Spelttileipä padassa

Kunnostetussa valurautapadassa kannen alla paistuu rapeakuorinen herkkuleipä speltistä. Pitkä kohotusaika yön yli kannattaa, se kun antaa leipään hyvät aromit. Tämä leipä on helppo tehdä, sitä ei tarvitse erityisesti vaivata eikä leipoa.

Resepti 1

5 dl spelttijauhoja
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Resepti 2

1 dl spelttijauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Sekoita kulhossa lämmin vesi, suola, hunaja ja hiiva. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Taikinaa ei tarvitse isommin vaivata, kunhan ainekset sekoittuvat hyvin. Peitä kulho muovipussilla ja liinalla. Jätä kohoamaan lämpimään paikkaan noin 12 tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja valurautapata kansineen uuniin. Kun uuni on valmis, ota kuuma pata uunista, kääntele taikina kulhossa jauhojen kanssa palloksi ja kumoa se pataan, laita kansi päälle ja uuniin. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Paista leipää ensin kannen alla 35 min. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä ilman kantta 20 min. Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä ritilän päällä. Leipään tulee herkullisen rapea kuori ja pehmeä sisus.

Leipurin prosentit

Leipään saa vaihtelua, kun käyttää erilaisia jauhoja ja hiutaleita. Veden ja jauhojen painosuhde kannattaa laskea leipurin prosenteilla, jolloin taikinaan saa aina sopivan rakenteen:
- jauhoja 100 %
- vettä 77 %
- suolaa 1, 4 %
- kuivahiivaa 0,3 %

Jauhojen painoprosentti on 100 % ja siitä lasketaan veden määräksi 77 %. Jos vaikka jauhoja on 650 g (noin 10 dl), veden määräksi tulee 650 x 0,77 = 500 g eli 5 dl. Suolaa voi laittaa maun mukaan, esim. 1,4 % eli 650 x 0,014 = 9 g eli 7,5 ml. Kuivahiivaa ei tarvita paljon, kun kohotusaika on pitkä, esim. 0,3 % eli 650 x 0,003 = 2,0 g eli 3,0 ml. Suola ja hiiva on helpointa mitata 1 ml:n maustemitalla.

Erilaiset jauhot ja hiutaneet painavat eri tavalla ja se pitää huomioida, kun laskee prosentteja:
1 dl vehnäjauhoa painaa 65 g
1 dl spelttijauhoa painaa 65 g
1 dl grahamjauhoa painaa 60 g
1 dl kaurajauhoa painaa 60 g
1 dl hiivaleipäjauhoa painaa 55 g
1 dl ruisjauhoa painaa 55 g
1 dl ohrajauhoa painaa 55 g
1 dl kaura- yms. hiutaleita painaa 35 g

1 tl eli 5 ml suolaa painaa 6 g
1 ml suolaa painaa 1,2 g
1 g suolaa on 0,8 ml

1 tl eli 5 ml kuivahiivaa painaa 3 g
1 ml kuivahiivaa painaa 0,6 g
1 g kuivahiivaa on 1,7 ml

Spelttileipä padassa

Perhostaulu

Hieno perhostaulu oli helppo tehdä itse. Siihen tarvitaan kehys, jossa lasin ja taustan välissä on tilaa. Näitä löytyy kirpputoreilta ja kierrätyskaupoista. Netistä voi tulostaa perhosen kuvia, valinnan varaa on paljon. Netistä voi tulostaa myös taustapaperin. Itse laitoin taustalle vanhaa kaunokirjoitusta. Perhoset leikataan reunoja pitkin irti ja liimataan keskeltä kiinni taustapaperiin. Itse käytin kaksipuoleista teippiä. Siipiä ja tuntosarvia taivutetaan vähän ylöspäin. Näin tauluun tulee hieno kolmiulotteinen vaikutelma.

Perhostaulu

Valurautapannun rasvapoltto

Kaapin perukoilta löytyi vanha valurautainen paistinpannu, jossa oli vähän ruostetta ja vanhaa karstaa. Siitä tuli hyvä pienellä kunnostuksella ja rasvapoltolla. Menetelmä oli sama kuin valurautapadan kunnostuksessa.

Ensin pitää saada ruoste ja karsta pois. Laitoin messinkiharjan porakoneeseen ja hioin sillä pannun puhtaaksi. Pesin vielä kuumalla vedellä ja harjalla sekä kuivasin hyvin.

Sitten pannu rasvataan ohuesti rypsiöljyllä. Rasvaa laitetaan pannun sisä- ja ulkopintaan sen verran että näyttää ja tuntuu rasvaiselta, mutta rasva ei lähde valumaan. Liikaa ei kannata laittaa, muuten pannusta tulee tahmea.

Rasvattu pannu laitetaan kylmään uuniin ritilän päälle ja uunin lämpö säädetään 250 asteeseen. Kun uunissa on riittävä lämpö, annetaan pannun olla siellä vielä puoli tuntia ja sitten voi katkaista virran pois. Pannu saa jäähtyä uunissa itsekseen. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, muuten tulee käryä huoneeseen. Uunin höyryaukosta voi johtaa käryt pölynimurin metalliputkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tule yhtään katkua eikä palovaroittimet ala hälyttämään. Rasvapoltto kannattaa tehdä vielä toiseen kertaan seuraavana päivä.

Onnistunut rasvapoltto antaa pannulle kiiltävän ja liukkaan pinnan, johon ei ruoka tartu.

Valurautapannun rasvapoltto

Valurautapadan kunnostus ja rasvapoltto

Löysin kirpputorilta vanha 2,5 litran Kökskungen-valurautapadan 5 eurolla. Oli muuten hyväkuntoinen, mutta siinä oli vähän ruostetta pinnassa ja karstaa sisällä. Kunnostamalla padasta tuli tosi hyvä ja se kestää nyt käyttöä ikuisesti.


Kökskungen valurautapata

Hankasin ensin padasta ja kannesta ruostekohdat ja karstat pois kuiviltaan messinkiharjalla sisä- ja ulkopuolelta. Käytin porakoneeseen kiinnitettävää pyöreää messinkiharjaa, mutta hankasin kuitenkin käsin, en koneella. Näin sain pinnat puhtaiksi vanhasta kuonasta. Sitten pesin padan ja kannen kuumalla vedellä ja harjalla, en käyttänyt astianpesuainetta. Kuivasin lopuksi padan ja kannen hyvin.


Messinkiharjalla lähtee ruoste ja vanha karsta

Rasvapolttoon löytyy netistä monenlaisia ohjeita. Osa pitää sian silavaa (nahkan alla olevaa rasvakerrosta) parhaana rasvana, jotkut suosittelevat mieluummin kasviöljyjä (auringonkukka- ja rypsiöljy). Silavaa ei nykyisin löydy helposti markettien lihatiskeiltä. Kauppahallista sitä olisi varmaankin saanut. Kun rypsiöljyä oli kotona valmiina, käytin sitä. Korkeassa lämpötilassa rasvamolekyylit polymerisoituvat raudan pintaan ja muodostavat kovan, kiiltävän ja tarttumattoman pinnoitteen. Kun rasva sisältää paljon moni- ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, se toimii rasvapoltossa hyvin. Lämpötilan pitää olla yli rasvan savuamispisteen, että polymerisoituminen tapahtuu kunnolla.


Kova, kiiltävä ja tarttumaton pinta

Itse tein rasvapolton näin. Levitin padan ja kannen sisä- ja ulkopintaan hyvin ohuen kerroksen rypsiöljyä talouspaperilla. Öljyä tulee käyttää niukasti, vain sen verran että pinta näyttää rasvaiselta, mutta öljystä ei jää valumia. Sitten pata ja kansi erillään kylmään uuniin ritilän päälle ja säädetään lämpö 250 asteeseen. Kun uunissa on tarvittava lämpö, pidetään uunia päällä vielä puoli tuntia ja katkaistaan sitten virta pois. Pata ja kansi saavat jäähtyä itsekseen uunissa vaikka yön yli. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, koska sieltä tulee käryä huoneeseen. Ohjasin uunin höyryaukosta tulevan käryn pölynimurin putkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tullut yhtään katkua. Tein seuraavana päivänä rasvapolton vielä toiseen kertaan ja sain pataan kestävän pinnoitteen.


Käryt suoraan liesituulettimeen

Rasvapoltto onnistui hyvin. Jos pinta jää tahmeaksi, silloin öljyä on ollut liikaa ja lämpötila liian matala. Oikein tehty rasvapoltto antoi padan ja kannen pintaan hienon, kovan, kiiltävän ja liukkaan pinnan väriltään tumman pronssinruskea. Siihen ei ruoka tartu kiinni. Valurautapadat ja -pannut pestään aina käsin kuumalla vedellä ja harjalla, ei milloinkaan astianpesuaineella eikä astianpesukoneessa. Pintaan voi sipaista ohuesti rypsiöljyä pidemmän säilytyksen ajaksi ja rasvapolton voi sitten uusia tarvittaessa.

Kokki hymyilee: valurauta on "keittiön kuningas"

Arabia Kilta-kulho, ruskea

Kilta-sarjassa ruskea väri oli tuotannossa 1950-luvun puolivälissä vain muutaman vuoden. Keskikokoinen kulho (halkaisia 17,5 cm ja korkeus 9,5 cm) oli edullinen ostos kirpputorilta 1,50 eurolla.

Arabia Kilta-kulho, ruskea

Joulukuusi 2019

Pieni kuusi riittää hyvin ja sopii pöydälle. Hyvää Joulua !

Joulukuusi 2019

Taulu Ikimetsä

Metsämaisema-taulu (koko 62 x 73 cm) on maalattu pellavakankaalle paksulla värillä. Kuusen oksat ovat koholla taulun pinnasta ja antavat maisemaan syvyyttä. Taulussa on signeeraus AV -78 ja se löytyi kierrätyskaupasta 10 eurolla. Siinä oli rumat puunväriset kellastuneet mäntykehykset. Purin ne pois, maalasin valkoiseksi ja kiinnitin takaisin. Nyt taulun hienot värit pääsevät esiin ja se päätyi olohuoneen seinälle. Annoin taululle nimeksi Ikimetsä.

Taulu Ikimetsä

Nuutajärvi neliölautanen

Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelema neliölautanen, puristelasia (koko: 185 x 185 mm, malli: 5269) vuodelta 1954 oli hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Nuutajärvi neliölautanen

Arabia kynttilänjalat

Kolmionmuotoiset Arabian kynttilänjalat (malli AO, suunnittelija Ulla Procope, 1950-luku) odottivat hakijaa kirpputorin hyllyllä 5,00 eurolla. Värinä näissä on hieno joulunpunainen.

Arabia kynttilänjalat

Arabia Aatami-lautaset

Birger Kaipiainen suunnitteli Arabialle tunnetun Paratiisi-astiasarjan 1960-luvun lopulla. Värikkään astiaston runsaina koristeina rönsyilivät orvokit, mustaherukat, luumut ja rypäleet. Astiaston lautaset olivat ovaalinmuotoisia. Sarjan täydennykseksi tuli myös yksiväriset astiat: keltainen Aatami ja valkoinen Eeva. Nämä hyväkuntoiset Aatami-lautaset (21 x 23 cm, malli BK) löytyivät kirpputorilta 1,00 eurolla ja ne piti ehdottomasti ottaa mukaan piristämään arkikattausta.

Arabia Aatami-lautaset

Finel emalimukit

Wärtsilä valmisti 1950-60-luvuilla Finel-tuotemerkillä iloisen värisiä astioita teräsemalista: kulhoja, kattiloita, kahvipannuja ja mukeja. Emali oli kestävä, hygieeninen ja helppohoitoinen materiaali ja se soveltui ruuan valmistukseen, tarjoiluun ja säilytykseen. Astioiden malleja ja koristeita suunnittelivat Arabian taiteilijat. He antoivat arkisille astioille uuden modernin muodon, joka lisäsi talousemalin suosiota. Astiat kelpasivat arkeen ja juhlapöytään. Nämä hyvässä käyttökunnossa olevat Finelin emalimukit löytyivät kirpputorilta 0,20 eur/kpl. Mukin mallin on suunnitellut Kaj Franck. Pienemmän vetoisuus on 3 desiä piripintaan (korkeus 7,5 cm, halkaisija 7,0 cm) ja isomman vetoisuus piripintaan 5 desiä (korkeus 9,0 cm ja halkaisija 8,0 cm).

Finel emalimukit

Arabia Palapeli-kulho

Kaarina Aho työskenteli Arabialla Kaj Franckin suunnittelyryhmässä ja muotoili useita Kilta-sarjaa täydentäviä astioita. Yksi hänen tunnetuista astiasarjoista oli Palapeli (malli FC), joka noudatteli Franckin tyylipuhdasta ja yksinkertaista muotokieltä ja perustui geometriseen kartiomuotoon. Astiat menivät pieneen tilaan säilytyksen ajaksi. Kulhot voitiin pinota sisäkkäin tai niistä sai koottua näyttävän ylöspäin levenevän kartion. Astiasarja oli tuotannossa vuosina 1963-74. Tämä ulkopuolelta sininen ja sisältä valkoinen Palapeli-kulho (Myrtti-lasite, uuninkestävä kovafajanssi) löytyi kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Arabia Palapeli-kulho

Arabia Kettu ja Pihlajanmarjat lautanen

Arabia valmisti vuosina 2000-2011 vuosilautassarjaa, jonka aiheina olivat eläinsadut ja suomalainen luonto. Vuosittain tuli samasta aiheesta kaksi lautasta: neliö ja pyöreä, joissa oli sama kuva-aihe (kasvi ja eläin) ja käänteinen väritys keskellä ja reunassa. Tämän Flora & Fauna -taidelautassarjan suunnittelivat Eeva Sivula ja Pekka Toivonen. Sarjan hienoin lautanen on tämä ensimmäisen vuoden 2000 neliömallinen Kettu ja Pihlajanmarjat. Hyvä löytö kierrätyskaupasta, vain 3,00 eur. Vanha tarinahan kertoo ketusta, joka istui pihlajan alla ja jonka mieli teki pihlajanmajoja. Kun ei niitä saanut, niin totesi: "Happamia ovat pihlajanmarjat". Marjat olisivat ketulle kyllä maistuneet, jos olisi niihin ylettynyt.

Arabia Kettu ja Pihlajanmarjat lautanen

Arabia pilkkumi DA-malli

Arabiaan tullessaan 1945 Kaj Franck sai ensimmäisiksi tehtävikseen uudistaa vanhan D-mallin kulhosarjan. Franck yksinkertaisti astian muotoilua ja valmistusta tekemällä kulhon pohjaosasta matalamman ja vahvisti yläreunaa kolhuja kestäväksi laittamalla siihen paksunnoksen. Uutta kulhosarjaa valmistettiin vuosina 1947-68. Se sai DA-mallimerkinnän ja sitä oli viittä eri kokoa: 1,00 - 1,80 - 3,00 - 5,60 - 9,00 litraa. Hyväkuntoinen vanha pilkkumi (1,80 l) oli joutunut kierrätyskaupan rompehyllyyn. Pelastin sen talteen 0,10 eurolla.

Arabia pilkkumi DA-malli

Arabia Pekka-lautanen

Kierrätyskaupan rompehyllystä pelastin tämän hienon Arabian Pekka-lautasen 0,10 eurolla. FG-mallin astiastoa valmistettiin sinisellä Pekka-koristeella vuosina 1934-56. Tämän syvän ruokalautasen pohjassa on Arabian piippuleima ja Pekka-leima.

 Arabia Pekka-lautanen

Orvokkikori

Kesän kaunistukseksi parvekkeelle tuli orvokkikori: pajukori kierrätyskaupasta 0,50 eur ja villiorvokit rannan joutomaalta.

Orvokkikori

Arabia Nero vati

Arabian Nero-sarjan astioissa on yksinkertainen neliömuoto. Ne sopivat hyvin yhteen vanhojen Kilta-astioiden kanssa, kun muotokielessä ja käytännöllisyydessä on paljon samaa ajatusta kuin Kaj Franckin astioissa. Väreinä astioissa on käytetty mustaa, valkoista, punaista ja vaaleaa turkoosia. Nero-sarja perustui aikaisempaan vuonna 1997 myyntiin tulleeseen ABC-sarjaan, suunnittelijana Pekka Harni. Nimi vaihtui Neroksi vuonna 2006 ja sarja poistui tuotannosta 2013. Sarja on ollut erityisesti japanilaisten suosiossa. Tämä pieni neliövati (10 x 10 cm) löytyi kierrätyskaupasta 0,30 eurolla.

Arabia Nero vati

Perinteinen uistinkela

Perinteisen uistinkelan rakenne on yksinkertainen ja varmatoiminen. Se on helppo valmistaa itsekin ohuesta rimasta ja listanpätkistä. Koon voi mitoittaa omaan käteen sopivaksi. Kehikkoon tulee listat ylös ja alas ja niiden väliin päihin pyöreät rimat. Liitokset tehdään tappiliitoksina vuolemalla rimojen päihin tapit, jotka tulevat listojen päissä oleviin reikiin. Liitokset voi vahvistaa liimalla. Yksi tappi jätetään pitemmäksi ja siitä kelaa pyöritetään. Akseliksi käy katiskankaidelanka, joka kulkee listojen keskelle porattujen reikien läpi ja upotetaan kädensijaan. Akselin pää taivutetaan sivulle ja se pitää kehikon kiinni kädensijassa. Kädensija voi olla pyöreää tai neliskulmaista rimaa, kumpi tuntuu omaan käteen sopivammalta. Siimaksi laitetaan paksu punottu uistinsiima ja uistimeksi Professor (hopea-kupari) takaperin punaiset pilkut eteenpäin. Uistinta soudettaessa vanhat ukot pitivät siimaa suupielessä. Silloin tuntee helposti uiko uistin oikein ja kalan nappaus ei jää huomaamatta.

Perinteinen uistinkela

Perämoottorin ohjauksen jatkovarsi

Soutuveneessa on pieni perämoottori. Sillä kun ajaa yksin, niin veneen keula nousee liikaa eikä kulku ole vakaata. Pitäisi pystyä ajamaan keskipukilta ja silloin tarvitaan perämoottorin ohjauksen jatkovarsi. Tässä moottorissa on kopan etuosassa sivusuunnassa liikkuva kaasuvipu eikä kierrettävää kaasukahvaa eli piti vielä ratkaista kaasun säätäminen.

Syntyi seuraavanlainen konstruktio. Löytyi sopiva putki, joka sujahtaa hyvin ohjauskahvan päälle ja sopii siinä pyörimään. Putkessa on vielä teleskooppisäätö, jolloin sen pituuden saa sopivaksi. Putken päähän tuli klemmarilla kiinni kulmatuki, joka liikkuu sivuttain kun putkesta vääntää. Kulmatuesta menee rautalankasäppi kaasuvipuun, jolloin putken vääntöliike muuttuu kaasuvivun säätöliikkeeksi. Putkea ei tarvitse paljoakaan pyöräyttää, kun kaasu menee tyhjäkäynniltä puoliteholle ja isommallekin. Rakennelma on helppo laittaa paikoilleen ja ottaa pois. Osat löytyivät taloyhtiön roskavarastosta eli ei tullut tämä konstruktio paljon maksamaan.

Perämoottorin ohjauksen jatkovarsi

Nuutajärvi Häränsilmä tuhka-astia

Kaj Franckin Nuutajärven Lasitehtaalle vuonna 1956 tuhkakupiksi suunnittelemaa kolmikulmaista lasimaljaa (malli 6066) kutsutaan muotonsa takia Häränsilmäksi. Näitä valmistettiin useita eri värisiä ja kokoja oli kaksi. Pienempää myytiin myös matkamuistona, jolloin sen sivuun oli kiinnitetty paikkakunnan tarra. Hyväkuntoinen pienempää kokoa oleva harmaa kuppi löytyi kierrätyskaupan hyllyltä ja hinta oli vain 0,50 eur.

Nuutajärvi Häränsilmä

Polkupyörän takarattaan vaihto

Mäkien nousu alkoi tuntua raskaalta eikä 7-vaihteisesta Crescentistä löytynyt pienempää pykälää. Helppo ratkaisu oli vaihtaa taakse 20-hampaisen takarattaan tilalle 22-hampainen. Välitykset tiheni sopivasti ja nyt jaksaa kevyesti polkea mäkeä ylös. Isommat vaihteet riittävät vielä hyvin vauhdikkaaseen menoon. Takarattaan sai ostettua pyöräkaupasta 7 eurolla ja sen vaihtaminen kävi kätevästi. Takarengas irti ja takaratasta pitelevä rengassokka lähti irti ruuvimeisselillä kampeamalla. Uusi ratas paikoilleen ja rengassokka päälle. Ketjut olivat vielä hyväkuntoiset ja niissä riitti pituus hyvin isommalle rattaalle, joten en niitä vaihtanut. Ketjuille ja eturattaalle kevyt puhdistus ja ketjujen voitelu viimeisteli operaation.

Polkupyörän takaratas

Kilta marmeladiastia

Kaj Franckin suunnittelemaan Arabian Kilta-sarjaan liitettiin myös muiden suunnittelijoiden astioita, kuten tämä Ulla Procopen muotoilema AL-sarjan kannellinen marmeladiastia vuodelta 1953. Täysin ehjä ja hyväkuntoinen löytö kirpputorilta 5 eurolla. Rottinkisankakin on alkuperäinen. Sen saa irti pesua varten liuttamalla metallirinkuloita ylöspäin. Kannessa on kolo lusikalle. Minkähänlainen lusikka tähän on aikoinaan kuulunut mukaan vai onko marmeladipurkki myyty ilman lusikkaa.

Kilta marmeladiastia

Munakello

Kiva munakello löytyi kierrätyskaupasta 0,20 eurolla. Yllättävän tarkka ja pirisee mukavasti, kun aika on täynnä. Mekaaninen koneisto ei tarvitse paristoja. Tätä voi käyttää myös, kun ottaa päivätorkkuja.

Munakello

Herrasmiehen turkissuikka

Herrasmiehen pakkaskelin päähine parempiin menoihin on ehdottomasti turkissuikka. Pipot, nikitat ja muut karvareuhkat sopivat vapaa-ajalle, mutta kun pitää olla asiallisesti pukeutunut, niin ne ei käy. Myös huopahattu on pakkaskelillä liian kevyt asuste. Tämä tyylikäs ja uudenveroinen krimilampaasta ja nappanahkasta tehty turkissuikka oli löytö kierrätyskaupasta, vain 1,50 eur. Se muistuttaa malliltaan Suomen Armeijan turkislakkia m/22. Krimiturkista saadaan karakul-lammasrodun karitsoista. Se on erityisen arvostettua hienovillaista ja kiharaa turkista, jota tuotetaan Krimin ja Keski-Aasian alueilla, etenkin Uzbekistanissa ja Afganistanissa.

Turkissuikka

Iittala ryyppylasit

Useille Tapio Wirkkalan suunnittelemille lasisarjoille on tunnusomaista huurteista rokulaista jäätä muistuttava pintakuviointi. Finlandia Vodka -pullon kylkiäisenä tuli 1970-luvun alkupuolella ryyppylasi, jota myytiin myös erikseen Iittalan Paadar-lasisarjan (malli 2016) osana. Nämä Wirkkalan snapsilasit (korkeus 62 mm, suun halkaisija 52 mm) löytyivät kierrätyskaupan hyllyltä 0,20 eur kappale.

Iittala ryyppylasit

Glögiä ja pipareita

Kaupan hyllyltä löytyy monenlaista glögiä: halvempia perusglögejä tölkissä ja parempia premium-glögejä pullossa. Pirkka Parhaat -valikoiman Luomuglögi maistuu oikein hyvältä. Maku on runsas, mausteita sopivasti eikä se ole liian makeaa. Pirkka-piparit sopivat sen kaveriksi.

Glögiä ja pipareita

Arabia soikea tarjoilukulho

Kaj Franck suunnitteli mielellään soikeita astioita. Sen aikainen valmistustekniikka ei kuitenkaan aina taipunut haluttuihin muotoihin. Tässä Arabian B-mallin soikeassa tarjoilukulhossa Franck kuitenkin onnistui saamaan mukavan soikean ja pullean muodon piirustuslaudalta tuotantoon asti. Kulho kuuluu B-mallin astiastoon ja on suunniteltu 1951 ja se oli tuotannossa 1952 - 1972. Hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,80 eurolla.

Arabia soikea tarjoilukulho

Arabia munakuppi

Keltaisella Kilta-lasitteella päällystetty Arabian ML-mallin munakuppi on Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin vuonna 1935 suunnittelema. Munakuppi on ollut tuotannossa erilaisilla koristeilla ainakin 1950-70 -luvuilla. Ei ollut kallis ostos kierrätyskaupasta 0,10 eurolla.

Arabia munakuppi

Arabia yökynttilänjalka

Kynttilänjalan mallimerkintä AK saattaisi viitata suunnittelija Kaarina Ahoon. Hän työskenteli 1950- ja 60-luvuilla Arabialla, jolloin tämä kynttilänjalka oli tuotannossa. Lasituksena tässä on käytetty mustanruskeaa Kilta-lasitetta. Hieno löytö kierrätyskaupan hyllyltä vain 0,50 euroa.

Arabia yökynttilänjalka

Nuutajärvi lasikulho

Saara Hopea suunnitteli tämän lasikulhon (malli 5577, halkaisija 18 cm, korkeus 10 cm, hiottu pohjarengas) Nuutajärven lasitehtaalle. Se oli tuotannossa 1956-71. Hyvä kuntoinen turkoosin värinen kulho löytyi kirpputorilta 3,00 eurolla.

Nuutajärvi lasikulho

Arabia Kilta kermapullo

Kaj Franck suunnitteli Arabialle ensimmäisten töidensä joukossa vuonna 1948 kermapullon (malli MK). Tämä muotoilultaan yksinkertainen ja käytännöllinen kerma-astia oli tuotannossa vuosina 1953-67. Se liitettiin usein Kilta-sarjan astioihin ja sitä myös valmistettiin samoissa väreissä: mustanruskea, valkoinen, vihreä, keltainen, sininen ja ruskea. Hieno löytö kierrätyskaupasta maksoi vain 0,20 eur. Pullon alareunassa on pieni rokama, joka ei käyttöä haittaa.

Arabia Kilta kermapullo

Hiihtelyä jäällä

Jäällä hiihtely on mukavaa puuhaa. Nyt ovat viimeinkin tehneet jääladut hiihtokuntoon ja parinkymmenen kilometrin lenkki taittuu helposti, kun suksi luistaa ja keli on hyvä. Evästä vaan reppuun ja vuorotahtia pitkin järvenselkää laavulle kahvin juontiin.

Hiihtelyä jäällä

Arabia BH maljakko ja ruukku

Arabian taideosastolla 1960-luvulla työskennellyt Maj-Britt (Brita) Heilimo suunnitteli BH-mallin ruukkusarjan, johon kuului useita taidelasitettuja erimuotoisia ruukkuja. Nämä hyväkuntoiset astiat löytyivät kirpputorilta yhteensä 2,00 eurolla. Pohjassa on massaan painettu signeeraus BH.

Arabia BH maljakko ja ruukku

Riihimäen Lasin juomalasit 1950-luvulta

Värikkäät juomalasisarjat olivat suosittuja 1950-60 luvuilla. Näiden Riihimäen Lasin valmistamien lasien malli kopioitiin Hannoverin messuilta ja otettiin tuotantoon. Hyväkuntoiset lasit löytyivät kierrätyskaupasta yhteensä 0,80 eurolla.

Riihimäen lasin juomalasit 1950-luvulta

Järvi sai jääpeitteen

Kotijärvi jäätyi Tapaninpäivänä aamuyöllä. Ovat kyllä luvanneet lumisateita, joten ei pääse nyt jäät kunnolla vahvistumaan. Pitää vielä pysytellä rantapoluilla.

Järvi sai jääpeitteen

Kuusen koristelua

Nyt löytyi hyvä pieni joulukuusi rantatien varresta, jossa oli tehty risusavottaa. Ison kuusen latvuksesta sai katkaistua tuuheaneulaisen ja vihreän puun tuoksua antamaan. Hyvää Joulua !

Joulukuusi 2017

Vene kumolleen

Kesän ja syksyn soutelut on nyt tehty ja vene joutaa kumolleen odottamaan uutta kevättä. Olikin hieno syyspäivä pestä vene puhtaaksi ja nostaa pukkien päälle.

Vene kumolleen

Kanttarellit

Kanttarellit (keltavahverot) ovat erinomaisia ruokasieniä. Ne voi laittaa suoraan pannuun voin, sipulin ja kerman kanssa ja saa hienon kastikkeen perunoille. Vielä näitä löytyi saaresta, vaikka paras sato tulee yleensä heinäkuun lopulla.

Kanttarellit

Arabia sinappipurkki metallikannella

Tämä sinappipurkki metallikannella on Arabian valmistama (SG-malli, vuodelta 1953-1968, suunnittelijaa ei ole tiedossa). Lasitteena on mm. Kilta-astioista tuttu mustanruskea väri ja teräksinen kansi avautuu peukalolla painamalla. Kannessa on lovi lusikalle ja kahva/kansi irtoaa pesua varten. Hieno löytö kierrätyskaupasta 0,50 euron hintaan.

Arabia sinappipurkki metallikannella

Mustikat poimittu

Talven mustikat alkaa olla nyt poimittu ja hillottu. Kylmiön hyllyllä on siistissä rivissä 33 puolen litran tölkkiä mustikkasosetta. Marjat kypsyivät tänä vuonna pari-kolme viikkoa myöhemmin, kun oli niin kolea kevät. Viisi soutureissua saareen, josta löytyi pieneltä alalta hyvä sato:
06.08.2017 - Mustikkaa 4,5 kg - tuli 8,5 tölkkiä hilloa
11.08.2017 - Mustikkaa 3,4 kg - tuli 6,5 tölkkiä hilloa
15.08.2017 - Mustikkaa 3,5 kg - tuli 7 tölkkiä hilloa
17.08.2017 - Mustikkaa 2,4 kg - tuli 4,5 tölkkiä hilloa
19.08.2017 - Mustikkaa 3,4 kg - tuli 6,5 tölkkiä hilloa

Mustikoita

Lampulle varjostin

Jalkalampusta hajosi varjostin. Muovista tehty kartionmuotoinen osa oli haurastunut aikojen kuluessa ja mureni käsiin. Kun jalkaosa oli vielä käyttökelpoinen, ei sitä kannattanut heittää pois, vaan piti suunnitella lamppuun uusi varjostin. Mieleen tuli japanilaishenkinen riisipaperivarjostin ja se syntyikin helposti. Rautakaupasta ostin ohutta metalliverkkoa ja pyöräytin siitä sopivan sylinterin. Voipaperista leikkasin sopivan kokoisen arkin ja pujotin sen metalliverkon sisäpuolelle. Varjostin pysyy paikoillaan lampunjalassa olevan levennyksen varassa ilman mitään muita kiinnityksiä. Voipaperi on juuri sopivan vahvuista ja antaa oikein pehmeän valon joka suuntaan. Metalliverkko antaa varjostimelle ryhtiä ja viimeistelee kokonaisuuden.

Lampulle varjostin

Arabia Kilta sokerikko

Arabia valmisti Kilta-sarjaa 1950-luvulla jonkin aikaa myös ruskealla lasitteella. Jostain syystä se kuitenkin poistui värivalikoimasta ja pysyviksi väreiksi jäivät mustanruskea, valkoinen, keltainen, sininen ja vihreä. Tämä hyvässä kunnossa ollut sokerikko odotti kierrätyskaupan hyllyllä ja maksoi vain 0,20 eur.

Arabia Kilta sokerikko

Iittala Mehulasit 2065

Tapio Wirkkala suunnitteli Iittalan lasitehtaalle mallin 2065 mehulasit (korkeus 14 cm, tilavuus 30 cl) ja kannun 1962 ja ne olivat tuotannossa 60-luvun loppuun saakka kirkkaana, lilana, sinisenä ja ruskeana. Sarja on muottiin kiinnipuhallettua lasia ja yläreunassa näkyy kuumakatkaisusta jääneet sulatusjäljet. Nämä hienot löydöt piti ottaa mukaan kierrätyskaupasta 0,50 eur kappale.

Iittala Mehulasit 2065

Herättäjäjuhlat 2017

Körttiväki kokoontui tänä vuonna Ukko-Paavon kotipitäjässä Nilsiässä. Kuunneltiin pastillin pituisia seurapuheita, veisattiin uusittuja Siionin virsiä ja nähtiin tuttuja.

Körttipastillit

Kesäloma alkoi

Kesäloma alkoi ja sääkin lämpeni sopivan kesäiseksi. Kuvassa kukkii päivänkakkara, jonka tunnistaa pitkulaisista sahalaitaisista lehdistä. Hyvin samannäköinen kukka on peltosaunio eli saunakukka eli harakankukka, vaikka onkin eri laji. Sen lehdet on taas rihmamaiset.

Päivänkakkara

Iittala 4090-lasi

Värilliset puristelasista valmistetut juomalasit olivat suosittuja 1950-luvun loppupuoliskolla. Erivärisillä laseilla saatiin vähän vaihtelua ruokapöydän kattauksiin. Tapio Wirkkala suunnitteli Iittalalle tämän 4090-mallin lasin (tilavuus 20 cl) ja sitä valmistettiin eri väreissä 1956-61. Harmaa mallikappale löytyi kierrätysmyymälästä 0,15 euron hinnalla.

Iittala 4090-lasi