Havukoriste

Pyhäinmiestenpäivään sopii hyvin havukoriste. Metsästä löytyi myrskyn kaatama iso kuusi, josta sai otettua oikein tuuheita kuusenoksia. Ne saviruukkuun, joka sitten rautalankaripustuksella roikkumaan parvekkeen tuuletusorteen. Ilmojen viilettyä tämä kestää vihreänä vielä pitkälle talveen.

Havukoriste

Solmion kavennus

Solmioiden käyttö on vähentynyt selvästi viime vuosina. Nykyisin tapana on jättää kauluspaidan ylin nappi auki ja kulkea kaulukset levällään ilman kravattia. Ei näytä oikein tyylikkäältä. Kauluspaita on alunperin tarkoitettu solmion kanssa pidettäväksi, etenkin silloin kun päällä on pikkutakki tai puku. Onneksi kirpputoreilta löytää usein todella hienoja solmioita ja todella edullisesti, niin kuin tämä ranskalainen silkkisolmio (Pierre Cardin) hintaan 0,20 eur.


Solmio

Solmio oli vain hieman ylileveä nykyiseen makuun, mutta eipä hätää, solmion kavennus kun onnistuu helposti. Puretaan takasaumaa auki alhaalta päin sinne saakka, missä solmion leveämpi osa loppuu. Sauma on yleensä harsimalla ommeltu ja helppo purkaa. Jos solmion takana on hännälle tarkoitettu lenkki, irroitetaan myös se. Sitten taitellaan sanomalehdestä halutun levyinen solmion mallinen kiila ja työnnetään se solmion sisään. Kiilan tarkoituksena on toimia uuden leveyden mallina, kun avatun solmion reunat taitetaan sen päälle ja silitetään takapuolelta uuden leveyden mukaiseksi. Kiila estää myös liian terävien prässien syntymisen solmion reunoihin. Kun solmioon on saatu silitettyä uusi haluttu leveys, harsitaan takasauma kiinni, kiinnitetään irroitettu lenkki paikalleen ja valmista tuli.

Vene talviteloille

Soutelut on nyt sitten tältä kesältä ohi. Kelit muuttuivat jo sen verran sateisiksi ja viileiksi, että oli aika nostaa vene talviteloilleen. Suurin osa rannan veneistä olikin jo kumollaan ja pukkien päällä odottamassa kevättä. Monta veneretkeä tulikin tehtyä, enimmäkseen saareen ja lähivesille. Paljon iloa ja virkistystä tuo pieni soutuvene on tuottanut.

Vene talviteloilla

Kilta-sarja täydentyy

Alkuperäisen Kilta-sarjan metsästys on tuottanut tulosta. Viime viikolla löytyi vihreä kahvikuppi aluslautasen kanssa ja eilen samanvärinen pieni kulho. Molemmat hyväkuntoisina ja edullisesti paikallisesta kierrätyskaupasta: yhteensä 2,50 eur.

Tämä isompi kahvikuppi (halkaisija 9 cm) on se, jonka Kaj Franck suunnitteli Arabian Kilta-sarjaan alunperin. Koko ja muoto on sama kuin kermakolla ja sokerikolla, jotka tehtiin samalla muotilla. Sittemmin sarjaan on lisätty pienempikin kuppi. Kahvikupin vati (halkaisija 15 cm) on tasapohjainen ja se sopii myös kulhon kanneksi. Kuppeja on myyty myös toisen lautasmallin kanssa, jossa on kupin pohjan kokoinen syvennys niin että kuppi ei pääse liikkumaan sivusuunnassa, mutta tasapohjainen vati on se alkuperäinen. Myös kahvikupin korvan kiinnitystä on muutettu, kun valmistustekniikka on kehittynyt. Vanhemmissa kupeissa on korvassa alaspäin taivutetut tassut, joilla korva kiinnittyy tukevasti kuppiosaan. Uudemmissa korva on liitetty suoraan kuppiin.

Kilta-kulhoja on valmistettu kolmea eri kokoa. Tämä kuvassa oleva on niistä pienin (0,5 litraa, halkaisija 13 cm). Kulhot suunnitteli Arabialle Edvin Lindqvist, joka toimi tehtaalla ylityönjohtajana. Mallisarjan tunnuksena oli ensin SA, sittemmin se muutettiin Kilta-sarjan mukaisesti BA:ksi.

Mustan ja valkoisen lisäksi Kilta-sarjan värilasitteina on käytetty sinistä, keltaista, vihreää ja ruskeaa. Franck valitsi värit huolellisesti ja haki pitkään oikeita sävyjä, jotka sopisivat toisiinsa. Ruskea väri oli toisin vain vähän aikaa tuotannossa vuosina 1954-56. Siksi siihen harvemmin törmää kirpputoreilta.

Arabia Kilta kahvikuppi ja kulho

Keramiikkataulu Hedelmät

Siinä se lojui, kierrätyskaupan alekorissa muiden kehysten ja pikkutaulujen joukossa: kohokuvioidulle kaakelille maalattu keramiikkataulu, hinta 0,50 eur. Aihe miellytti ja samoin värit. Vanha se oli, koska lasitteen pinta oli hienosti krakeloitunut. Taulun kehykset olivat lakattua koivua eivätkä sopineet ollenkaan kokonaisuuteen. Maalasin ne valkoiseksi ja taulu sai uuden ilmeen. Nyt se koristaa keittiön seinää Arabian Kalan yläpuolella.

Keramiikkataulu Hedelmät

Ruisleipä taikinajuureen

Taikinajuureen ilman leivinhiivaa tehty ruisleipä on aitoa evästä. Yksinkertaisista aineksista se syntyy: jauhoista, vedestä ja suolasta, ja saa makunsa hapanjuuren monimuotoisista organismeista. Kun leivän vielä leipoo itse, niin tietää mitä syö. Ruisleipää voi tehdä monella tavalla ja erilaisilla resepteillä. Tällä ohjeella pääse maistamaan oikeaa leivän makua.

Ainekset (näillä määrillä tulee yksi keskikokoinen leipä)
1-2 dl hapanjuurta
8 dl ruisjauhoja (täysjyvä)
1 dl kaurahiutaleita (täysjyvä)
1 dl graham-vehnäjauhoja (täysjyvä)
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
Paistetaan 250 C asteessa 15 min. + 200 C asteessa 45 min. + jälkilämmössä 10 min.

Ensin tarvitaan taikinajuuri. Jos sitä ei ole valmiina, tästä jutusta löytyy ohjeet sen tekoon. Elvytä jääkaapissa purkissa säilytettävä juuri ennen käyttöä. Jos suunnittelit leipoa esim. lauantaina, ota juuri jääkaapista torstai-iltana. Lisää purkkiin pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja saman verran haaleaa vettä, sekoita hyvin, sulje purkin kansi löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan elpymään. Juuri on parhaimmillaan puolen vuorokauden kuluttua.

Perjantaina tehdään raski. Laitetaan taikinakulhoon pari desilitraa elvytettyä kuohkeaa taikinajuurta, 3 dl vettä ja 3 dl ruisjauhoja. Sekoitetaan hyvin, peitetään kulho muovipussilla ja jätetään lämpimään paikkaan. Raskia hapatetaan 12 - 24 tuntia, jolloin siihen muodostuu ruisleivälle ominaisia ainutlaatuisia makuaineita. Aikaa pidentämällä saa leipään vahvemman rukiin maun.

Lauantai-aamuna tehdään varsinainen taikina. Mutta ennen sitä muista ottaa desilitran verran raskia talteen purkkiin juureksi seuraavaa leivontaa varten. Lisää purkkiin vielä ruokalusikallinen ruisjauhoja, sekoita hyvin ja laita suljettu purkki jääkaappiin. Juuri vaan paranee kun sitä käyttää leivonnassa. Yleensä käytän kaiken juuren purkista raskiin ja otan sitten hapatetusta raskista talteen uuden juuren alun purkkiin odottamaan seuraavaa kertaa. Näin juuri kiertää hyvin ja pysyy elinvoimaisena.

Sen jälkeen jatketaan taikinan tekoa. Lisätään raskiin 2 dl vettä, puolitoista teelusikallinen (8 ml) suolaa, 1 dl kaurahiutaleita ja 1 dl graham-vehnäjauhoja ja sekoitetetaan ne hyvin. Sitten lisätään noin 4-5 dl ruisjauhoja välillä sekoittaen. Taikina on tarkoitus jättää pehmeäksi ja sen voi sekoittaa puulastalla taikinakulhossa. Vaivaa taikinaa kulhossa sen verran että siihen alkaa muodostua sitkoa.

Taikinan voi kohottaa suoraan paistovuokassa eikä sitä tarvitse leipoa jauhojen kanssa pöydällä. Vuoraa leivän kokoinen uunivuoka leivinpaperilla, leikkaa ylimääräinen paperi pois vuokan reunoja pitkin ja kippaa taikina vuokaan. Tasoittele taikina vuokaan leivän muotoon ja peitä liinalla. Leipä kannattaa kohottaa lämpimässä, vedottomassa paikassa. Kolme tuntia on sopiva kohotusaika, jolloin se nousee noin puolitoistakertaiseksi.

Leivän paistaminen onnistuu hyvin sähköuunissakin. Paistetaan sitä uunin keskiosassa ensin 15 min. 250 C asteessa, sitten säädetään uuni 200 C asteeseen ja jatketaan paistamista 45 min. Keittiön täyttää yksi parhaimmista tuoksuista: paistuvan ruisleivän tuoksu. Sammutetaan uuni, otetaan leipä uunista ja nostetaan se pois vuokasta, otetaan leivinpaperi pois. Laitetaan leipä paljaaltaan ylösalaisin käännettynä takaisin uunin ritilälle jälkilämpöön vielä kymmeneksi minuutiksi. Näin saadaan leipään jälkiuunin makua ja pohjaan sopiva rapeus. Jäähdytetään leipä liinalla peitettynä ritilän päällä. Sitten pääsee maistamaan.

Ruisleipä itse tehty

Taikinajuuri ruisleivälle

Oikeaan taikinajuureen ilman hiiva itse tehty ruisleipä on parasta leipää mitä voi kuvitella. Ennen kuin päästään leivontapuuhiin tarvitaan hapanjuuri, joka syntyy seuraavilla ohjeilla. Leivän teossa juuri korvaa hiivan, kohottaa taikinan ja antaa ruisleivälle ainutlaatuisen maun. Juuret ovat yksilöllisiä, koska ne sisältävät vaihtelevan määrän erilaisia villihiivoja sekä maitohappo- ja etikkahappo-bakteereita. Kun ottaa leipoessa aina talteen seuraavan kerran juuren, leivän maun pitäisi suunnilleen pysyä samana, mutta kaverin juurella tehty leipä maistuu yleensä erilaiselta kuin oma.

Purkki
Otetaan kannellinen astia ja pestään se huolellisesti. Juuren teossa on muutenkin hyvä huolehtia puhtaudesta, että ei-toivotut organismit ja muut pöpöt eivät pääse pilaamaan asiaa. Puolen litran lasipurkki sopii tähän tarkoitukseen hyvin.

Jauhot
Ruisjauhot kannattaa valita huolellisesti. Tuoreet täysjyvä- ja luomujauhot ovat parhaita. Niissä on jäljellä juuren syntymisessä tarvittavia organismeja. Jos juuri ei lähde valmistumaan toivotulla tavalla, syynä voi olla liian vanhat lähellä parasta ennen -päivää olevat jauhot.

Päivä 1, ilta
Mittaa purkkiin 1 rkl (15 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä ja sekoita ne hyvin. Sulje kansi ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään. Jos löytyy vähän huoneenlämpöä lämpimämpi paikka, niin se on paras.

Päivä 2, ilta
Juuren alku on nyt tekeytynyt 24 tuntia, Sen pinnassa voi jo näkyä pieniä kuplia ja tuoksu on makeahko. Heiluttele purkkia vähän ja jätä tekeytymää.

Päivä 3, ilta
Lisää purkkiin 1 rkl (15 ml) ruisjauhoja ja sekoita hyvin. Jätä tekeytymään.

Päivä 4, aamu
Lisää 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä. Sekoitetaan ja jätetään edelleen tekeytymään.

Päivä 4, ilta
Juuren pitäisi nyt olla kuohkeaa ja pinnalla on pieniä kuplia.  Lisää purkkiin jälleen 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä. Sekoita ja jätä vielä tekeytymään.

Päivä 5, ilta
Jos kaikki on onnistunut kuten pitääkin, niin taikinajuuri on nyt valmista. Se on kuohkeaa ja täynnä pieniä kuplia, muistuttaa vähän suklaamoussea. Tuoksu on hapan ja makeahko. Juuri on käyttökunnossa leivontaan, mutta jos et leivo heti, niin laita purkki suljettuna jääkaappiin odottamaan käyttöä. Jos juuri ei ole lähtenyt käymään, tuoksuu ummehtuneelta tai pinnalle on tullut hometta, niin vääränlaiset organismit ovat saaneet vallan purkissa. Heitä epäonnistunut juuri pois, pese purkki huolellisesti ja aloita alusta.

Juuren ruokkiminen
Jos leipoo viikoittain, juuri säilyy leivontapäivien väliajan hyvin suljetussa purkissaan jääkaapissa. Kun leivontaväli venyy pidemmäksi, juurta kannattaa ruokkia viikon välein lisäämällä purkkiin 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä ja sekoittamalla ne juuren kanssa hyvin. Koostumuksen pitäisi olla kiinteän puuromaista, ei liian vetelää. Jos juuri kasvaa liian isoksi, niin sitä voi heittää osan pois ja laittaa lopun purkissa jääkaappiin odottamaan leivontaa.

Juuren elvyttäminen
Jääkaapista suoraan otettu juuri ei kylmänä toimi oikein leivonnassa, vaan se vaatii elvytyksen. Lisää purkkiin 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä, sekoita hyvin ja jätä juuri lämpimään paikkaan, jolloin se alkaa taas kuplia ja kuohkeutuu. Juuri on tehokkaimmillaan noin 12 tunnin kuluttua lämpimään otosta, joten ajoita elvytys sopivasti ennen leivän tekoa. Ruisleipää voi tehdä monenlaisella reseptillä. Tässä jutussa on yksinkertainen ja helppo ohje.

Taikinajuuri

Harjanvarsi

Kun harjasta katkeaa varsi, ei heti tarvitse mennä kaupasta uutta ostamaan. Sopivan paksuisesta kuivasta mäntyriu'usta on helppo tehdä itse uusi varsi. Karsitaan oksat ja vuollaan kuori pois. Katkaistaan sopivan pituiseksi ja vuollaan latvapää harjan reikään sopivaksi. Jopa kelpaa taas harjailla.

Harjanvarsi

Hieno retkisää

Jälleen hieno retkisää. Vähän evästä reppuun ja soutamalla saareen. Järveltä näkee hyvin ruskapuiden täplittämän syksyisen maiseman. Koivut hehkuvat keltaisina tummaa havupuutaustaa vasten. Pihlajissa on punaisen sävyjä. Silmä ja mieli lepää avaraa järvenselkää soutaessa. Raittiissa ulkoilmassa eväät maistuvat eikä ole kiire mihinkään.

Hieno retkisää

Broileria uunissa

Uunipannussa valmistuu vähällä vaivalla broilerieväs ja lisukkeet siinä samalla. Laitetaan marinoidut koipi-reisipalat tilavaan vuokaan ja lisätään pienet perunat joukkoon. Isommat perunat kannattaa puolittaa. Tähän voi laittaa muitakin juureksia, vaikka porkkanaa ja lanttua lohkottuna. Mausteita ei välttämättä tarvitse lisätä, kun levittää vähän marinadia ainesten päälle. Paistetaan uunin keskitasolla vajaa tunti parin sadan asteen lämmössä. Broileri saa mennä ylikypsäksi, kuitenkin niin että säilyy mehevänä. Sitten pääseekin syömään.

Broileria uunissa

Ryijy-ostoksilla

Ryijy on kulkenut pitkän matkan vene- ja rekipeitteestä penkin päälle ja seinälle. Alunperin käytännöllisestä lämmikkeestä on tullut aikojen myötä kodin koriste ja taidetekstiili. Semmoinen piti siis saada, kun työhuoneen seinällä oli juuri sopiva paikka. Ajatuksena oli löytää mielellään moderni, ei mikään perinnemalli, pinnaltaan elävä, sopivan värinen eikä liian iso. Ja semmoinen löytyikin: tuuheanukkainen ja metsänvihreä kudonnainen reiluun kirpputorihintaan 0,50 eur. Ei tullut kalliiksi tämä haave.

Ryijy metsänvihreä

Syyssoutu

Venettä ei kannata laittaa talviteloilleen liian aikaisin. Vielä lokakuussa voi tehdä veneretkiä, kun sattuu olemaan kuulaita syyspäiviä, niin kuin tänään, kun soutelin saareen. Pitää vaan laittaa tarpeeksi vaatetta päälle, järvellä on jo aika viileää. Myrsky oli kaatanut rantakalliolta männyn. Juuret eivät olleet pitäneet ohuessa mullassa kovan tuulen riepottelussa. Yöpakkanen saa syksyn värit esiin. Juolukan ja mustikan varvut loistivat hienoissa sävyissä. Niitä ihailin kun join eväskahvit laavulla istuessa.

Syksyn värit

Höystetty hernekeitto

Syksyllä kun ilmat alkavat viiletä, keitot jälleen maistuvat. Purkkihernekeitosta saa hyvän pohjan erilaisille kokeiluille. Tämä on yksi suosikkini. Lorautetaan kasarin pohjalle öljyä ja ruskistetaan possun lihasuikaleet siinä. Tähän käy myös jauheliha. Annetaan lihan kypsyä kasarissa kymmenisen minuuttia. Sitten lisätään hernekeittopurkin sisältö ja vettä tuplasti mitä purkin kyljessä lukee, keitto kun sakenee kypsyessään. Vielä pussillinen sekavihanneksia joukkoon ja sekoitetaan ainekset. Annetaan hiljalleen kiehua pienellä lämmöllä parikymmentä minuuttia. Kun käyttää marinoituja lihoja, niin lisämausteita ei välttämättä tarvita. Tämä soppa maistuu erityisesti tuoreen kauraleivän kanssa.

Höystetty hernekeitto

Vintage-pöytälamppu

Ihmiset heittävät surutta pois aivan käyttökelpoista tavaraa. Tämä hieno retrohenkinen työpöytävalaisin löytyi roskalaatikosta ja pienen putsauksen ja lampun vaihdon jälkeen se pääsi kotikonttoriin valaisutehtäviin. Lampun merkistä (Alda, TYP 400) löytyi niukasti tietoa netistä. Se saattaa olla on ruotsalaista valaisinmuotoilua 1970-80-luvulta.

Retro pöytälamppu

Riihimäen Lasin maljakko

Tamara Aladin on vähemmän tunnettu lasimuotoilija, joka suunnitteli lukuisia maljakoita Riihimäen Lasille 1960-luvulla. Niitä valmistettiin kotimaan markkinoiden lisäksi paljon vientiin, erityisesti Saksaan. Muottiin pyörittäen puhalletuissa maljakoissa käytettiin usein värialoitus-tekniikkaa, jolloin maljakon yläosa on värillinen ja alaosaan jää kirkkaasta lasista muodostuva kanta. 

Aladinin muotokieli on helposti tunnistettavissa. Sylinterin muotoisissa maljakoissa on monesti yksi tai useampi uloke ylä- tai alaosassa eri tavalla ryhmiteltynä. Futuristinen muotoilu oli aikaansa edellä ja maljakot näyttävät moderneilta vielä nykyäänkin. Kuvassa oleva oliivinvihreä kaunotar odotti ilokseni kirpputorin hyllyllä ja vaihtoi omistajaa 2 eurolla.

Tamara Aladin maljakko

Suppilovahveroita kannattaa poimia

Suppilovahvero on herkullinen sieni ja niitä kannattaa kerätä. Niitä löytää syys-lokakuussa tuoreista havu- ja sekametsistä usein rinteiden pohjoissivulta. Sieni on paikkauskollinen ja nousee vuosi vuoden jälkeen samoille seuduille. Niiden poimiminen sammalten ja pudonneiden lehtien seasta vaatii vaan tarkkuutta, sieni kun piiloutuu niin helposti. Kun yhden löytää, niin voi olla melko varma että läheltä löytyy kokonainen rypäs. Jo kerätyt kohdat kannattaa katsoa vielä uudelleen toisestakin suunnasta ja usein niitä löytää lisää. Sienet ovat yleensä puhtaita eikä niissä ole matoja tai etanoita.

Suppilovahverot voi käyttää ruuanlaitossa tuoreena sellaisenaan tai sitten kuivata talven varalle. Ohutmaltoisena sienenä se kuivuu helposti huoneenlämmössäkin. Jos saunassa on lattialämmitys, niin siellä kuivatus onnistuu hyvin paperin päällä.

Suppilovahverot

Iittalan Maaru-kynttilänjalka

Tapio Wirkkala suunnitteli 1980-luvun alussa Iittalan tuotantoon Maaru-lasisarjan, johon kuului myös kynttilänjalka/tuikkualusta. Kynttilänjalkoja on valmistettu kolmea eri kokoa halkaisijaltaan 60, 80 ja 110 mm. Niiden muodossa toistuu raidallinen puolipallo, joka on myös sarjan lasien muodon lähtökohtana. Lasisarja on saanut nimensä Tapio Wirkkalan tyttären Rut-Maaria Piritta "Maarun" mukaan. Kuvassa on iso, keskikokoinen ja pieni kynttilänjalka. Isompaan sopii tuikun lisäksi myös lyhyt lyhtykynttilä, pieneen ja keskikoiseen taas käy hyvin pallokynttilä. 80-luvun mainoskuvissa kynttilät olivat usein punaisia. Tuikkuja ei vielä silloin paljon käytetty. Pieni ja keskikokoinen Maaru löytyivät kirpputorilta, hintalapussa luki 0,50 eur. Iso on saatu firman pilkkikilpailujen palkintona. Se on ilmeisesti ollut liikelahja, koska pohjaan on hiekkapuhallettu Tukon (T-kaupan) T-logo.

Iittalan Maaru-kynttilänjalka

Teekannu ja purnukka

Kaj Franckin suunnittelema ja Arabian vuosina 1953-75 valmistama Kilta-astiasarja on muotoilultaan loppuun asti harkittu. Sen pelkistetyt muodot miellyttävät silmää ja kestävät aikaa. Alunperin sarjassa oli vain kahdeksan osaa: kahvikuppi, sokeriastia, kermakko, niihin sopiva kansi, kaksi erikokoista lautasta (pieni ja iso), paistivati (suorakaide) ja vihannesvati (neliö). Astiat olivat monikäyttöisiä ja ne sopivat toisiinsa. Aikaa myöten sarjaan on tosin liitetty paljon muitakin osia. Astioita ei koristeltu kuvioilla, vaan eri väriset lasitteet toivat niihin vaihtelua: musta, valkoinen, keltainen, vihreä, ruskea ja sininen. Sarja tuli uudelleen markkinoille 1981 uudistettuna Teema-nimellä, mutta nämä alkuperäiset Kilta-astiat (malli BA) ovat niitä, joissa on oma viehätyksensä yhä tallella. 


Arabia Kilta teekannu ja purnukka

Kuvassa on myöhemmin Kilta-sarjaan lisätty teekannu ja purnukka eli kannellinen pyöreä rasia (malli IS 1) mustana. Musta lasite on näissä vanhemmissa Kilta-astioissa pikemminkin mustanruskea, ei niin tyly kuin pikimusta. Taiteilijat mielellään sekoittavat mustan itse pääväreistä: punaisesta, sinisestä ja keltaisesta saa sävykästä mustaa, joka kirkkaassa valossa vivahtaa ruskeaan tai vihreään. Kilta-astiat leimattiin yleensä lasitteen päälle helposti pois kuluvalla leimalla. Siksi näissä ei monesti ole mitään merkintöjä pohjassa. Astioita löytyy hyvin kirpputoreilta ja joskus tosi edullisestikin: teekannu maksoi 10 eur ja purnukka 1,50 eur. Sarja kaipaa vielä täydennystä. Hakusessa on ainakin eri väriset kahvikupit aluslautasineen - kohtuu hintaan.

Kolmikulmainen Kilta-kulho

Kaj Franckin Kilta-sarjaan liitettiin aikanaan myös muiden suunnittelijoiden astioita. Pyöreät kulhot ovat Edvin Lindqvistin muotoilemia ja kolmikulmaiset kulhot Ulla Procopen. Procope työskenteli Franckin aikaan Arabialla ja näitä kolmikulmaisia kulhoja valmistettiin vuosina 1957-65 kolmea eri kokoa: matalampi vati, pieni kulho ja kuvassa oleva iso kulho (malli BT 2). Lasitteina käytettiin tuttuja Kiltan värejä: keltaista, vihreää ja sinistä, valkean ja mustan lisäksi. Näitä kolmikulmaisia kulhoja löytää harvemmin. Minulla kävi hyvä tuuri, kun kulho oli Marttojen kirppiksellä myynnissä 1,50 euron hintaan.

Arabia Kilta kulho kolmionmuotoinen

Värikäs kalakeitto

Värikäs kalakeitto on helppo ja nopea ruoka valmistaa. Otetaan pakasteseitä paketti ja annetaan sulaa sen verran että saadaan kuutioitua. Kalan voi sulattaa myös mikrossa jos on niin kiire tai käyttää valmiita kalakuutioita. Tähän käy myös kirjolohisuikaleet tai muu kala mitä nyt sattuu olemaan. 

Lorautetaan kasarin pohjalle öljyä ja laitetaan kalat sinne. Niiden sekaan mausteet: suolaa, pippuria, paprikajauhetta, chiliä. Päälle pussillinen keittojuureksia ja voi laittaa mukaan myös sieniä jos on, vaikka kuivattuja suppilovahveroita tai tatteja. Lopuksi pussillinen peruna-sipulisekoitusta ja vettä sen verran että ainekset juuri peittyvät. 

Annetaan kiehua pienellä lämmöllä varttitunti ja lisätään sitten maitoa sen verran että väri vaalenee sopivasti. Jätetään kuitenkin sakeaksi ja kuumennetaan vielä hetki. Maistuu (jälkiuuni)ruisleivän kanssa. Ja jos sattuu jäämään tähteeksi niin voi lämmittää vaikka huomenna, maku vain paranee.

Värikäs kalakeitto

Sumppikahvi

Sumppikahvin makuun pääsee tutustumaan vaikkapa näin: Keitetään ensin kahvit tavalliseen tapaan kahvinkeittimellä ja juodaan ne pois. Suodatinpussia kahvinporoineen ei kuitenkaan heitetä menemään, vaan jätetään ne keittimeen ja laitetaan uutta vettä säiliöön. Vettä voi laittaa vaikka puolet siitä määrästä, mitä oli ensimmäisellä kerralla. Vanhoista poroista irtoaa vielä ihan juotavaa kahvia - sitä sumppikahvia. Jos sitä ei jaksa heti juoda, niin sen voi laittaa termospulloon ja nauttia sitten myöhemmin. Maku tasaantuu kun sumppi seisoo pari tuntia termoksessa.

Sumppikahvit voi tietenkin keittää myös pannulla samalla tavalla vanhoista poroista. Jotkut hienostelevat ja lisäävät sekaan vähän uusia poroja, mutta se ei sitten enää ole aitoa sumppia. Uusista kahvinporoista keitettyä kahvia ei oikein voi kutsua sumpiksi, olipa se miten huonoa tahansa. Oikea aito sumppi keitetään siis aina jo vähintään kertaalleen käytetyistä kahvinporoista.

Sumppikahvi

Talousvaaka

Talousvaaka on hyvä olla jokaisessa kotitaloudessa. Minulla on tällainen oranssinen valioyksilö: EKS Record, Made in Sweden. Sillä selviytyy kaikista eteen tulevista punnituksista aina 12 kiloon saakka. Perinteinen malli perustuu vastapaino-mekanismiin eikä sen tarkkuus heikkene vanhemmitenkaan, kuten jousivaakoille tahtoo käydä ajan myötä eikä siinä tarvita paristoja.


EKS Record talousvaaka

Vaaka kannattaa ensin kalibroida tyhjänä tasaisella, vaakasuoralla alustalla. Nollataan aluksi vaakan säädöt. Alempi iso punnusvipu laitetaan nollan kohdalle, samoin vasemman puoleinen pikkupunnus. Oikeassa reunassa oleva mustapäinen säätötappi työnnetään sisään. Sitten oikean puoleista pikkupunnusta säädetään siten, että vaakan oikeassa reunassa olevat merkkilevyt tulevat samalle korkeudelle kohdakkain. Näin vaaka on nollattu ja kalibroitu vaateriin ja valmis käyttöön.

Varsinainen punnitus tapahtuu näin: Asetetaan punnittava tavara nollatun vaakan päälle. Siirretään alempaa isoa punnitusvipua puolen kilon tarkkuudella siten, että vaakan vasen reuna jää vielä oikeaa alemmaksi, jolloin oikean puoleinen merkkilevy on ylempänä. Sitten tehdään hienosäätö vasemman puoleisella pikkupunnuksella niin että saadaan merkkilevyt kohdakkain. Oikean puoleista pikkupunnusta ei liikutella punnituksessa. Tavaran paino voidaan lukea asteikolta. Alempi iso punnusvipu kertoo painon puolen kilon tarkkuudella ja lisägrammat saadaan vasemman puoleisesta pikkupunnuksesta. Esimerkiksi, jos alempi punnusvipu on kakkosen ja kolmosen välissä ja pikkupunnus 300 gramman kohdalla, tavara painaa 2,5 kg + 300 g = 2,800 kg.

Mustapäistä säätötappia vaakan oikeassa reunassa voi käyttää, kun punnitsee vaikka jauhoja suoraan taikinakulhoon. Laitetaan tyhjä taikinakulho nollatulle vaakalle ja vedetään säätötappia ulospäin niin paljon että saadaan vaaka vaateriin, siis ne merkkilevyt kohdakkain. Näin taikinakulhon paino on eliminoitu pois punnitustuloksesta. Nyt voidaan laittaa jauhot kulhoon ja punnita ne kuten edellä kerrottiin. Toinen tapa olisi punnita taikinakulho tyhjänä ja vähentää sen paino sitten jauhojen + kulhon punnitustuloksesta. Säätötappia käyttämällä selviää ilman vähennyslaskuja.