Arabia HF-mallin pöytäkaadin

Harvinaisempi Arabian pöytäkaadin (malli HF), jonka Peter Winquist suunnitteli 1973, oli tuotannossa vain yhden vuoden. Hyväkuntoinen kannu löytyi kierrätyskaupasta 0,80 eurolla.

Arabia HF-mallin pöytäkaadin

Havupallo

Keväällä tehty pajupallo muuttui helposti havupalloksi, kun pajujen väliin pisteli pieniä kuusenoksia. Nyt on parvekkeella talveen sopiva koriste.

Havupallo

Scandia-aterimet

Hackman valmisti Sorsakosken tehtaalla Kaj Franckin 1950-luvulla suunnittelemaa hyvin suosittua Scandia-aterinsarjaa 40 vuoden ajan. Sarjan uusi muotoilu miellytti. Haarukan piikit olivat lyhyet ja sillä pystyi lusikoimaan kastikkeen rippeet suuhun. Lusikan pesä oli iso ja pyöreä. Veitsen terä lyhyempi kuin tavallisesti. Aterinten malli oli sopusuhtainen ja käytännöllinen, varren urat tekivät niistä tunnistettavat ja ne sopivat hyvin käteen. Sarjassa oli useita eri kokoja:

- veitsi 189 mm (päivällinen) ja 174 mm (lounas)

- haarukka 178 mm (päivällinen), 162 mm (lounas) ja 147 mm (jälkiruoka)

- lusikka 215 mm (tarjoilu), 184 mm (päivällinen), 162 mm (jälkiruoka), 121 mm (tee) ja 105 mm (kahvi).

Kierrätyskaupasta tein hyvän löydön. Nämä olivat eksyneet muiden tusina-aterinten joukkoon ja hinnoiteltu 0,20 eur/kpl. Iittala otti Scandia-sarjan uustuotantoon 2016 ja suurensi niiden kokoa, mutta nämä alkuperäiset ovat kooltaan sympaattisempia ja sopivat hyvin Kilta-astioiden seuraan.

Scandia-aterimet

Arabia Eeva-lautaset

Löytyi lisää Arabian soikeaa Aatami/Eeva-sarjaa (23 x 25 cm, malli BK). Nämä matalat Eeva-lautaset eivät olleet kalliit kierrätyskaupassa, vain 0,30 eur/kpl. Birger Kaipiainen suunnitteli nämä 1960-luvulla värikkään Paratiisi-sarjan rinnalle.

Arabia Eeva-lautaset

Marjat 2020

Nyt olikin hyvä marjavuosi 2020. Tuttu paikka lähisaaressa antoi hyvin mustikoita ja puolukoita. Vattuja löytyi radan varresta. Näitä kertyi mukavasti talven varalle:

- vattuja 8 litraa 23.7.-6.8.

- mustikoita 22 litraa 26.7.-29.8.

- puolukoita 10 litraa 26.9.-3.10.

Marjat 2020

Limunaatipullo

Ennen oli limunaatipullot lasista ja niissä oli posliininen patenttikorkki kumitiivisteellä. Kaikkea ei juotu kerralla, vaan laitettiin korkki kiinni ja vietiin pullo vinnin rappuun viileään odottamaan seuraavaa herkutteluhetkeä. Karhulan ja Riihimäen lasitehtaat valmistivat näitä paljon 1950-60 luvuilla. Vetoisuus oli tavallisesti 4-5 dl. Hyväkuntoinen pullo löytyi kierrätyskaupasta 0,40 eurolla.

Limunaatipullo

Kuksan käsittely

Kierrätyskaupan löytö 0,50 eur. Joku oli tehnyt suurella vaivalla hienon pahkakuksan, mutta erehtynyt sitten lakkaamaan sen ulkopuolelta. Kuksaan kun ei lakkapinta sovi olenkaan, niin vaati muutaman tunnin rupeaman hioa se pois. Ensin karkeammalla hiekkapaperilla ja lopuksi ihan hienolla. Viimeistely tehdään kahvinporoilla: otetaan märkiä kahvinporoja suodatinpussista ja hierotaan niillä kuksan sisä- ja ulkopinta. Kahvissa on luontaisesti rasvaa, joka imeytyy kuksan pintaan ja muodostaa suojaavan kerroksen. Käsittelyn voi tarvittaessa uusia, niin kuksa tummuu ja saa hienon patinapinnan.

Kuksan käsittely

Arabia Kilta-kermakko

Sitten löytyi hyväkuntoinen keltainen Arabian Kilta-kermakko (malli BA) kierrätyskaupasta 0,50 eurolla. Kaj Franck suunnitteli kermakon samalla mitoituksella kuin isompi kahvikuppi (halkaisija 9,0 cm ja korkeus 6,0 cm). Valmistuksessa kahvikuppiin muotoiltiin vain nokka ja näin saatiin kermakko samasta perusmallista.

Arabia Kilta-kermakko

Arabia Kilta-kupit

Hyvä setti Kaj Franckin Arabialle suunnittelemia sinisiä Kilta-sarjan kahvi-/teekuppeja ja lautasia (malli BA) oli kierrätysmyymälän alehyllyssä tarjolla 0,20 eur/kappale, joten koko setin hinnaksi tuli 1,60 eur. Kuppien halkaisija 9,0 cm ja korkeus 6,0 cm, lautasten halkaisija 13,5 cm. Näihin isompiin kuppeihin kuuluisi oikeastaan isommat lautaset, halkaisija 15,0 cm.

Arabia Kilta-kupit

Arabia kolmionmuotoinen kynttilänjalka

Ulla Procopen 1950-luvulla suunnittelema kolmionmuotoinen Arabian kynttilänjalka (malli AO) löytyi vain 0,20 eurolla kierrätyskaupan alehyllystä. Kynttilänjalassa on ulkopuolella musta mattalasitus ja sisäpuolella hieno vanhanajan vihreä sävy. Yleensä näitä näkee enemmän punaisena.

Arabia kolmionmuotoinen kynttilänjalka

Arabia suolasirotin

Kilta-sarjaan liitettiin astioiden lisäksi myös muita esineitä. Tämän suolasirottimen (malli F) Kaj Franck suunnitteli vuonna 1952 ja se oli Arabian tuotannossa Kilta-väreissä ajalla 1953-1968. Vaikka Franck painotti suunnittelussaan käytännöllisyyttä, tässä suolasarvessa muotoilu meni kuitenkin käytännöllisyyden edelle. Sirottimen reikä on niin ahdas, että se tukkeutuu helposti. Hyvä löytö kirpputorilta 0,20 eurolla, vaikka sarven päässä on pieni lohkeama.

Arabia suolasirotin

Arabia Kilta-neliövati

Hyväkuntoinen Arabian Kilta-sarjan neliövati (vihannesvati, malli BA, 13,5 x 13,5 cm) oli hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Arabia Kilta-neliövati

Vappusima

Marttojen ohjeella syntyy hyvä vappusima viikossa. Kun rusinat nousee pinnalle pullotuksen jälkeen jääkaapissa, niin sima on valmista nautittavaksi.

Vappusima

Pajupallo

Parvekkeen koristukseksi syntyi pajupallo pienellä vaivalla. Ensin pyöräytetään pajusta neljä samankokoista ympyrää ja laitetaan ne pystykehikoksi kuten maapallon pituuspiirit. Ja vielä yksi ympyrä vaakakehikoksi päiväntasaajaksi. Ohutta rautalankaa voi käyttää apuna, niin kehikon saa pysymään pallonmuotoisena. Sitten aletaan pujottelemaan pajuja vuorotellen pystykehikon väleistä. Kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä ylä- ja alapuolet samaan tahtiin, niin pallo alkaa muotoutumaan. Lopuksi voi tehdä ripustusketjun muutamasta pajulenkistä ja poistaa näkyvät rautalangat.

Pajupallo

Arabia Eeva-lautaset

Birger Kaipiainen suunnitteli Arabialle tunnetun Paratiisi-astiasarjan 1960-luvun lopulla. Värikkään astiaston runsaina koristeina rönsyilivät orvokit, mustaherukat, luumut ja rypäleet. Astiaston lautaset olivat ovaalinmuotoisia. Sarjan täydennykseksi tuli myös yksiväriset astiat: keltainen Aatami ja valkoinen Eeva. Nämä hyväkuntoiset Eeva-lautaset (16 x 17 cm, malli BK) löytyivät kirpputorilta 0,50 eurolla ja ne piti ehdottomasti ottaa mukaan piristämään arkikattausta.

Arabia Eeva-lautaset

Arabia Kilta-asetit

Kierrätyskaupasta löytyi täysin ehyet Arabian Kilta-sarjan kahvikupin valkoiset aluslautaset (malli BA, halkaisija 14,5 cm) vain 0,10 eur kappale. Nämä piti ottaa mukaan.

Arabia Kilta-asetit

Spelttileipä padassa

Kunnostetussa valurautapadassa kannen alla paistuu rapeakuorinen herkkuleipä speltistä. Pitkä kohotusaika yön yli kannattaa, se kun antaa leipään hyvät aromit. Tämä leipä on helppo tehdä, sitä ei tarvitse erityisesti vaivata eikä leipoa.

Resepti 1

5 dl spelttijauhoja
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Resepti 2

1 dl spelttijauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Sekoita kulhossa lämmin vesi, suola, hunaja ja hiiva. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Taikinaa ei tarvitse isommin vaivata, kunhan ainekset sekoittuvat hyvin. Peitä kulho muovipussilla ja liinalla. Jätä kohoamaan lämpimään paikkaan noin 12 tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja valurautapata kansineen uuniin. Kun uuni on valmis, ota kuuma pata uunista, kääntele taikina kulhossa jauhojen kanssa palloksi ja kumoa se pataan, laita kansi päälle ja uuniin. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Paista leipää ensin kannen alla 35 min. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä ilman kantta 20 min. Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä ritilän päällä. Leipään tulee herkullisen rapea kuori ja pehmeä sisus.

Leipurin prosentit

Leipään saa vaihtelua, kun käyttää erilaisia jauhoja ja hiutaleita. Veden ja jauhojen painosuhde kannattaa laskea leipurin prosenteilla, jolloin taikinaan saa aina sopivan rakenteen:
- jauhoja 100 %
- vettä 77 %
- suolaa 1, 4 %
- kuivahiivaa 0,3 %

Jauhojen painoprosentti on 100 % ja siitä lasketaan veden määräksi 77 %. Jos vaikka jauhoja on 650 g (noin 10 dl), veden määräksi tulee 650 x 0,77 = 500 g eli 5 dl. Suolaa voi laittaa maun mukaan, esim. 1,4 % eli 650 x 0,014 = 9 g eli 7,5 ml. Kuivahiivaa ei tarvita paljon, kun kohotusaika on pitkä, esim. 0,3 % eli 650 x 0,003 = 2,0 g eli 3,0 ml. Suola ja hiiva on helpointa mitata 1 ml:n maustemitalla.

Erilaiset jauhot ja hiutaneet painavat eri tavalla ja se pitää huomioida, kun laskee prosentteja:
1 dl vehnäjauhoa painaa 65 g
1 dl spelttijauhoa painaa 65 g
1 dl grahamjauhoa painaa 60 g
1 dl kaurajauhoa painaa 60 g
1 dl hiivaleipäjauhoa painaa 55 g
1 dl ruisjauhoa painaa 55 g
1 dl ohrajauhoa painaa 55 g
1 dl kaura- yms. hiutaleita painaa 35 g

1 tl eli 5 ml suolaa painaa 6 g
1 ml suolaa painaa 1,2 g
1 g suolaa on 0,8 ml

1 tl eli 5 ml kuivahiivaa painaa 3 g
1 ml kuivahiivaa painaa 0,6 g
1 g kuivahiivaa on 1,7 ml

Spelttileipä padassa

Perhostaulu

Hieno perhostaulu oli helppo tehdä itse. Siihen tarvitaan kehys, jossa lasin ja taustan välissä on tilaa. Näitä löytyy kirpputoreilta ja kierrätyskaupoista. Netistä voi tulostaa perhosen kuvia, valinnan varaa on paljon. Netistä voi tulostaa myös taustapaperin. Itse laitoin taustalle vanhaa kaunokirjoitusta. Perhoset leikataan reunoja pitkin irti ja liimataan keskeltä kiinni taustapaperiin. Itse käytin kaksipuoleista teippiä. Siipiä ja tuntosarvia taivutetaan vähän ylöspäin. Näin tauluun tulee hieno kolmiulotteinen vaikutelma.

Perhostaulu

Valurautapannun rasvapoltto

Kaapin perukoilta löytyi vanha valurautainen paistinpannu, jossa oli vähän ruostetta ja vanhaa karstaa. Siitä tuli hyvä pienellä kunnostuksella ja rasvapoltolla. Menetelmä oli sama kuin valurautapadan kunnostuksessa.

Ensin pitää saada ruoste ja karsta pois. Laitoin messinkiharjan porakoneeseen ja hioin sillä pannun puhtaaksi. Pesin vielä kuumalla vedellä ja harjalla sekä kuivasin hyvin.

Sitten pannu rasvataan ohuesti rypsiöljyllä. Rasvaa laitetaan pannun sisä- ja ulkopintaan sen verran että näyttää ja tuntuu rasvaiselta, mutta rasva ei lähde valumaan. Liikaa ei kannata laittaa, muuten pannusta tulee tahmea.

Rasvattu pannu laitetaan kylmään uuniin ritilän päälle ja uunin lämpö säädetään 250 asteeseen. Kun uunissa on riittävä lämpö, annetaan pannun olla siellä vielä puoli tuntia ja sitten voi katkaista virran pois. Pannu saa jäähtyä uunissa itsekseen. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, muuten tulee käryä huoneeseen. Uunin höyryaukosta voi johtaa käryt pölynimurin metalliputkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tule yhtään katkua eikä palovaroittimet ala hälyttämään. Rasvapoltto kannattaa tehdä vielä toiseen kertaan seuraavana päivä.

Onnistunut rasvapoltto antaa pannulle kiiltävän ja liukkaan pinnan, johon ei ruoka tartu.

Valurautapannun rasvapoltto

Valurautapadan kunnostus ja rasvapoltto

Löysin kirpputorilta vanha 2,5 litran Kökskungen-valurautapadan 5 eurolla. Oli muuten hyväkuntoinen, mutta siinä oli vähän ruostetta pinnassa ja karstaa sisällä. Kunnostamalla padasta tuli tosi hyvä ja se kestää nyt käyttöä ikuisesti.


Kökskungen valurautapata

Hankasin ensin padasta ja kannesta ruostekohdat ja karstat pois kuiviltaan messinkiharjalla sisä- ja ulkopuolelta. Käytin porakoneeseen kiinnitettävää pyöreää messinkiharjaa, mutta hankasin kuitenkin käsin, en koneella. Näin sain pinnat puhtaiksi vanhasta kuonasta. Sitten pesin padan ja kannen kuumalla vedellä ja harjalla, en käyttänyt astianpesuainetta. Kuivasin lopuksi padan ja kannen hyvin.


Messinkiharjalla lähtee ruoste ja vanha karsta

Rasvapolttoon löytyy netistä monenlaisia ohjeita. Osa pitää sian silavaa (nahkan alla olevaa rasvakerrosta) parhaana rasvana, jotkut suosittelevat mieluummin kasviöljyjä (auringonkukka- ja rypsiöljy). Silavaa ei nykyisin löydy helposti markettien lihatiskeiltä. Kauppahallista sitä olisi varmaankin saanut. Kun rypsiöljyä oli kotona valmiina, käytin sitä. Korkeassa lämpötilassa rasvamolekyylit polymerisoituvat raudan pintaan ja muodostavat kovan, kiiltävän ja tarttumattoman pinnoitteen. Kun rasva sisältää paljon moni- ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, se toimii rasvapoltossa hyvin. Lämpötilan pitää olla yli rasvan savuamispisteen, että polymerisoituminen tapahtuu kunnolla.


Kova, kiiltävä ja tarttumaton pinta

Itse tein rasvapolton näin. Levitin padan ja kannen sisä- ja ulkopintaan hyvin ohuen kerroksen rypsiöljyä talouspaperilla. Öljyä tulee käyttää niukasti, vain sen verran että pinta näyttää rasvaiselta, mutta öljystä ei jää valumia. Sitten pata ja kansi erillään kylmään uuniin ritilän päälle ja säädetään lämpö 250 asteeseen. Kun uunissa on tarvittava lämpö, pidetään uunia päällä vielä puoli tuntia ja katkaistaan sitten virta pois. Pata ja kansi saavat jäähtyä itsekseen uunissa vaikka yön yli. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, koska sieltä tulee käryä huoneeseen. Ohjasin uunin höyryaukosta tulevan käryn pölynimurin putkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tullut yhtään katkua. Tein seuraavana päivänä rasvapolton vielä toiseen kertaan ja sain pataan kestävän pinnoitteen.


Käryt suoraan liesituulettimeen

Rasvapoltto onnistui hyvin. Jos pinta jää tahmeaksi, silloin öljyä on ollut liikaa ja lämpötila liian matala. Oikein tehty rasvapoltto antoi padan ja kannen pintaan hienon, kovan, kiiltävän ja liukkaan pinnan väriltään tumman pronssinruskea. Siihen ei ruoka tartu kiinni. Valurautapadat ja -pannut pestään aina käsin kuumalla vedellä ja harjalla, ei milloinkaan astianpesuaineella eikä astianpesukoneessa. Pintaan voi sipaista ohuesti rypsiöljyä pidemmän säilytyksen ajaksi ja rasvapolton voi sitten uusia tarvittaessa.

Kokki hymyilee: valurauta on "keittiön kuningas"

Arabia Kilta-kulho, ruskea

Kilta-sarjassa ruskea väri oli tuotannossa 1950-luvun puolivälissä vain muutaman vuoden. Keskikokoinen kulho (halkaisia 17,5 cm ja korkeus 9,5 cm) oli edullinen ostos kirpputorilta 1,50 eurolla.

Arabia Kilta-kulho, ruskea