomasti ilman turhaa vatkaamista syntyy kahvipöytään piirakka hillosta, hedelmistä tai marjoista rahkan tai kermaviilin kanssa.

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1,0 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
1 dl maitoa

2 munaa

Päälle:
Maitorahkaa, hilloa tai hedelmiä vaikka omenaa, ananasta, persikkaa yms. kanelia ja sokeria.

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy, maito ja munat. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan leivinpaperin päälle.
Tiputtele taikinan päälle nokareina puoli purkkia maitorahkaa ja pari desiä omenahilloa. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
Paista uunin keskitasolla 200 C asteessa 25 min.

Päälle voi laittaa rahkan tilalle kermaviiliä ja marjoja vaikka mustikoita tai puolukoita.

Pelakuun talvetus

Pelakuun talvetus onnistuu hyvin vaikka pimeässä kylmiössä. Pelastin taloyhtiön pelargonia-amppelit syksyllä, kun olivat joutumassa roskiin. Katkaisin kukkien varret lyhyeksi ja vein amppelit taloyhtiön kylmiöön. Valoa ne eivät saaneet koko talvena, mutta kävin niitä kuitenkin kastelemassa niukasti muutaman kerran.

Ja sitten maaliskuun puolivälissä, kun kevätaurinko alkoi paistaa, otin ne sisälle ikkunalaudalle. Karsin kaikki kuivat lehdet pois ja annoin lannoitetta ja vettä. Viikon päästä oli varret täynnä pieniä lehden alkuja ja kukan nuppujakin jo näkyi.

Walterman-täytekynä

Waterman-täytekynät tunnetaan maailmanlaajuisesti kauniista muotoilustaan ja eleganssistaan. Watermanin malleissa on huippuluokan pariisilaista tyyliä ja kynät kootaan nykyisin huolellisesti käsin ja testataan Saint-Herblainin tehtaalla Ranskassa.

Yritys kuitenkin aloitti toimintansa New Yorkissa vuonna 1884, kun Lewis Edson Waterman hyödynsi kapillaarisuus-periaatetta ensimmäisen kynänsä luomiseen. Siinä käytettiin ilmaa tasaisen ja sujuvan mustevirran aikaansaamiseksi. Hänen oivalluksena oli lisätä ilmareikä kynän kärkeen ja kolme uraa syöttömekanismin sisään. Tämä patentoitu rakenne vahvisti brändin asemaa yhdeksi alkuperäisistä mustekynän suurista nimistä.

Waterman-kyniä ovat koristaneet jalometallit, ylelliset lakat ja hieno viimeistely. Useat brändin halutuimmista malleista ovat maailmankuuluja kauneudestaan. Mutta kyse ei ole vain tyylistä - Waterman-kynät ovat arvostettuja laadustaan, sujuvasta kirjoitustuntumastaan ja luotettavuudestaan.

 


Kuvassa oleva Executive-malli esiteltiin 1980-luvulla ja se sijoittui Waterman-sarjan ylempään luokkaan. Kynän runko tehtiin messingistä ja viimeisteltiin lakkapinnalla. Niitä oli saatavana eri tavalla kuvioituina ja värejä oli useita. Executive oli huippulaadukas kynä, joka oli suunnattu vaativille markkinoille. Ne olivat erittäin suosittuja tasapainoisen rakenteensa vuoksi.

Hieno löytö kierrätyskaupasta 1,00 eurolla. Kynän muste oli kuivunut, mutta pitämällä kärkeä juoksevassa vedessä kynä alkoi toimimaan ja kirjoittaa hyvin.

 

Hackman & Co. Sorsakoski voiveitsi

Löytyi kierrätyskaupasta Hackman & Co. Sorsakosken tehtaan valmistama voiveitsi (malli N:o 249CR) ruostumattomasta teräksestä valkoisella selluloosapäällä, hinta vain 0,20 eur. Malli löytyy mm. Hackman & Co. Sorsakosken tehtaan Syömäneuvojen hinnastosta 1939, jossa hintana 200:- markkaa.

Arabia suola- ja pippurisirottimet

Nämä suolan ja pippurin sirottajat Kaarina Aho suunnitteli 1950-luvulla Arabialle (malli KA). Hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eur/kpl. Sarjaan kuului myös etikka-/öljypullo. sinappiastia ja tiikkinen pyöreä alusta. Näistä sirottimista puuttui korkit, mutta ne oli helppo tehdä viinipullon korkista. Valkoiseen laitoin hienoa suolaa ja mustaan jauhettua mustapippuria.

Roselli Mummunhammas -puukon kahvan jatkaminen

Nyt oli puukkoprojektina vanha Rosellin Mummunhammas-puukko, josta tuli Ukinhammas. Tämä pikkupuukko on lyhytteräisenä kyllä hyvä retkipuukko. Se kun kulkee mukavasti taskussa tai repussa eikä terän tarvitse olla tuon pitempi. Kahva on kuitenkin miehen käteen vähän lyhyen näpäkkä. Vuollessa pikkurilli ei saa tukea kahvanpäästä, joka jää lyhyenä kämmenen sisään.

Niinpä jatkoin oman puukkoni kahvaa parin sentin lisäpalalla. Liimasin katajasta palan puukon perään epoksilla ja hioin kahvan muotoonsa. Liimasaumasta tuli vielä koristerantu tuohon puukon perään. Näin kahvan pituudeksi tuli 10 senttiä, joka on minun käteeni juuri sopiva mitta. Vaihtoehtona olisi ollut irroittaa nykyinen kahva terästä ja tehdä kokonaan uusi pitempi yhdestä puusta, mutta se olisi ollut isompi työ.

Arabia Kilta-erikoislautanen ja paistivati

Kilta-sarjaan liitettiin myös muiden Arabian suunnittelijoiden kuin Kaj Franckin astioita. Kaarina Aho suunnitteli tämän erikoislautasen (malli MB, koko 10-14 x 22 cm) vuonna 1956 ja se oli tuotannossa 1957-65. Lautanen sopi aamiaspöytään (aamiaislautanen) tai sitten iltapalalle television ääreen (tv-lautanen). Kilta-kuppi mahtuu hyvin lautasen kapeampaan päähän, jossa on syvennys. Tiskiä säästyi kun sama lautanen toimii kupin alusena ja leipälautasena. Lautasta ja kuppia myytiin myös yhdessä tv-settinä erilaisilla koristeilla, esim. Raija Uosikkisen Emilia. Hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.



Samalla käynnillä löytyi myös Franckin vuonna 1952 paisto- ja tarjoiluastiaksi suunnittelema Kilta-paistivati (malli BA, koko 15 x 31 cm) 0,50 eurolla. Kilta-vateihin oli saatavissa myös rottinkikehykset, joilla kuuman astian saattoi nostaa suoraan uunista pöytään. Näitä rottinkikehyksiä näkee harvoin kirpputoreilla. Mukaan kierrätyskaupasta lähti myös tyyliin sopivat hienot teak-vartiset salaattiottimet arviolta 1960-luvulta (merkki: Solar, pituus 26 cm) 0,40 eurolla.

Aroniamehu

Kannatti odottaa kunnes syyssateet lokakuussa saivat aronian marjat kypsymään. Oksat notkuivat pulleita ja mehukkaita marjoja. Piti kokeilla millaista mehua niistä tulisi Marttojen puolukkajuoma-ohjeella, jossa mehua ei kuumenneta vaan käytetään sitruunahappoa.



Poimin marjoja 5 kg, huuhtelin ne ja survoin pienissä erissä 10 litran sankkoon. Lisäsin 5 litraa kylmää vettä ja 1,25 tl sitruunahappoa. Sekoitin hyvin, peitin kannella ja nostin sankon tekeytymään kolmeksi vuorokaudeksi parvekkeelle, jossa oli sopivan viileää +5 ... +10 astetta. Sekoitin marjamassaa aina aamuin illoin.

Pullotus sujui helposti. Kaadoin 0,75 litran lasipulloon suppilon kautta 2 dl sokeria ja 1 ml Atamon-jauhetta. Päälle siivilöin mehua pullon täyteen, laitoin korkin kiinni ja kääntelin pulloa niin, että sokeri suli ja sekoittui mehuun. Siivilöin mehun ensin isommalla siivilällä ja vielä toiseen kertaan tiheällä teesihdillä. En painellut marjamassaa vaan annoin sen valua omalla painollaan, niin mehuun ei tullut sakkaa. Jätin pullot tekeytymään vuorokaudeksi huoneenlämpöön ja vein sitten kylmiöön. Kun mehua ei keitetty, niin Atamon varmistaa sen säilyvyyden. Tästä satsista tuli 7,5 litraa valmista mehua.

Sopivaa juomaa tulee, kun laittaa 1 osan mehua ja 2 osaa vettä eli mehu ei ole kovin vahvaa. Pitäisi olla terveellistä eikä maistu ollenkaan karvaalta.

Ainessuhteet:
1 kg aronioita
1 l vettä
0,25 tl (1,25 ml) sitruunahappoa
250 g (2,8 dl) sokeria mehulitraa kohti
0,25 tl (1,25 ml) Atamon-jauhetta mehulitraa kohti
mehua tulee noin 1,5 litraa

Vintage-kello Samsung Quartz

Kierrätyskaupassa oli tarjolla iso laatikollinen sekalaisia rannekelloja 1 eur/kpl. Niiden joukosta sattui silmään tämä hieno Samsung Quartz. Kello on muotoilultaan yksinkertaisen tyylikäs, siro ja ohut (leveys 27 mm, korkeus 29 mm, paksuus 6 mm). Tumma neliskanttinen kellotaulu heijastelee upeasti valoa ja hillitty teräsranneke viimeistelee hienostuneen kokonaisuuden. Tämä piti ottaa talteen ja kunnostukseen. Sopii vaikka pukukelloksi juhliin.



Ensin irroitin kellosta rannekkeen molemmat osat painamalla niiden jousitappeja linkkarin kärjellä sisäänpäin. Rannekkeen lukko irtosi, kun käänsin sen salvan auki. Pesin rannekkeen, jousitapit, lukon ja kellonrungon käsipesuaineella ja hammasharjalla.

Takakansi aukesi, kun väänsin sen reunasta linkkarinterällä. Sitten puhdistin kannen sisäreunan, tiivisteen ja rungon uran varovasti. Kellon lasi oli sumentunut sisäpuolelta ja sen puhdistaminen vaati koneiston irroittamisen rungosta. Koneisto irtosi, kun ensin nostin ylös muovisen kehysrenkaan ja sitten poistin kellonnupin. Siihen löytyi ohjeita YouTubesta. Tässä mallissa nuppi irtosi, kun painoin neulankärjellä nupin akselin vieressä olevaa syvennystä ja samalla vedin nuppia ulospäin.





Puhdistuksen jälkeen kasasin kellon: koneisto takaisin runkoon, kehysrengas paikoilleen, nuppi painamalla kiinni, pariston vaihto, takakansi paikoilleen ja rannekkeen osat runkoon kiinni jousitapeilla. Lopuksi rannekkeen säätö oikeaan pituuteen lukkoa siirtämällä.

Kellon vanha paristo oli mallia SR916SW eli 373. Kun sitä ei löytynyt mistään, kokeilin laittaa sen tilalle mallin 371 pariston, joka sopikin paikoilleen. Tämä on halkaisijaltaan samankokoinen, mutta vähän paksumpi. Takakansi sopi silti menemään hyvin kiinni. Netistä löytyi nappiparistojen vastaavuustaulukoita.

Arabia Kilta-kaadin

Hyvä löytö kierrätyskaupasta: Arabian Kilta-sarjan (malli BA) pöytäkaadin 0,50 eurolla. Tässä on värinä ruskea, joka oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvun alussa - sen korvasi sininen väri. Kaj Franckin mukaan väri oli astioissa riittävä koriste eikä muita kuvioita tarvittu. Kaatimeen oli myös kansi, jolloin sitä saattoi käyttää kahvikannuna.

Arabia Kilta-kaadin

Kesäsika

Nyt on hyvä aika tehdä kesäsika ulpukan siemenkodasta.

Kesäsika

Pieni kärpässieni

Kärpässieni on nätti pienenä. Näitä nousee nyt maasta, kun on satanut.

Kärpässieni pienenä

Sähköpyörä Helkama e-Kulkuri

Hyvin kulkee uusi sähköpyörä Helkama e-Kulkuri. Ei tarvitse puuskuttaa jyrkemmässäkään ylämäessä, kun säätää sähköavustusta isommalle. Tässä on hyvä ajoasento ja sopivat välitykset vaihteissa. Työmatkoja on jo ajeltu ja muutama pitempi lenkki asfaltilla, hiekkateillä ja latupohjilla.



Lisävarusteina ostin tähän hyvän u-lukon ja lisävaijerin, joka ylettää vaikka puun ympäri sekä ketjuöljyä ja tarakalle kuormalenksun. Kunnon jalkapumpulla saa hyvin ilmaa renkaisiin.