Arabia Kilta-vihannesvati

Arabian Kilta-sarjan isompi neliövati (vihannesvati) löytyi kierrätyskaupasta 0,20 eurolla. Suunnittelija Kaj Franck. Ruskea väri on harvinaisempi. Se kun oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvulla.

Kotikalja ja mallasleipä

Kotikaljalla ja mallasleivällä on yhteistä perinteinen raaka-aine: tumma ruismallas, joka on idätettyä, kuivattua ja rouhittua ruista. Mallastuksessa jyvät imeltyvät ja saavat aromia ja väriä. Kun yhdistää kaljan ja leivän teon, niin hävikkiä ei synny. Maltaat tulee käytettyä kahteen kertaan: ensin ne antavat makua kotikaljaan ja sitten tuovat jyväistä rakennetta mallasleipään.

Kotikalja

Ensin tehdään kotikalja. Tein mallaspussin ohjeesta puolikkaan annoksen, mutta tuplasin sokerin ja hiivan määrän:

2,5 l vettä
1,5 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
0,5 tl kuivahiivaa

Kiehautin kattilassa 1 litran vettä sekä maltaat ja sokerin. Lisäsin 1,5 litraa kylmää vettä ja annoin jäähtyä sen verran, että kuivahiivan pystyi lisäämään (reilusti kädenlämpöistä n. 42 astetta). Sekoitin ja jätin käymään kannen alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi, sitten siivilöin ja pullotin. Kalja saa tekeytyä tiiviissä pulloissa jääkaapissa muutaman päivän. Jälkikäyminen jatkuu hitaana kylmässä ja kaljaan muodostuu poreita (hiilidioksidia). Lisäsin pulloihin mausteeksi muutaman katajanmarjan. Painoin marjoja vähän rikki, niin aromit pääsevät liukenemaan. Kypsät katajanmarjat ovat sinisiä. Niitä voi kuivata talven varalle. Vihreitä marjoja ei kannata poimia. Ne kun ovat vielä raakoja ja kypsyvät vasta seuraavana kesänä.



Mallasleipä

Kaljanteosta jäi siivilöinnin jälkeen tähteeksi hyvä mallasmäski, jota ei kannata heittää hukkaan. Siitä paistoin mallasleivän valurautapadassa. Mäskin voi myös pakastaa, jos ei käytä sitä heti leivontaan. Valurautapata on ylivertainen leivän paistossa. Siinä tulee sopivan rapea, sisältä pehmeä, muhkea leipä. Leipätaikinaan laitoin aineksina:

mallasmäski kaljanteosta
3 dl vettä
1,5 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
10 dl vehnäjauhoja

Sekoittelin vehnäjauhot taikinaan useammassa erässä ja jätin sen vähän löysäksi. Veden ja jauhojen määrään vaikuttaa se, miten märkää mäski on. Jauhoja tulee sen verrran, että taikina alkaa irrota kulhon reunoista, mutta ei ole vielä liian jäykkää. Taikinan annetaan kohota jääkaapissa vuorokausi. Pitkä kohotusaika on hyväksi ja taikinaan ehtii muodostua makuaineita ja sitkoa ilman vaivaamista. Otin taikinan huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista, niin se ehti lämmetä ja kohota vielä lisää.

Valurautapata ja kansi laitetaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä 225 asteeseen. Sitten taikina kipataan kuumaan pataan, kansi päälle ja leipää paistetaan 35 min. Otetaan kansi pois, alennetaan lämpö 200 asteeseen ja jatketaan paistamista 25 min. Sitten otetaan leipä padasta, katkaistaan uunista virta ja laitetaan leipä vielä uunin jälkilämpöön ylösalaisin ritilän päälle 10 minuutiksi. Tulee hyvä, rapeakuorinen leipä, jossa on pehmeä sisus. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Vähän aikaa kun malttaa odottaa, että leipä sopivasti jäähtyy, leikkaa paksun siivun ja laittaa voita päälle niin... nam.