Sima omenamehusta

Vappusimaa pieni erä omenamehusta:

1 litra kaupan omenamehua
1 pieni sitruuna
1 dl sokeria
1/5 tl kuivahiivaa

Pestään sitruuna ja kuoritaan siitä keltainen ohut pinta kattilaan vaikka perunankuorimaveitsellä. Poistetaan kuoren valkoinen osa ja viipaloidaan hedelmäliha kattilaan. Lisätään sokeri ja omenamehu. Kuumennetaan sen verran että sokeri sulaa.

Annetaan siman jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisätään kuivahiiva. Jätetään käymään kannen alle huoneenlämpöön 1,5 vuorokaudeksi.

Laitetaan pulloon 1 rkl sokeria ja siivilöidään sima pulloon. Kierretään korkki löysästi kiinni ja jätetään käymään huoneenlämpöön 2 vuorokaudeksi. Kierretään korkki tiukasti kiinni ja annetaan tekeytyä jääkaapissa pari vuorokautta.

Abumatic 110 -umpikela

Abu valmisti suosittua ja edullista ABU-MATIC 110 SVÄNGSTA -umpikelaa vuosina 1968-1977 (Product of Sweden). Tällä kelalla on moni aloittanut virvelöinnin. Siinä on yksinkertainen ja varmatoiminen rakenne. Runko on mustaa valumetallia ja kullankeltainen suojakupu eloksoitua alumiinia. Suoravetokelassa kampi pyörii taaksepäin, kun siimasta vetää. Kammen akselissa on kitkajarru, jota voi säätää mustasta säätöpyörästä.

Kela on helppo purkaa huoltoa varten. Sivukansi on kiinni kahdella ruuvilla. Suojakupu aukeaa pyöräyttämällä ja sen alla oleva siimanohjainkupu vastapäivään kiertämällä, kun säätää jarrun riittävän tiukalle ja pitää samalla kiinni kammesta. Siimapuolan vapautusvipu on sivukannen reunassa. Tässä on ollut alunperin yksi siimanohjaintappi, vaikka ohjaimen kuvussa on paikka toisellekin tapille. Yksi tappikin kyllä ehtii napata siiman kelatessa. Netistä löytyy kelan räjäytyskuva.

Hyvässä kunnossa oleva kela löytyi kierrätyskaupasta 3,00 eurolla. Laitoin vähän uutta rasvaa hammasrattaisiin ja öljyä puolan akseliin. Muuta huoltoa tämä ei tarvinnut, kun tuntui toimivan hyvin. Uusi siima tähän vielä pitää vaihtaa.

Rungon numero: W P-941-2

Sivuluukun numero: 030800

Krouvi-tuoppi

Oiva Toikka suunnitteli 0,3 ja 0,5 litran Krouvi-oluttuopit Nuutajärvelle 1973 ja näitä valmistettiin Nuutajärven lasitehtaalla 1980-luvun alkuun asti, ensin Arabia-markkinointileimalla. Myöhemmin tuotanto jatkui Iittala-brändin alla ja uustuotantoa on tehty sitten mm. Karhu-olutmerkille. Jossain vaiheessa 30 cl:n tuoppia on tehty myös 1/3 l merkinnällä.

Tämä pienempi 30 cl:n tuoppi löytyi kierrätyskaupan hyllyltä 1,00 eurolla. Hyväkuntoinen tuoppi on vanhaa tuotantoa, pohjassa merkintä: "ARABIA MADE IN FINLAND".

Vintage kynttilänjalka

Aito 1970-luvun puusta sorvattu kynttilänjalka. Sopii iloisenvärisenä hyvin pääsiäisen koristeeksi.

Keisari Stout olut 5,5%

On mustaa ja on mallasta. Hyvä paahteinen maku, mutta joku kitkerä sävy tässä on, joka häiritsee. Pisteet 4/5.

Bo Fajans sokerikko

Löytyi kierrätyskaupan ilmaiskorista ruotsalaisen Bo Fajans -keramiikkatehtaan valmistamat sokerikot (halkaisija 9 cm, korkeus 4 cm). Pohjassa massaan painettu tehtaanmerkki BO ja malli 1941. Bobergs Fajansfabrik AB toimi Gävlessä 1874-1967.

Arabia B-mallin kahvikuppi

Kaj Franckin Arabialle 1950-luvun alussa suunnittelema B-mallin kahvikuppi odotti kierrätyskaupan ilmaiskorissa löytäjää. Kuppissa on käytetty aikoinaan useita erilaisia koristeita - tässä tyylikäs yksinkertainen sininen raita valkoisen kupin yläreunassa. Alkuperäisessä asetissa on ollut sama kuvio, mutta tämän kupin mukana tuli sininen asetti, joka sopii sekin hyvin pariksi.

Lasipurkki teak-kannella

Vanha lasipurkki teak-kannella kierrätyskaupasta 0,50 eur. Saattaa olla 1970-luvulta. Halkaisija 11 cm, korkeus 11 cm. Purkin koristekuvio viittaa perinteisiin hollantilaisiin speculaas-maustekekseihin, joissa on samanlaisia emäntä- ja isäntähahmoja muiden kuvioiden lisäksi. Speculaas-keksit muistuttavat pipareita, mutta niissä on enemmän mausteita. Hyvänmakuisia keksejä sai Suomestakin joskus vuosia sitten Pirkka- ja Euroshopper-merkeiltä. 

Tanskalainen teräsvati

Tanskalainen teräsvati 1960-luvulta kierrätyskaupan saa ottaa -korista. Leimat: 18/8 STAINLESS MG DENMARK. Koko: 14 x 15 cm.

Nuutajärven jälkiruokakulhot

Nuutajärven 1950-luvulla valmistamat jälkiruokakulhot (malli 5377) kierrätyskaupasta 0,30 eur/kpl. Väreinä lila ja oliivi. Halkaisija 13 cm, korkeus 6 cm. Suunnittelija Kaj Franck.

Krassin siemenet talteen

Syksyllä voi kerätä krassin siemenet talteen, niin saa ilmaiset siemenet ensi kesää varten. Ne säilyvät hyvin paperipussissa, kun antaa ensin kuivua huoneenlämmössä.

Vaelluskenkien rasvaus

Löytyi kierrätyskaupasta vanhat Meindl Island -vaelluskengät 5 eurolla. Muuten ehyet ja vähän käytetyt, mutta olivat jääneet hoitamatta. Pesin kengät lämpimällä vedellä harjan kanssa ja annoin kuivua huoneenlämmössä. Pesin myös nauhat ja laitoin uudet pohjalliset. Toisen kengän kärjestä piti vähän liimata kivirantia, kun oli reunasta irronnut. Rasvasin lopuksi kengät Hitline Leather Balsamilla kahteen kertaan ja nubukkinahka elpyi oikein hienosti. Näistä tuli hyvät retkikengät.

Puolalaiset "Scandia" kahvilusikat

Puolalainen Gerlach valmisti Kaj Frankin Scandia-aterimia hyvin paljon muistuttavia kopioita (malli Paseczki/Paski). Nämä tunnistaa leimasta (Gerlach Poland Stainless) ja siitä, että varren uritus ei jatku varren päähän asti. Otin pienet kahvilusikat talteen kierrätyskaupan ilmaiskorista. 

Arabia AA-mallin kahvikuppi

Kaj Franckin Arabialle arkikäyttöön suunnittelemaa AA-mallin kahvikuppia valmistettiin 1950-70-luvuilla usealla erilaisella puhalluskoristeella. Tämä on nimeltään "Aita". Hyväkuntoinen kuppi ja asetti löytyivät kirpputorin ilmaiskorista.

Lahden Laune - lasit

Lahden Laune oli Mallasjuoman kivennäisvesimerkki, joka tuotiin markkinoille 1980-luvulla. Tehdas valmistutti myynninedistämis-tarkoitukseen laseja Länsi-Saksassa. Hienot sirot lasit (vetoisuus 2 dl) löytyivät kierrätyskaupasta, 4 lasia yht. 1,20 eur. 

Viilin valmistus

Viilin tekeminen on helppoa. Se kun valmistuu oikeastaan itsekseen maitohappobakteerien ja viilihomeen ansiosta.

Laitetaan lusikallinen kaupan viiliä purkkiin siemeneksi, sekoitetaan ja kaadetaan päälle maitoa, ripaus vaniljasokeria ja uusi sekoitus. Kansi päälle ja annetaan tekeytyä huoneen lämmössä, pimeässä 1,5 vuorokautta ja sitten jääkaappiin. Säilyy viikon verran.

Viilin voi tehdä myös rasvattomasta maidosta. Silloin ei tosin tule viilin päälle paksua kermakerrosta, mutta hyvää on omenahillon tai kanelin ja sokerin kanssa.

Kilta-kermapullo

Hyvä sininen Kilta-kermapullo kierrätyskaupan hyllyltä 0,50 eur. Kaj Franck suunnitteli tämän Arabialle 1948 ja sitä valmistettiin 1953-67.

"Paratiisi"-lautanen

Halusin saada seinälle koristeeksi Paratiisi-lautasen. Kun alkuperäiset Birger Kaipiaisen vuonna 1969 Arabialle suunnittelemat soikeat lautaset ovat aivan liian kalliita, niin tuli ajatus tehdä sellainen itse. Joten tuumasta toimeen.

Kierrätyskaupan poistomyynnistä löytyi 10 sentillä sopiva soikea lautanen (19 cm x 16 cm). Netistä tulostin kuvan, jota piti vähän venyttää ja säätää sopivaan kokoon. Kuvan liisteröin lautasen pintaan alta ja päältä. Kuvan reunaan piti tehdä leikkauksia, että kuvan reuna taipui siististi lautasen reunaan.

Liimana käytin vehnäjauholiisteriä. Pieneen määrään riitti 1 rkl vehnäjauhoja ja 9 rkl vettä, joita keitetään muutama minuutti samalla sekoittaen ettei pala pohjaan. Liisteriä voi notkistaa vedellä, jos tulee liian paksua.

Kilta-mukit (korvaton)

Kierrätyskaupasta 0,20 eur/kpl siniset, hyväkuntoiset Arabian korvattomat Kilta-mukit (korkeus 10 cm, halkaisija 8 cm).

Maatiaisvuokaleipä

Helppo, nopea ja maukas vuokaleipä leivotaan näillä ohjeilla. Maistuu hyvältä heti lämpimänä voin kanssa ja myöhemmin viipaleita voi lämmittää leivänpaahtimessa.

Ainekset / 1 leipä:

5 dl vettä
5 ml kuivahiivaa
7,5 ml suolaa
3 ml sokeria
0,5 dl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl ohrajauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Ohjeet:

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen kuivahiiva, sokeri ja suola. Lisää kaurahiutaleet ja ruis-, graham- ja ohrajauhot. Sekoita hyvin puulastalla. Lisää öljy ja sekoita hyvin. Lisää vehnäjauhot kahdessa erässä välillä sekoittaen. Taikinaa ei tarvitse vaivata.

Voitele vuoka ohuesti öljyllä ja kippaa taikina vuokaan. Peitä muovipussilla ja anna kohota pari tuntia lämpimässä paikassa.

Paista 225 C asteessa uunin alatasolla 35 min. Kun tekee kaksi leipää samalla kertaa, säästyy sähköä ja toisen voi pakastaa.

Iittala Gaissa-snapsilasit

Tapio Wirkkalan Iittalalle vuonna 1973 suunnitteleman Gaissa-lasisarjan snapsilasit (korkeus 52 mm, halkaisija 42 mm, tilavuus 4 cl) kierrätyskaupan poistomyynnistä 0,10 eur/kpl.

Lasisarjalle tunnusomainen, jäätä muistuttava pohja korostuu, kun lasiin kaadetaan juomaa. Sarjan nimi Gaissa tarkoittaa korkeaa tunturia, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet.

Hackman Lion de Luxe -veitsi

Kierrätyskaupan korista löytyi Hackmanin Lion de Luxe -juustoveitsi 0,20 eurolla. Kun pitkälle juustoveitselle ei ollut oikein käyttöä, niin lyhensin terää 4 cm ja viilasin kärjen oikeaan muotoon. Palisanteri-kahvan hioin ja vahasin. Tulikin hyvä voiveitsi.

Kupittaan Saven maljakko

Vanha, pieni maljakko (korkeus 11 cm, halkaisija 9 cm), lasite hienosti krakeloitunut. Mahdollisesti Kupittaan Saven valmistama. Kierrätyskaupasta 0,20 eur.

Kilta-munarenkaat

Kaj Franckin Arabialle vuonna 1952 suunnitteleman Kilta-sarjan munarenkaat (malli A) odottivat kierrätyskaupan hyllyllä löytäjää hintaan 0,20 euroa kappaleelta. Olivat hyvä hankinta tuolla hinnalla.

Raivaajapatsas (V. Kaijala)

Kierrätyskaupan saa ottaa -korista löytyi tämä kipsipatsas, johon elämä oli jättänyt jälkensä. Patsaan vasemman käden sormet olivat lohjenneet pois ja takaraivossa oli huonosti liimalla korjattu halkeama. Pintakäsittely oli paikoitellen kulunut ja valkoinen kipsi paistoi läpi. Patsaan tekijä on ilmeisesti hämeenlinnalainen kuvanveistäjä Veera Kaijala (1920-1984). Teoksen korkeus on 38 cm. Jalustan etupuolella merkintä RAIVAAJA ja takana V. KAIJALA.

Pienellä kunnostuksella patsaan sai fiksattua esittelykuntoon. Täytin takaraivon halkeaman harmaalla paperimassalla ja korjasin paperimassalla myös puuttuvia sormia. Kuluneita kohtia häivytin piiloon pehmeällä lyijykynällä värittämällä.

 


Raivaajapatsas on yleisnimi Suomen maanraivaajien kunniaksi pystytetyille näköispatsaille, joissa on tyypillisesti kuvattuna suokuokalla suota raivaava mies. Useilla paikkakunnilla on eri taiteilijoiden veistämiä raivaajapatsaita. Suomessa raivattiin erittäin paljon peltoa 1920- ja 1930-luvulla käsipelillä melko koneellistumattomin menetelmin. Patsaita ryhdyttiin pystyttämään 1940-luvulla siirtoväen asuttamisen tarvitseman maanraivaamisen kunniaksi. Joistakin raivaajapatsaista tehtiin myös noin 30 senttimetrin korkuisia kipsivaloksia, joita myytiin koteihin. (Wikipedia)

Hackman Lion de Luxe -lusikat

Hopeaseppä Bertel Gardberg suunnitteli tyylikkäät Lion de Luxe -aterimet Hackmanille vuonna 1958. Kahvat on niissä palisanteria ja teräosat ruostumatonta terästä. Kierrätyskaupan saa ottaa -korista löytyi nämä Lion de Luxe -sarjan ruokalusikat. Olivat kyllä aika huonossa kunnossa: varret harmaantuneet ja kuluneet, haljenneet ja irronneet, mutta kunnostamalla näistä tuli oikein hyvät. Liimasin teräosat uudelleen kiinni varsiin ja sitten hioin harmaan pinnan pois. Vahasin varret vielä mehiläisvahalla ja sain kahvoihin puunsyyt hienosti näkyviin. Puukahva on sileä ja mukavan tuntuinen kädessä. Näillä on ilo lusikoida aamupuuroa.

Kunnostuksen jälkeen:

Ennen kunnostusta:

Arabia sinappipurkki

Kaarina Aho suunnitteli Kilta-sarjan täydennykseksi Arabialle mausteikon (malli KA) vuonna 1952. Siinä oli samat värit kuin Kilta-sarjan astioissa. Nyt sain lahjaksi keltaisen sinappipurkin. Aikaisemmin olin jo löytänyt sinisen etikkapullon, mustan ja valkoisen pippuri- ja suolasirottimen. Mausteikkoon kuulunut tiikkinen pyöreä alusta vielä puuttuu. Taivuttelin pikkulusikasta sinappipurkkiin sopivan lusikan.

Arabia Kilta-vihannesvati

Arabian Kilta-sarjan isompi neliövati (vihannesvati) löytyi kierrätyskaupasta 0,20 eurolla. Suunnittelija Kaj Franck. Ruskea väri on harvinaisempi. Se kun oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvulla.

Kotikalja ja mallasleipä

Kotikaljalla ja mallasleivällä on yhteistä perinteinen raaka-aine: tumma ruismallas, joka on idätettyä, kuivattua ja rouhittua ruista. Mallastuksessa jyvät imeltyvät ja saavat aromia ja väriä. Kun yhdistää kaljan ja leivän teon, niin hävikkiä ei synny. Maltaat tulee käytettyä kahteen kertaan: ensin ne antavat makua kotikaljaan ja sitten tuovat jyväistä rakennetta mallasleipään.

Kotikalja

Ensin tehdään kotikalja. Tein mallaspussin ohjeesta puolikkaan annoksen, mutta tuplasin sokerin ja hiivan määrän:

2,5 l vettä
1,5 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
0,5 tl kuivahiivaa

Kiehautin kattilassa 1 litran vettä sekä maltaat ja sokerin. Lisäsin 1,5 litraa kylmää vettä ja annoin jäähtyä sen verran, että kuivahiivan pystyi lisäämään (reilusti kädenlämpöistä n. 42 astetta). Sekoitin ja jätin käymään kannen alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi, sitten siivilöin ja pullotin. Kalja saa tekeytyä tiiviissä pulloissa jääkaapissa muutaman päivän. Jälkikäyminen jatkuu hitaana kylmässä ja kaljaan muodostuu poreita (hiilidioksidia). Lisäsin pulloihin mausteeksi muutaman katajanmarjan. Painoin marjoja vähän rikki, niin aromit pääsevät liukenemaan. Kypsät katajanmarjat ovat sinisiä. Niitä voi kuivata talven varalle. Vihreitä marjoja ei kannata poimia. Ne kun ovat vielä raakoja ja kypsyvät vasta seuraavana kesänä.



Mallasleipä

Kaljanteosta jäi siivilöinnin jälkeen tähteeksi hyvä mallasmäski, jota ei kannata heittää hukkaan. Siitä paistoin mallasleivän valurautapadassa. Mäskin voi myös pakastaa, jos ei käytä sitä heti leivontaan. Valurautapata on ylivertainen leivän paistossa. Siinä tulee sopivan rapea, sisältä pehmeä, muhkea leipä. Leipätaikinaan laitoin aineksina:

mallasmäski kaljanteosta
3 dl vettä
1,5 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
10 dl vehnäjauhoja

Sekoittelin vehnäjauhot taikinaan useammassa erässä ja jätin sen vähän löysäksi. Veden ja jauhojen määrään vaikuttaa se, miten märkää mäski on. Jauhoja tulee sen verrran, että taikina alkaa irrota kulhon reunoista, mutta ei ole vielä liian jäykkää. Taikinan annetaan kohota jääkaapissa vuorokausi. Pitkä kohotusaika on hyväksi ja taikinaan ehtii muodostua makuaineita ja sitkoa ilman vaivaamista. Otin taikinan huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista, niin se ehti lämmetä ja kohota vielä lisää.

Valurautapata ja kansi laitetaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä 225 asteeseen. Sitten taikina kipataan kuumaan pataan, kansi päälle ja leipää paistetaan 35 min. Otetaan kansi pois, alennetaan lämpö 200 asteeseen ja jatketaan paistamista 25 min. Sitten otetaan leipä padasta, katkaistaan uunista virta ja laitetaan leipä vielä uunin jälkilämpöön ylösalaisin ritilän päälle 10 minuutiksi. Tulee hyvä, rapeakuorinen leipä, jossa on pehmeä sisus. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Vähän aikaa kun malttaa odottaa, että leipä sopivasti jäähtyy, leikkaa paksun siivun ja laittaa voita päälle niin... nam.

Vanhan veneen kunnostus

Vanha pienikokoinen tasaperävene (pituus 4,00 m, leveys 1,40 m) oli hylättynä joutumassa kaatopaikalle, mutta otin siitä itselleni projektin. Ulkoapäin vene näytti jotakunkin ehyeltä, mutta sisäpuolen maali oli rapistunut ja perälauta oli lahonnut yläreunasta. Isoja reikiä tai kolhuja ei veneessä ollut. Venettä oli korjattu jo aikaisemmin, mutta korjaukset olivat osin irronneet ja kuluneet pois. Ehkä tämän saisi vielä kunnostettua käyttökuntoon. Tarkoitus oli selvitä pienin kustannuksin ja käyttää korjauksessa kierrätysmateriaaleja ja löytötavaraa. Venerannasta löytyi hyvin hylättyjä laudanpätkiä ja muuta tarpeellista.



Perälaudan korjaus

Poistin perälaudasta sisäpuolelta lahoa vaneria pois ja laitoin tilalle paikat kestopuusta molemmin puolin moottorin kiinnityskohtaa. Sitten ruuvasin paikkojen päälle kestopuulaudat sisäpuolelle perälaudan läpi ja siistin moottoriaukon reunat. Korjauksesta tuli jämäkkä.



Reunalistojen uusiminen

Mustat muoviset laidan reunalistat olivat osittain irronneet. Tein uudet reunalistat punaisista aurausviitoista. Halkasin aurausviitan toiselta sivulta ja painoin sen reunan päälle. Kiinnitin listan muutamalla metallilankalenkillä poraamalla reiät reunan läpi ja taittamalla langan päät piiloon. Keulaan ja perään löytyi mustaa vesijohtoputkea, jonka kiinnitin samalla tavalla. Reunoista tuli siistit ja samalla reuna vahvistui.



Kokan vahvistus

Kokkaan tuli poikittainen vahvistus kestopuusta. Sahasin kakkosnelosen päät veneen kokan muodon mukaan viistoksi ja ruuvasin sen kiinni ulkoapäin. Tästä on hyvä vetää venettä rantaan ja samalla kokka vahvistui.



Vanhan maalin raaputus ja hionta

Raaputtelin vanhat maalit kokonaan pois sisälaidoista ja istuimista puukolla, joka toimi yllättävän hyvin raappana, kun aina välillä teroitti. Sisäpohjaa oli aikaisemmin vahvistettu lasikuidulla, jonka reunat oli irronneet pohjasta. Tasasin lasikuidun reunat siistiksi ja hioin pohjan käsin karkealla hiomapaperilla. Samoin karhensin maalausta varten sisälaitoja, istuimia ja laitojen reunakehikkoa.



Lasikuitutyöt

Vahvistin muutamaa sisäpuolen aikaisemmin huonosti korjattua kohtaa lasikuitumatolla ja polyesterihartsilla. Laitoin hartsia myös aikaisempien paikkausten päälle, niin sain niiden reunat kiinnittymään uudelleen.



Maalaus

Pohjatöiden jälkeen pääsin maalaamaan. Huuhtelin hiomapölyt pois vedellä ja annoin kuivua hyvin. Sisäpohjaan ja istuimiin tuli tummanharmaata Ilves-peltikattomaalia ja laidan reunakehikkoon jotain ikivanhaa varastosta löytynyttä oranssia Winter-lakkamaalia. Maalasin vain yhteen kertaan. Veneestä tuli monivärinen: sisälaidat on alkuperäisen vaaleansiniset, sisäpohja tummanharmaa ja laitakehikko kirkkaan oranssi. Ulkopuolen jätin ennalleen alkuperäisen oranssiksi.

Peräistuimen luukku

Peräistuimen päälle oli jostain syystä aikaisemmin tehty aukko ja ruuvattu sen päälle levy. Kiinnitin levyn takareunaan saranat, niin sain hyvän avattavan säilytyslokeron tavaroille. Luukun etureunaan tuli lukitus narulenkistä.



Istuimet

Puuistuimen päällä on mukavampi istua, joten rakensi laudanpätkistä puutuhdot kokkaan, keskelle ja perään. Naulat sain vanhoista laudoista irroittamalla ja oikaisemalla. Näistä tuli oikein hyvät.



Perähankaimet

Perään piti kiinnittää laitaan lisähankaimet, niin venettä pystyy soutamaan myös keskeltä. Nämä piti ostaa uutena, kun käytettyjä ei sattunut löytymään. Laitoin reunan sisään vahvistuksen kestopuusta ja siihen osat oli hyvä ruuvata kiinni. Uusissa hankainrei'issä oli sisällä lukitusnipukka, joka sallii airon laittamisen paikoilleen vain tietyssä asennossa. Tämä turha nipukka oli helppo poistaa rautasahalla ennen hankainten kiinnitystä.

Rantatelakka

Sattui vielä löytymään hylätty rantatela, jossa oli vinssikin valmiina. Vinssin rattaat ja akselit rasvasin, samoin köli- ja reunarullien akselit. Vetoliina oli haurastunut alkupäästä, mutta kun sen irroitti ja käänsi toisinpäin, niin hyväkuntoinen hihna tuli käyttöön. Telan poikkipuista uusin kaksi, kun ne olivat katkenneet. Laitoin vielä poikkipuiden päälle kanisterista leikatut muovilevyt, niin vene liukuu hyvin telan päällä.

Perämoottori

Moottoriksi veneeseen tuli vanha 4-tahtinen Honda 2 hv. (vm. 1995). Se jaksaa työntää venettä puolella kaasulla ajettaessa reipasta soutuvauhtia, mikä riittää hyvin leppoisaan matkantekoon.



Kustannukset

Tarvikkeet löytyivät Puuilosta:
Polyesterihartsi 1 kg       13,90 eur
Hartsin kovete 20 g           3,90 eur
Lasikuitumatto 1 m2         5,50 eur
Peltikattomaali 0,9 l        16,90 eur
Pensselisarja 3 kpl            1,90 eur
Hiomapaperi P40 1 m      1,00 eur
Ruuvit ja alusprikat           3,81 eur
Hankaimet 2 kpl                9,80 eur

Peltikattomaalia jäi jäljelle n. 2 dl. Hartsia meni n. puoli kg ja lasikuitumattoa vain 0,2 neliötä. Näillä voi sitten tehdä myöhemmin lisäpaikkauksia.

Käsityökaluja löytyi omasta takaa: saha, kirves, puukko, vasara, hohtimet, pihdit). Akkuporakoneen ostin (Skil 3010 maksoi 56,64 eur Motonetin Outletissä) ja siihen pari poranterää sekä ruuvauskärkisarjan.

Lopputulos

Korjaus onnistui hyvin ja kannatti tehdä. Veneestä tuli oikein nätti ja siistinnäköinen. Kyllä tällä kelpaa ajella ja retkeillä lähisaarissa. 

Ikea Lillberg-keinutuoli

Kierrätyskaupasta 10 eurolla Ikean kiikkutuoli parvekkeelle. Tässä on hyvä istua, kun on paksut pehmusteet. Selkänojaa voi säätää kolmeen eri kaltevuuteen. Tuolissa on yksinkertainen ja hyvin suunniteltu rakenne (Nike Karlsson). Jalakset on sen verran loivat, että tämä keinuu vain vähäsen. 

Lynx-kattovalaisin (Kai Finnmark)

Metallivalaisimissa on aivan oma tunnelmansa ja tyylinsä. Kiilloitettu messinki ja kupari ovat hienoja materiaaleja ja antavat valaisimelle aivan omanlaisen ulkoasun. Näitä materiaaleja käytettiin paljon 1950-60-luvuilla ennen kuin muovi ja alumiini valtasi alaa. Tämä upea kolmiosainen kattovalaisin löytyi kirpputorilta 12 eurolla. Puhdistuksen ja pienen fiksauksen jälkeen se sai arvoisensa paikan olohuoneen sohvapöydän päältä. Säädin riippuvat kuvut niin, että ne ovat hieman eri korkeudella. Valo suuntautuu pääasiassa alaspäin ja samalla kupujen "makkaroiden" välistä loistaa lämmin hohde. Vaikutelma on hieno.

Nettiä selaamalla löytyi valaisimen tarkemmat tiedot. Sen on suunnitellut Kai Ruokonen (Kai Finnmark) 1970-luvulla, valmistaja on Lynx. Materiaalit: valaisinkuvut ovat kuparia, ripustin ja kattokupu valkoista lakattua metallia, sähköjohdot mustat. Valaisinkupujen sisällä on leima: LYNX. Tämä olikin paljon arvokkaampi kuin kuvittelin (Bukowskis, huutokaupan lähtöhinta 500 eur, 29.7.2021).

Iisakki Järvenpään hedelmäveitsisarja

Löytyi kierrätyskaupasta Iisakki Järvenpään puukkotehtaan valmistama hieno ja harvinainen hedelmäveitsisarja 1 eurolla. Veitsien terät on ruostumatonta terästä ja päät tiikkiä. Kolmion muotoinen teline myös tiikistä. Näitä valmistettiin 1950-60 luvuilla, kun hedelmät eivät olleet jokapäiväistä syötävää. Alun perin veitsiä on varmaankin ollut kuusi, mutta yksi on hävinnyt aikojen saatossa.