Roselli Mummunhammas -puukon kahvan jatkaminen

Nyt oli puukkoprojektina vanha Rosellin Mummunhammas-puukko, josta tuli Ukinhammas. Tämä pikkupuukko on lyhytteräisenä kyllä hyvä retkipuukko. Se kun kulkee mukavasti taskussa tai repussa eikä terän tarvitse olla tuon pitempi. Kahva on kuitenkin miehen käteen vähän lyhyen näpäkkä. Vuollessa pikkurilli ei saa tukea kahvanpäästä, joka jää lyhyenä kämmenen sisään.

Niinpä jatkoin oman puukkoni kahvaa parin sentin lisäpalalla. Liimasin katajasta palan puukon perään epoksilla ja hioin kahvan muotoonsa. Liimasaumasta tuli vielä koristerantu tuohon puukon perään. Näin kahvan pituudeksi tuli 10 senttiä, joka on minun käteeni juuri sopiva mitta. Vaihtoehtona olisi ollut irroittaa nykyinen kahva terästä ja tehdä kokonaan uusi pitempi yhdestä puusta, mutta se olisi ollut isompi työ.

Arabia Kilta-erikoislautanen ja paistivati

Kilta-sarjaan liitettiin myös muiden Arabian suunnittelijoiden kuin Kaj Franckin astioita. Kaarina Aho suunnitteli tämän erikoislautasen (malli MB, koko 10-14 x 22 cm) vuonna 1956 ja se oli tuotannossa 1957-65. Lautanen sopi aamiaspöytään (aamiaislautanen) tai sitten iltapalalle television ääreen (tv-lautanen). Kilta-kuppi mahtuu hyvin lautasen kapeampaan päähän, jossa on syvennys. Tiskiä säästyi kun sama lautanen toimii kupin alusena ja leipälautasena. Lautasta ja kuppia myytiin myös yhdessä tv-settinä erilaisilla koristeilla, esim. Raija Uosikkisen Emilia. Hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.



Samalla käynnillä löytyi myös Franckin vuonna 1952 paisto- ja tarjoiluastiaksi suunnittelema Kilta-paistivati (malli BA, koko 15 x 31 cm) 0,50 eurolla. Kilta-vateihin oli saatavissa myös rottinkikehykset, joilla kuuman astian saattoi nostaa suoraan uunista pöytään. Näitä rottinkikehyksiä näkee harvoin kirpputoreilla. Mukaan kierrätyskaupasta lähti myös tyyliin sopivat hienot teak-vartiset salaattiottimet arviolta 1960-luvulta (merkki: Solar, pituus 26 cm) 0,40 eurolla.

Aroniamehu

Kannatti odottaa kunnes syyssateet lokakuussa saivat aronian marjat kypsymään. Oksat notkuivat pulleita ja mehukkaita marjoja. Piti kokeilla millaista mehua niistä tulisi Marttojen puolukkajuoma-ohjeella, jossa mehua ei kuumenneta vaan käytetään sitruunahappoa.



Poimin marjoja 5 kg, huuhtelin ne ja survoin pienissä erissä 10 litran sankkoon. Lisäsin 5 litraa kylmää vettä ja 1,25 tl sitruunahappoa. Sekoitin hyvin, peitin kannella ja nostin sankon tekeytymään kolmeksi vuorokaudeksi parvekkeelle, jossa oli sopivan viileää +5 ... +10 astetta. Sekoitin marjamassaa aina aamuin illoin.

Pullotus sujui helposti. Kaadoin 0,75 litran lasipulloon suppilon kautta 2 dl sokeria ja 1 ml Atamon-jauhetta. Päälle siivilöin mehua pullon täyteen, laitoin korkin kiinni ja kääntelin pulloa niin, että sokeri suli ja sekoittui mehuun. Siivilöin mehun ensin isommalla siivilällä ja vielä toiseen kertaan tiheällä teesihdillä. En painellut marjamassaa vaan annoin sen valua omalla painollaan, niin mehuun ei tullut sakkaa. Jätin pullot tekeytymään vuorokaudeksi huoneenlämpöön ja vein sitten kylmiöön. Kun mehua ei keitetty, niin Atamon varmistaa sen säilyvyyden. Tästä satsista tuli 7,5 litraa valmista mehua.

Sopivaa juomaa tulee, kun laittaa 1 osan mehua ja 2 osaa vettä eli mehu ei ole kovin vahvaa. Pitäisi olla terveellistä eikä maistu ollenkaan karvaalta.

Ainessuhteet:
1 kg aronioita
1 l vettä
0,25 tl (1,25 ml) sitruunahappoa
250 g (2,8 dl) sokeria mehulitraa kohti
0,25 tl (1,25 ml) Atamon-jauhetta mehulitraa kohti
mehua tulee noin 1,5 litraa

Vintage-kello Samsung Quartz

Kierrätyskaupassa oli tarjolla iso laatikollinen sekalaisia rannekelloja 1 eur/kpl. Niiden joukosta sattui silmään tämä hieno Samsung Quartz. Kello on muotoilultaan yksinkertaisen tyylikäs, siro ja ohut (leveys 27 mm, korkeus 29 mm, paksuus 6 mm). Tumma neliskanttinen kellotaulu heijastelee upeasti valoa ja hillitty teräsranneke viimeistelee hienostuneen kokonaisuuden. Tämä piti ottaa talteen ja kunnostukseen. Sopii vaikka pukukelloksi juhliin.



Ensin irroitin kellosta rannekkeen molemmat osat painamalla niiden jousitappeja linkkarin kärjellä sisäänpäin. Rannekkeen lukko irtosi, kun käänsin sen salvan auki. Pesin rannekkeen, jousitapit, lukon ja kellonrungon käsipesuaineella ja hammasharjalla.

Takakansi aukesi, kun väänsin sen reunasta linkkarinterällä. Sitten puhdistin kannen sisäreunan, tiivisteen ja rungon uran varovasti. Kellon lasi oli sumentunut sisäpuolelta ja sen puhdistaminen vaati koneiston irroittamisen rungosta. Koneisto irtosi, kun ensin nostin ylös muovisen kehysrenkaan ja sitten poistin kellonnupin. Siihen löytyi ohjeita YouTubesta. Tässä mallissa nuppi irtosi, kun painoin neulankärjellä nupin akselin vieressä olevaa syvennystä ja samalla vedin nuppia ulospäin.





Puhdistuksen jälkeen kasasin kellon: koneisto takaisin runkoon, kehysrengas paikoilleen, nuppi painamalla kiinni, pariston vaihto, takakansi paikoilleen ja rannekkeen osat runkoon kiinni jousitapeilla. Lopuksi rannekkeen säätö oikeaan pituuteen lukkoa siirtämällä.

Kellon vanha paristo oli mallia SR916SW eli 373. Kun sitä ei löytynyt mistään, kokeilin laittaa sen tilalle mallin 371 pariston, joka sopikin paikoilleen. Tämä on halkaisijaltaan samankokoinen, mutta vähän paksumpi. Takakansi sopi silti menemään hyvin kiinni. Netistä löytyi nappiparistojen vastaavuustaulukoita.

Arabia Kilta-kaadin

Hyvä löytö kierrätyskaupasta: Arabian Kilta-sarjan (malli BA) pöytäkaadin 0,50 eurolla. Tässä on värinä ruskea, joka oli tuotannossa vain vähän aikaa 1950-luvun alussa - sen korvasi sininen väri. Kaj Franckin mukaan väri oli astioissa riittävä koriste eikä muita kuvioita tarvittu. Kaatimeen oli myös kansi, jolloin sitä saattoi käyttää kahvikannuna.

Arabia Kilta-kaadin

Kesäsika

Nyt on hyvä aika tehdä kesäsika ulpukan siemenkodasta.

Kesäsika

Pieni kärpässieni

Kärpässieni on nätti pienenä. Näitä nousee nyt maasta, kun on satanut.

Kärpässieni pienenä

Sähköpyörä Helkama e-Kulkuri

Hyvin kulkee uusi sähköpyörä Helkama e-Kulkuri. Ei tarvitse puuskuttaa jyrkemmässäkään ylämäessä, kun säätää sähköavustusta isommalle. Tässä on hyvä ajoasento ja sopivat välitykset vaihteissa. Työmatkoja on jo ajeltu ja muutama pitempi lenkki asfaltilla, hiekkateillä ja latupohjilla.



Lisävarusteina ostin tähän hyvän u-lukon ja lisävaijerin, joka ylettää vaikka puun ympäri sekä ketjuöljyä ja tarakalle kuormalenksun. Kunnon jalkapumpulla saa hyvin ilmaa renkaisiin.

Norjalainen tinakulho

Löytyi kierrätyskaupasta vanha norjalainen tinakulho (0,20 eur). Oli laitettu kukkaruukkujen aluslautasten sekaan ja piti pelastaa talteen. Vähän on kuhmuja kyljessä, mutta muuten hieno. Pohjassa on leimat ITB TINN 78.

Norjalainen tinakulho

Itkonniemen miesten kansanpuku

Tuli tarve miesten kansallispuvulle. Hänellä kun kansallispukuja on useita: Peräpohjolan puku, Tuuterin puku, Ylä-Savon puku ja monta muuta. En halunnut kuitenkaan mitään oikeaa miesten pukua, vaan vähän samantyylisen asun, joka sopisi yhteen Hänen pukujensa kanssa. Oikeita miesten kansallispukuja ei ole useinkaan myynnissä, ovat vielä kalliita ja näyttävätkin vähän hassuilta lyhyine liiveineen ja polvihousuineen.

Kai sen puvun voi tehdä näinkin, itse tehtynä ja kirpputorin löydöistä koottuna. Syntyi "Itkonniemen miesten kansanpuku". Lainausmerkeissä kun tämä ei ole mitenkään virallinen eikä tarkastettu, vaan enemmänkin kansallispuvun tyylinen rahvaan puku tai kansanpuku.

Liivi

Liivin pohjaksi otin valmiin miesten mustan puvunliivin (kirpputorilta 2,50 eur). Sitä piti kaventaa vähän kainaloiden alta että istui napakasti. Kankaaksi löytyi vanha villasta kudottu ohut sängynpeitto, jossa oli sopiva puna-musta-valkoinen raidoitus (kirpputorilta 3,00 eur). Leikkasin kankaasta sopivat etukappaleet ja ompelin ne päältä päin koneella suoraan kiinni liivin etumukseen. Napeiksi tuli kierrätyskaupasta ostetut oikein hienot messinkiset kupunapit (yhteensä 0,50 eur takin nappien kanssa). Napinlävet ompelin käsin entisiin reikiin. Liivin selkään laitoin vielä samasta kankaasta tehdyn koristetampin ja siihen mustan soljen. En lisännyt liiviin kaulusta vaan jätin sen ennalleen.





Paita

Valkoinen paita on entinen firman mainospaita (0,00 eur). Rintataskun kohdalla oli firman logo brodeerattuna ja sen päälle tuli peittämään liivikankaasta ommeltu pieni koristesuikale. Näin paidan sai liitettyä kokonaisuuteen kuuluvaksi. Paidan kauluksen voi taittaa myös sisäänpäin ja kiinnittää paidansoljella, jolloin paitaan saa pystykauluksen tai pitää sitten kauluksenliepeet tavalliseen tapaan auki.



Paidansolki

Paidansolki syntyi messinkisestä kynttilämansetista (0,00 eur kirpputorin saa ottaa -laarista). Siitä piti poistaa kynttilanjalkaan uppoava osa ja lisätä taakse teräslangasta tehty neula, jolla soljen saa kiinni paidan ylänapin kohdalle. Soljen säpin taittelin ohuesta messinkipellistä ja kiinnitin renkaan päälle. Kevyen kiilloituksen jälkeen solki täyttää hyvin tehtävänsä ja koristaa paidan etumusta.



Takki eli västi

Takiksi valikoitui kierrätyskaupan rekistä pitempi mallinen musta puvuntakki (3,50 eur), jossa on yksirivinen napitus ylös asti ja läppätaskut. Takkia piti vähän räätälöidä istuvammaksi. Kavensin selkäsaumasta leveyttä pois muutaman sentin helmasta lähtien kiilana ylös hartioiden kohdalle asti, jolloin liika väljyys hävisi. Takissa oli melko leveät olkatoppaukset, joista leikkasin pois pari senttiä puoleltaan ja istutin hihat uusiin olkapäihin. Nyt olkapäät eivät ole tyhjän päällä ja takki istuu muutenkin hyvin. Vaihdoin takin kaikki mustat perusnapit tyylinmukaisiksi nahkanapeiksi, joissa on messinkikanta (kierrätyskaupasta 0,50 eur liivin nappien kanssa samassa pussissa). Lisäsin myös taskujen läppiin napit koristeeksi. Näissä ei ole napinreikiä.





Housut

Housuina on mustat miesten puvunhousut (kierrätyskaupasta 2,00 eur). Vyötärö oli näissä jo valmiiksi sopiva, mutta kavensin lahkeita, niin näyttävät paremmilta kenkien kanssa. Kapeampi lahje asettuu kengän päälle sopivasti eikä rötkötä monella mutkalla, kun lahkeen pituus on oikea. Aluksi oli suunnitelmissa silittää housuista prässit kokonaan pois, mutta harkinnan jälkeen silitinkin niihin uudet terävät prässit, niin näyttävät siistimmiltä.

Helavyö

Vyöksi löytyi kierrätyskaupasta ruskea satulanahkahihnoista koottu vyö (0,50 eur), jossa messinkiniitit heloina. Puukkoa ei nyt tähän helavyöhön tullut, vyö kun jää liivin alle eikä paljon näy.



Kengät

Kengiksi otin matalavartiset ruskeat saapaskengät (kierrätyskaupasta 4,00 eur), jotka sopivat hyvin puvun tyyliin ja henkeen. Kenkinä voi käyttää kyllä myös mustia matalia nauhakenkiä. Sukkina on mustat sukat, joissa pitää olla vartta sen verran ettei sääret näy istuessakaan.



Hattu

Hatuksi löytyikin kirpputorilta hieno musta huopahattu (1,00 eur), joka sopii oikein hyvin tähän kokonaisuuteen. Hatussa oli höyhenkoriste, jonka otin turhana pois. Silitin hatun kuvun päältä tasaiseksi ja sivusyvennykset pois.



Valmis puku on mukava päällä. Takin ja hatun voi jättää kesäkelissä pois. Hintaa koko komeudelle tuli 17,00 euroa + tekemisen ilo. Työn jälki ei ehkä ole aivan ammattiräätälin tasoa, mutta kyllä tätä ilkeää pitää ja esitellä. Hänenkin mielestä puku on oikein komea.

Kilta-vihannesvati

Kaj Franckin Arabialle vuosina 1951-52 suunnittelemaa Kilta-sarjan vihannesvatia (malli BA) myytiin myös pareittain rottinkikehyksessä. Tämä hyväkuntoinen keltainen neliövati (13,5 x 13,5 cm) löytyi kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Kilta-vihannesvati

Arabia etikkapullo

Kaarina Aho suunnitteli Kilta-sarjan täydennykseksi Arabialle useita esineitä kuten tämän etikkapullon (malli KA) vuonna 1952. Tässä on alunperin ollut tiikkinen puukorkki, joka oli kadonnut. Tein uuden samanmallisen korkista.

Arabia etikkapullo

Arabia HF-mallin pöytäkaadin

Harvinaisempi Arabian pöytäkaadin (malli HF), jonka Peter Winquist suunnitteli 1973, oli tuotannossa vain yhden vuoden. Hyväkuntoinen kannu löytyi kierrätyskaupasta 0,80 eurolla.

Arabia HF-mallin pöytäkaadin

Havupallo

Keväällä tehty pajupallo muuttui helposti havupalloksi, kun pajujen väliin pisteli pieniä kuusenoksia. Nyt on parvekkeella talveen sopiva koriste.

Havupallo

Scandia-aterimet

Hackman valmisti Sorsakosken tehtaalla Kaj Franckin 1950-luvulla suunnittelemaa hyvin suosittua Scandia-aterinsarjaa 40 vuoden ajan. Sarjan uusi muotoilu miellytti. Haarukan piikit olivat lyhyet ja sillä pystyi lusikoimaan kastikkeen rippeet suuhun. Lusikan pesä oli iso ja pyöreä. Veitsen terä lyhyempi kuin tavallisesti. Aterinten malli oli sopusuhtainen ja käytännöllinen, varren urat tekivät niistä tunnistettavat ja ne sopivat hyvin käteen. Sarjassa oli useita eri kokoja:

- veitsi 189 mm (päivällinen) ja 174 mm (lounas)

- haarukka 178 mm (päivällinen), 162 mm (lounas) ja 147 mm (jälkiruoka)

- lusikka 215 mm (tarjoilu), 184 mm (päivällinen), 162 mm (jälkiruoka), 121 mm (tee) ja 105 mm (kahvi).

Kierrätyskaupasta tein hyvän löydön. Nämä olivat eksyneet muiden tusina-aterinten joukkoon ja hinnoiteltu 0,20 eur/kpl. Iittala otti Scandia-sarjan uustuotantoon 2016 ja suurensi niiden kokoa, mutta nämä alkuperäiset ovat kooltaan sympaattisempia ja sopivat hyvin Kilta-astioiden seuraan.

Scandia-aterimet

Arabia Eeva-lautaset

Löytyi lisää Arabian soikeaa Aatami/Eeva-sarjaa (23 x 25 cm, malli BK). Nämä matalat Eeva-lautaset eivät olleet kalliit kierrätyskaupassa, vain 0,30 eur/kpl. Birger Kaipiainen suunnitteli nämä 1960-luvulla värikkään Paratiisi-sarjan rinnalle.

Arabia Eeva-lautaset

Marjat 2020

Nyt olikin hyvä marjavuosi 2020. Tuttu paikka lähisaaressa antoi hyvin mustikoita ja puolukoita. Vattuja löytyi radan varresta. Näitä kertyi mukavasti talven varalle:

- vattuja 8 litraa 23.7.-6.8.

- mustikoita 22 litraa 26.7.-29.8.

- puolukoita 10 litraa 26.9.-3.10.

Marjat 2020

Limunaatipullo

Ennen oli limunaatipullot lasista ja niissä oli posliininen patenttikorkki kumitiivisteellä. Kaikkea ei juotu kerralla, vaan laitettiin korkki kiinni ja vietiin pullo vinnin rappuun viileään odottamaan seuraavaa herkutteluhetkeä. Karhulan ja Riihimäen lasitehtaat valmistivat näitä paljon 1950-60 luvuilla. Vetoisuus oli tavallisesti 4-5 dl. Hyväkuntoinen pullo löytyi kierrätyskaupasta 0,40 eurolla.

Limunaatipullo

Kuksan käsittely

Kierrätyskaupan löytö 0,50 eur. Joku oli tehnyt suurella vaivalla hienon pahkakuksan, mutta erehtynyt sitten lakkaamaan sen ulkopuolelta. Kuksaan kun ei lakkapinta sovi olenkaan, niin vaati muutaman tunnin rupeaman hioa se pois. Ensin karkeammalla hiekkapaperilla ja lopuksi ihan hienolla. Viimeistely tehdään kahvinporoilla: otetaan märkiä kahvinporoja suodatinpussista ja hierotaan niillä kuksan sisä- ja ulkopinta. Kahvissa on luontaisesti rasvaa, joka imeytyy kuksan pintaan ja muodostaa suojaavan kerroksen. Käsittelyn voi tarvittaessa uusia, niin kuksa tummuu ja saa hienon patinapinnan.

Kuksan käsittely

Arabia Kilta-kermakko

Sitten löytyi hyväkuntoinen keltainen Arabian Kilta-kermakko (malli BA) kierrätyskaupasta 0,50 eurolla. Kaj Franck suunnitteli kermakon samalla mitoituksella kuin isompi kahvikuppi (halkaisija 9,0 cm ja korkeus 6,0 cm). Valmistuksessa kahvikuppiin muotoiltiin vain nokka ja näin saatiin kermakko samasta perusmallista.

Arabia Kilta-kermakko

Arabia Kilta-kupit

Hyvä setti Kaj Franckin Arabialle suunnittelemia sinisiä Kilta-sarjan kahvi-/teekuppeja ja lautasia (malli BA) oli kierrätysmyymälän alehyllyssä tarjolla 0,20 eur/kappale, joten koko setin hinnaksi tuli 1,60 eur. Kuppien halkaisija 9,0 cm ja korkeus 6,0 cm, lautasten halkaisija 13,5 cm. Näihin isompiin kuppeihin kuuluisi oikeastaan isommat lautaset, halkaisija 15,0 cm.

Arabia Kilta-kupit

Arabia kolmionmuotoinen kynttilänjalka

Ulla Procopen 1950-luvulla suunnittelema kolmionmuotoinen Arabian kynttilänjalka (malli AO) löytyi vain 0,20 eurolla kierrätyskaupan alehyllystä. Kynttilänjalassa on ulkopuolella musta mattalasitus ja sisäpuolella hieno vanhanajan vihreä sävy. Yleensä näitä näkee enemmän punaisena.

Arabia kolmionmuotoinen kynttilänjalka

Arabia suolasirotin

Kilta-sarjaan liitettiin astioiden lisäksi myös muita esineitä. Tämän suolasirottimen (malli F) Kaj Franck suunnitteli vuonna 1952 ja se oli Arabian tuotannossa Kilta-väreissä ajalla 1953-1968. Vaikka Franck painotti suunnittelussaan käytännöllisyyttä, tässä suolasarvessa muotoilu meni kuitenkin käytännöllisyyden edelle. Sirottimen reikä on niin ahdas, että se tukkeutuu helposti. Hyvä löytö kirpputorilta 0,20 eurolla, vaikka sarven päässä on pieni lohkeama.

Arabia suolasirotin

Arabia Kilta-neliövati

Hyväkuntoinen Arabian Kilta-sarjan neliövati (vihannesvati, malli BA, 13,5 x 13,5 cm) oli hyvä löytö kierrätyskaupasta 0,50 eurolla.

Arabia Kilta-neliövati

Vappusima

Marttojen ohjeella syntyy hyvä vappusima viikossa. Kun rusinat nousee pinnalle pullotuksen jälkeen jääkaapissa, niin sima on valmista nautittavaksi.

Vappusima

Pajupallo

Parvekkeen koristukseksi syntyi pajupallo pienellä vaivalla. Ensin pyöräytetään pajusta neljä samankokoista ympyrää ja laitetaan ne pystykehikoksi kuten maapallon pituuspiirit. Ja vielä yksi ympyrä vaakakehikoksi päiväntasaajaksi. Ohutta rautalankaa voi käyttää apuna, niin kehikon saa pysymään pallonmuotoisena. Sitten aletaan pujottelemaan pajuja vuorotellen pystykehikon väleistä. Kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä ylä- ja alapuolet samaan tahtiin, niin pallo alkaa muotoutumaan. Lopuksi voi tehdä ripustusketjun muutamasta pajulenkistä ja poistaa näkyvät rautalangat.

Pajupallo

Arabia Eeva-lautaset

Birger Kaipiainen suunnitteli Arabialle tunnetun Paratiisi-astiasarjan 1960-luvun lopulla. Värikkään astiaston runsaina koristeina rönsyilivät orvokit, mustaherukat, luumut ja rypäleet. Astiaston lautaset olivat ovaalinmuotoisia. Sarjan täydennykseksi tuli myös yksiväriset astiat: keltainen Aatami ja valkoinen Eeva. Nämä hyväkuntoiset Eeva-lautaset (16 x 17 cm, malli BK) löytyivät kirpputorilta 0,50 eurolla ja ne piti ehdottomasti ottaa mukaan piristämään arkikattausta.

Arabia Eeva-lautaset

Arabia Kilta-asetit

Kierrätyskaupasta löytyi täysin ehyet Arabian Kilta-sarjan kahvikupin valkoiset aluslautaset (malli BA, halkaisija 14,5 cm) vain 0,10 eur kappale. Nämä piti ottaa mukaan.

Arabia Kilta-asetit

Spelttileipä padassa

Kunnostetussa valurautapadassa kannen alla paistuu rapeakuorinen herkkuleipä speltistä. Pitkä kohotusaika yön yli kannattaa, se kun antaa leipään hyvät aromit. Tämä leipä on helppo tehdä, sitä ei tarvitse erityisesti vaivata eikä leipoa.

Resepti 1

5 dl spelttijauhoja
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Resepti 2

1 dl spelttijauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
0,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 tl hunajaa tai sokeria

Sekoita kulhossa lämmin vesi, suola, hunaja ja hiiva. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Taikinaa ei tarvitse isommin vaivata, kunhan ainekset sekoittuvat hyvin. Peitä kulho muovipussilla ja liinalla. Jätä kohoamaan lämpimään paikkaan noin 12 tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja valurautapata kansineen uuniin. Kun uuni on valmis, ota kuuma pata uunista, kääntele taikina kulhossa jauhojen kanssa palloksi ja kumoa se pataan, laita kansi päälle ja uuniin. Pataa ei tarvitse voidella, leipä kun ei tartu kiinni kuumaan pataan. Paista leipää ensin kannen alla 35 min. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä ilman kantta 20 min. Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä ritilän päällä. Leipään tulee herkullisen rapea kuori ja pehmeä sisus.

Leipurin prosentit

Leipään saa vaihtelua, kun käyttää erilaisia jauhoja ja hiutaleita. Veden ja jauhojen painosuhde kannattaa laskea leipurin prosenteilla, jolloin taikinaan saa aina sopivan rakenteen:
- jauhoja 100 %
- vettä 77 %
- suolaa 1, 4 %
- kuivahiivaa 0,3 %

Jauhojen painoprosentti on 100 % ja siitä lasketaan veden määräksi 77 %. Jos vaikka jauhoja on 650 g (noin 10 dl), veden määräksi tulee 650 x 0,77 = 500 g eli 5 dl. Suolaa voi laittaa maun mukaan, esim. 1,4 % eli 650 x 0,014 = 9 g eli 7,5 ml. Kuivahiivaa ei tarvita paljon, kun kohotusaika on pitkä, esim. 0,3 % eli 650 x 0,003 = 2,0 g eli 3,0 ml. Suola ja hiiva on helpointa mitata 1 ml:n maustemitalla.

Erilaiset jauhot ja hiutaneet painavat eri tavalla ja se pitää huomioida, kun laskee prosentteja:
1 dl vehnäjauhoa painaa 65 g
1 dl spelttijauhoa painaa 65 g
1 dl grahamjauhoa painaa 60 g
1 dl kaurajauhoa painaa 60 g
1 dl hiivaleipäjauhoa painaa 55 g
1 dl ruisjauhoa painaa 55 g
1 dl ohrajauhoa painaa 55 g
1 dl kaura- yms. hiutaleita painaa 35 g

1 tl eli 5 ml suolaa painaa 6 g
1 ml suolaa painaa 1,2 g
1 g suolaa on 0,8 ml

1 tl eli 5 ml kuivahiivaa painaa 3 g
1 ml kuivahiivaa painaa 0,6 g
1 g kuivahiivaa on 1,7 ml

Spelttileipä padassa

Perhostaulu

Hieno perhostaulu oli helppo tehdä itse. Siihen tarvitaan kehys, jossa lasin ja taustan välissä on tilaa. Näitä löytyy kirpputoreilta ja kierrätyskaupoista. Netistä voi tulostaa perhosen kuvia, valinnan varaa on paljon. Netistä voi tulostaa myös taustapaperin. Itse laitoin taustalle vanhaa kaunokirjoitusta. Perhoset leikataan reunoja pitkin irti ja liimataan keskeltä kiinni taustapaperiin. Itse käytin kaksipuoleista teippiä. Siipiä ja tuntosarvia taivutetaan vähän ylöspäin. Näin tauluun tulee hieno kolmiulotteinen vaikutelma.

Perhostaulu

Valurautapannun rasvapoltto

Kaapin perukoilta löytyi vanha valurautainen paistinpannu, jossa oli vähän ruostetta ja vanhaa karstaa. Siitä tuli hyvä pienellä kunnostuksella ja rasvapoltolla. Menetelmä oli sama kuin valurautapadan kunnostuksessa.

Ensin pitää saada ruoste ja karsta pois. Laitoin messinkiharjan porakoneeseen ja hioin sillä pannun puhtaaksi. Pesin vielä kuumalla vedellä ja harjalla sekä kuivasin hyvin.

Sitten pannu rasvataan ohuesti rypsiöljyllä. Rasvaa laitetaan pannun sisä- ja ulkopintaan sen verran että näyttää ja tuntuu rasvaiselta, mutta rasva ei lähde valumaan. Liikaa ei kannata laittaa, muuten pannusta tulee tahmea.

Rasvattu pannu laitetaan kylmään uuniin ritilän päälle ja uunin lämpö säädetään 250 asteeseen. Kun uunissa on riittävä lämpö, annetaan pannun olla siellä vielä puoli tuntia ja sitten voi katkaista virran pois. Pannu saa jäähtyä uunissa itsekseen. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, muuten tulee käryä huoneeseen. Uunin höyryaukosta voi johtaa käryt pölynimurin metalliputkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tule yhtään katkua eikä palovaroittimet ala hälyttämään. Rasvapoltto kannattaa tehdä vielä toiseen kertaan seuraavana päivä.

Onnistunut rasvapoltto antaa pannulle kiiltävän ja liukkaan pinnan, johon ei ruoka tartu.

Valurautapannun rasvapoltto

Valurautapadan kunnostus ja rasvapoltto

Löysin kirpputorilta vanha 2,5 litran Kökskungen-valurautapadan 5 eurolla. Oli muuten hyväkuntoinen, mutta siinä oli vähän ruostetta pinnassa ja karstaa sisällä. Kunnostamalla padasta tuli tosi hyvä ja se kestää nyt käyttöä ikuisesti.


Kökskungen valurautapata

Hankasin ensin padasta ja kannesta ruostekohdat ja karstat pois kuiviltaan messinkiharjalla sisä- ja ulkopuolelta. Käytin porakoneeseen kiinnitettävää pyöreää messinkiharjaa, mutta hankasin kuitenkin käsin, en koneella. Näin sain pinnat puhtaiksi vanhasta kuonasta. Sitten pesin padan ja kannen kuumalla vedellä ja harjalla, en käyttänyt astianpesuainetta. Kuivasin lopuksi padan ja kannen hyvin.


Messinkiharjalla lähtee ruoste ja vanha karsta

Rasvapolttoon löytyy netistä monenlaisia ohjeita. Osa pitää sian silavaa (nahkan alla olevaa rasvakerrosta) parhaana rasvana, jotkut suosittelevat mieluummin kasviöljyjä (auringonkukka- ja rypsiöljy). Silavaa ei nykyisin löydy helposti markettien lihatiskeiltä. Kauppahallista sitä olisi varmaankin saanut. Kun rypsiöljyä oli kotona valmiina, käytin sitä. Korkeassa lämpötilassa rasvamolekyylit polymerisoituvat raudan pintaan ja muodostavat kovan, kiiltävän ja tarttumattoman pinnoitteen. Kun rasva sisältää paljon moni- ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, se toimii rasvapoltossa hyvin. Lämpötilan pitää olla yli rasvan savuamispisteen, että polymerisoituminen tapahtuu kunnolla.


Kova, kiiltävä ja tarttumaton pinta

Itse tein rasvapolton näin. Levitin padan ja kannen sisä- ja ulkopintaan hyvin ohuen kerroksen rypsiöljyä talouspaperilla. Öljyä tulee käyttää niukasti, vain sen verran että pinta näyttää rasvaiselta, mutta öljystä ei jää valumia. Sitten pata ja kansi erillään kylmään uuniin ritilän päälle ja säädetään lämpö 250 asteeseen. Kun uunissa on tarvittava lämpö, pidetään uunia päällä vielä puoli tuntia ja katkaistaan sitten virta pois. Pata ja kansi saavat jäähtyä itsekseen uunissa vaikka yön yli. Uunin luukkua ei kannata avata ollenkaan, koska sieltä tulee käryä huoneeseen. Ohjasin uunin höyryaukosta tulevan käryn pölynimurin putkella suoraan liesituulettimen imuaukkoon, jolloin asuntoon ei tullut yhtään katkua. Tein seuraavana päivänä rasvapolton vielä toiseen kertaan ja sain pataan kestävän pinnoitteen.


Käryt suoraan liesituulettimeen

Rasvapoltto onnistui hyvin. Jos pinta jää tahmeaksi, silloin öljyä on ollut liikaa ja lämpötila liian matala. Oikein tehty rasvapoltto antoi padan ja kannen pintaan hienon, kovan, kiiltävän ja liukkaan pinnan väriltään tumman pronssinruskea. Siihen ei ruoka tartu kiinni. Valurautapadat ja -pannut pestään aina käsin kuumalla vedellä ja harjalla, ei milloinkaan astianpesuaineella eikä astianpesukoneessa. Pintaan voi sipaista ohuesti rypsiöljyä pidemmän säilytyksen ajaksi ja rasvapolton voi sitten uusia tarvittaessa.

Kokki hymyilee: valurauta on "keittiön kuningas"