Uria pitkin

Nyt oli hyvä keli jäällä kävellä moottorikelkan uria pitkin. Suvikelillä ajetut urat olivat kovettuneet pikkupakkasessa eivätkä upottaneet yhtään. Piti vaan valita oikea ura ja yrittää tähystää kauas, että pääsi suunnilleen sinne minne oli menossa. Vaikka muuten en moottorikelkkojen hupiajelua ymmärrä ollenkaan, niin hyviä uria ne kuitenkin tekevät.

Uria pitkin

Kuura

Kireät pakkaset lauhtuivat nopeasti muutamaan asteeseen. Jäälle on nyt tehty hiihtolatuja, kun luntakin on riittävästi. Jäätiet on myös saatu ajokuntoon ja saaren viereen oli viikolla aurattu uusi jäätie. Oli helppo käydä jalan juomassa retkikahvit siellä. Kun pakkaset lauhtuivat nopeasti, ilmassa ollut vesihöyry tiivistyi kuuraksi. Saaren iso kivi oli saanut hienon kuorrutuksen.

Kuura

Viola-lasi

Valio pakkasi suosittua Viola-sulatejuustoa 1950-60-luvuilla erivärisiin laseihin, joita sitten kerättiin talteen juomalaseiksi. Lasit ovat ohutta värilasia ja muistuttavat kovasti Kaj Franckin Kartio- tai Kimara-laseja, mutta eivät ole Franckin suunnittelemia. Näissä laseissa suuosan reuna on kuumakatkaistu ja se jättää reunaan usein epätasaisia kohtia. Tämän violetinvärisen Viola-kaunottaren mitat ovat: korkeus 8,0 cm, suun halkaisija 7,5 cm ja pohjan halkaisija 5,0 cm. Lasi löytyi kierrätyskaupan ale-hyllystä hintaan 0,10 eur.

Viola lasi

Silmälasit 10 eur

Silmälasit saa hankittua hyvinkin edullisesti, kun seuraa tarjouksia ja käyttää ale-kampanjat hyödyksi. Nämä asialliset lasit maksoivat vain 10 euroa. Niissä on yksiteho-vakiolinssit ilman mitään ohennuksia ja pinnoituksia. Sangat ovat jämäkät, tummanharmaat muovikehykset. Malli löytyi naisten kehysten puolelta, mutta sopii hyvin myös miesten käyttöön. Linssien optinen laatu on moitteeton, kuva piirtyy kirkkaana ilman vääristymiä ja värimuutoksia. Laseilla on kahden vuoden valmistus- ja materiaalitakuu.

Vahvasti likinäköisenä (-9/-8 diopteria) kannattaa valita kehykset, joissa linssiaukko on pieni. Miinuslinssin ulkoreuna kun kasvaa nopeasti isossa kehyksessä turhan paksuksi. Muovikehys on siitä hyvä valinta. että vahvan miinuslinssin paksu reuna peittyy kehyksen alle. Likinäköinen ei välttämättä tarvitse moniteholaseja lukemiseen. Kun työntää laseja nenänvartta pitkin hieman eteenpäin, kuva taittuu lähemmäksi silmää ja lukutarkkuus paranee heti.

Vaikka lasien hintaan kuuluu kehysten sovitus ja säätö, niin voi niitä varovasti muokata itsekin. Muovikehysten nenäsillan takareunassa on usein terävä kulma, joka painaa ikävästi nenänvartta. Se on helppo pyöristää sopivalla viilalla tai puukonkärjellä oman nenäluun mukaiseksi. Sankojen aisoja voi varovasti taivuttaa tarpeen mukaan, kun pitää taivutettavaa kohtaa ensin kuumavesihanan alla. Kehysten pitää istua vaakasuorassa niin, että silmän mustuaiset ovat yhtä etäällä kehysten yläreunasta. Kulmakarvoista ei voi tätä mittaa ottaa, ne kun on monesti eri korkeuksilla, kuten silmätkin.

Silmälasit 10 eur

Pakkasvarustus

Viikolla satoi lunta yli 20 senttiä ja sitten sää kylmeni. Nyt on pitänyt kireitä pakkasia ja lämpötila on laskenut -30 C asteen tuntumaan. Ulkona pärjää kuitenkin hyvin kun on asialliset varusteet päällä:

• alle lämpökerrasto, housut ja paita, keinokuitua joka ei ime kosteutta vaan siirtää sen iholta pois
• villahousut
• ohuet fleecehousut
• kuorihousut, tuulenpitävät
• ohut villapaita jossa pystykaulus
• paksu villapaita
• kuoritakki, tuulenpitävä, vetoketju ylös asti kiinni
• paksut sukat
• vaelluskengät, korkeavartiset
• karvahattu läpät korvilla ja leuan alta kiinni
• topparukkaset, tuulenpitävät, varret takin hihan sisälle

Mielellään siis useita ohuita vaatekerroksia, joiden väliin jää eristävää ilmaa ja päällimmäiseksi tuulenpitävä kerros. Hattu ja rukkaset ovat tärkeitä, koska pään kautta häviää paljon lämpöä ja kädet kylmettyvät helposti. Varpaat pysyvät hyvissä kengissä lämpimänä kun on liikkeessä. Kenkissä pitää olla tilaa varpaille ja pitkät varret lämmittävät nilkkoja.

Pakkanen paukkuu -30 C

Railoja

Nyt pääsi jo jäätä pitkin saareen. Oli hyvä kävellä kun siellä oli ohut lumikerros eikä ollut liukasta. Pitkiä railoja oli revennyt järvenselälle, mutta ne oli jo jäätyneet umpeen ja niiden yli pääsi helposti.

Railo

Loppiaisen pakkaset

Loppiaisen aikaan paukkuivat pakkaset ja mittari näytti -28 C astetta. Jäätä on jo kertynyt 15-20 senttiä ja se kestää hyvin kävelijää. Jää vahvistuu näillä keleillä nopeasti kun lunta ei ole nimeksikään.

Jää kestää jo

Osmankäämi

Osmankäämi kasvaa kosteikoissa, vesijättömaalla ja lampien ja järvien matalilla rannoilla. Loppukesällä se kasvattaa tummanruskean pötkylän, joka on sen kukinto. Näitä on ennen kerätty ja pidetty koristeena vihreässä lasipullossa tai muussa maljakossa. Nyt kun lammen ranta oli jäätynyt, näitä pääsi hakemaan. Jotkut neuvovat suihkuttamaan pötkylän hiuslakalla, mutta jätin sen tekemättä. Katsotaan pysyykö tuo koossa tuommoisenaan.

Eipä se sitten kestänyt kasassa. Muutaman päivän päästä alkoi pötkylä purkaantumaan itsestään. Se turposi, muuttui vaaleanruskeaksi karvakasaksi ja sisuksista tursusi uskomaton määrä höityviä.

Osmankäämi

Järvi jäätyi

Järvi meni jäähän tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Jäät vahvistuvat nyt hyvin, kun ei ole lunta ja pakkaset jatkuvat. Vielä pitää tyytyä ihailemaan maisemia rannalta käsin.

Järvi jäätyi

Pakkaset tulivat

Tapaninpäivän kovien tuulten tyynnyttyä tulivat pakkaset ja lahdenpohjat alkoivat kuroutua jäähän. Sunnuntaina olikin oikein aurinkoinen ulkoilusää. Kahvia termospulloon, reppu selkään ja rantapolkuja kiertelemään.

Pakkaset tulivat

Uunipuuro

Ainoa oikea ja perinteinen joulupuuro syntyy hitaasti miedossa uuninlämmössä hauduttamalla otraryyneistä ja täysmaidosta, mausteena vain suola. Se syödään Jouluaamuna kanelin ja sokerin kanssa tai sitten voisilmällä. Jos oikein haluaa hienostella, niin sopii sen kaveriksi rusinasoppakin.

Uunipuuro

Talven tulo myöhässä

Saareen pitäisi päästä, mutta kun jäistä ei ole vielä tietoakaan ja vene on jo talviteloilla, niin ei auta kun odotella pakkasia. Talven tulo on tänä vuonna myöhässä. Jouluaattona järvi lainehtii sulana ja vedenpinta on ennätyskorkeudessa. Maa on mustana, lumen rippeet hävinneet vesisateisiin.

Talven tulo myöhässä

Maksalaatikko ja nakit

Maksalaatikko on klassinen valmisruoka, jota on voinut ostaa kaupasta jo 1950-luvulta lähtien. Kotioloissa sen valmistaminen on työlästä ja siksi se onkin niin suosittu eineksenä. Jauhettu sianmaksa, riisipuuro, voi, rusinat ja siirappi, sipuli, suola ja pippuri. Näistä aineksista hitaasti uunissa paistamalla syntyy tämä perinneherkku.

Paras tapa lämmittää einesmaksalaatikko on laittaa se varttitunniksi uuniin. Siellä se saa rapean pinnan eikä mene veteläksi kuten mikrossa tai paistinpannulla lämmitettäessä. Alumiinivuokan voi avata isommaksi kulmista ja levittää einestä reunoille, niin se lämpiää tasaisemmin. Vuokan reunoille voi laittaa paistumaan muutaman lihaisan nakin kaveriksi, niin saa oivallisen pikaruoan, jonka voi syödä suoraan rasiasta.

Maksalaatikko ja nakit

Sampo-lihamylly

Jokaisessa taloudessa tulisi olla lihamylly ja perinteinen kammesta väännettävä Porin Konepajan valmistama Sampo on hyvä valinta. Tämä on vankkatekoinen, rakenteeltaan yksinkertainen ja kestää ikuisesti. Kone ruuvataan kiinni tukevan pöydän reunaan. Paloitellut lihat, kalat tai muut jauhettavat ainekset syötetään yläosan suppilosta. Kun kammesta väännetään, syöttöruuvi vie ainekset reikälevyä vasten pyörivälle nelisiipiselle terälle ja valmis tavara tulee ulos toisesta päästä. Ainekset, esim. haukifileet kannattaa jauhaa kahteen kertaan, niin tulee tasaista massaa, jossa ei ruodot pistele.

Kone on helppo purkaa osiin puhdistusta varten ilman työkaluja. Avataan kammen kiinnitysruuvi, jolloin kampi irtoaa. Avataan reikälevyn kiinnitysrengas ja nostetaan reikälevy ja sen takana oleva terä pois. Sitten vedetään syöttöruuvi ulos. Pesun jälkeen kannattaa sipaista ruokaöljyä terään ja reikälevyyn sekä syöttöruuvin akselin kammen puoleiseen päähän. Näin kone pyörii kevyesti eikä pääse ruostumaan.

Tarvittaessa terä on helppo teroittaa. Laitetaan terän reikälevyä vasten oleva puoli tasaiselle hiomakivelle ja hiotaan kevyesti niin, että kaikki neljä terän siipeä koskettaa samanaikaisesti hiomakiveä. Näin teräkulmat pysyvät oikeina. Hiotaan sen verran että saadaan terän leikkuupintoihin kirkas ja terävä pinta.

Tämä kuvassa oleva Sampo N:o 5 löytyi kirpputorilta ja hintalapussa luki 3,00 eur. Pesun, terien teroituksen ja öljyämisen jälkeen kone pyörii kuin uutena.

Sampo lihamylly

Joulupiparit

Ei ole vaikeaa pipareiden teko nykyisin. Ostetaan paketti valmista piparitaikinaa, semmoinen valmis noin sentin paksuinen levy. Sitä ei tarvitse kaulita ollenkaan, vaan leikataan siitä veitsellä reilun puolen sentin paksuisia pitkiä siivuja ja asetellaan ne pellille. Ne leviävät vähän uunissa, joten ei kannata laittaa liian tiiviisti. Paistetaan paketin ohjeen mukaan. Tosin nämä olivat uunissa muutaman ylimääräisen minuutin, kun olivat vähän paksumpia kuin ohjeessa. Kannattaa seurata uuninluukusta, että saavat sopivan ruskean värin eivätkä pääse palamaan. Puolen kilon paketista tuli 24 pitkää, mureaa ja suuhun sopivaa piparia.

Joulupiparit

Värikäs kanakeitto

Maukas kanakeitto syntyy helposti. Lorautetaan kasarin pohjalle öljyä ja sekaan rasiallinen broilerin suikaleita, joita voi vähän levitellä kasarin pohjalle. Lisätään pussillinen keittojuureksia ja kourallinen kuivattuja sieniä, jos sattuu olemaan. Mausteiksi suolaa, pippuria, paprikajauhetta ja chiliä. Päälle pussillinen peruna-sipulisekoitusta ja vettä sen verran että ainekset peittyvät. Keiton voi suurustaa vehnäjauhoilla. Annetaan kiehua pienellä tulella puolisen tuntia. Keitto saa jäädä sakeaksi. Maistuu vaikkapa kauraleivän kanssa ja jos jää tähteeksi, niin voi lämmittää - maku vain paranee.

Värikäs kanakeitto

Arabia XF2 ruskea teekannu

Kirpputorin hyllyllä oli tämä Arabian ruskea teekannu ja eihän sen ohi voinut kävellä, kun hintalapussa luki 0,90 eur ja kannu oli uutta vastaavassa kunnossa. Teekannu on Ulla Procopen 1964 suunnittelema vientimalli (XF2), jota on myyty myös kotimaassa 1970-luvulla. Ruskean pilkullinen kiiltävä lasite on samantyyppinen kuin Arabian Mahonki-sarjassa, mutta ilman raitoja. Kannun sisällä on irroitettava keramiikasta tehty teesihti. Netissä oli vähän tietoja tästä mallista, mutta Designmuseon Arabian kokoelma sivuston avulla kannun tunnistaminen onnistui.

Teekannusta puuttui kansi ja netin kuvien perusteella alkuperäinen kansi on ollut varsin massiivisen kokoinen ja on peittänyt suuaukon reunoja myöten. Tein kannuun uuden kannen korkkisesta purkin kannesta. Vähän reunoja viilaamalla siitä tuli oikean kokoinen ja se sopiikin kannun tyyliin ja muotoihin yllättävän hyvin, jopa paremmin kuin alkuperäinen kansi.

Arabia XF2 ruskea teekannu

Perinteinen puurovati

Vanhojen arkipäivän käyttöesineiden muotoilu on ajan mukana hioutunutta ja niukkaa. Käytännöllisyys on ollut etusijalla esineen muotoa haettaessa. Niissä harvoin on mitään turhaa ja ylimääräistä ja siksi ne miellyttävätkin silmää. Tämä perinteisen mallin mukaan tehty puurovati on Kyyrölän Saven valmistama. Se on dreijattu punasavesta ja sisäpuolelta lasitettu. Reunaa kiertää keltainen koristeraita. Hinta kierrätyskaupassa oli 0,10 eur ja puolipellavainen lautasliina tuli vielä kaupan päällisinä.

Perinteinen puurovati

Joulun tähti

Ensimmäisenä Adventtisunnuntaina on sopiva aika virittää jouluvalot ikkunaan. Saavat siinä loistaa sitten pimeän aikaan aina Loppiaiseen asti. Paperitähti on perinteinen joulukoriste ja se on helppo valmistaa myös itse.


Joulun tähti

Taitellaan sopivasti valoa läpäisevästä paperista 5 tai 7 teräväkärkistä neliskanttista tötteröä sen mukaan montako sakaraa tähteen haluaa. Yhteen tötteröön on taiteltu neljä kolmion muotoista sivua ja yksi pitkä sivu on sentin verran muita leveämpi, josta sivusauman saa liimattua kiinni. Kun tötteröitä on tarpeeksi, ne kootaan kehäksi ja liimataan alareunastaan toisiinsa. Kussakin tötterössä yksi alasivu on sentin muita pidempi, josta sen saa liimattua viereisen tötterön alareunaan. Kun kaikki tötteröt on saatu kiinnitettyä toisiinsa, leikataan lopuksi paperista kaksi sopivan kokoista ympyrää, jotka liimataan tähden sivuille. Näin tähdestä tulee umpinainen. Tötteröiden pituutta ja niiden terävyyttä säätämällä saa aikaan erimuotoisia tähtiä, joskin teräväkärkinen ja pitkäsakarainen tähti näyttää sopusuhtaisimmalta.

Lamppua varten voi yhden sakaran sivusaumaa avata sen verran, että lamppu sopii sujahtamaan tähden sisään ja johto tulee ulos sakaran kärjestä. Lampuksi kannattaa valita pienitehoinen polttimo, esim. vanhanmallinen 25 W kynttilälamppu, jos sellainen sattuu olemaan tai vastaava led-lamppu. Himmeä valo sopii tähteen parhaiten ja valaisee sen hienosti.

Joulukuusen merkkaus

Sopiva joulukuusi kannattaa katsoa valmiiksi ja merkitä jo sulan maan aikaan, niin löytyy sitten helpommin Jouluna. Viikko sitten satanut ensilumi suli pois ja muutenkin oli hyvä ilma lähteä katsastamaan joulupuita. Kuusi saisi olla pieni ja mielellään vähän vänkyrä tai monilatvainen. Luonnon kuusessa kun on aitoa persoonallisuutta, mitä kaupan muotoon leikatuista kasvatuskuusista ei löydy. Tämä yksilö sai punaisen rusetin latvaansa ja jäi odottelemaan noutajaa.

Joulukuusen merkkaus

Puukahvaiset aterimet

Puukahvaiset ruokailuvälineet olivat suosittuja etenkin 1950-60-luvuilla, kun kattauksiin haluttin vähän luksusta. Aterimien varret valmistettiin tummasta puusta: teakista tai sitten palisanterista, jota myös jakarandaksi tai ruusupuuksi kutsuttiin. Myös Kaj Franck käytti tummaa puuta mausteikkojen alustoina ja astioiden kansina. Se sopii hyvin tuon ajan tyyliin.

Nämä puukahvaiset aterimet löytyivät kirpputorilta ja hinta ei ollut esteenä hankinnalle: kaksi lusikkaa, haarukkaa ja veitseä yhteensä 0,30 eur. Puukahvat olivat päässeet kulumaan, mutta ne oli helppo kunnostaa. Hioin varret ensin hienolla hiekkapaperilla ja sipaisin sitten pintaan mehiläisvahaa. Nyt varsissa on sametinhimmeä hohto, joka tuntuu mukavalta käteen ja tuo puunsyyt hienosti näkyviin. Kuvassa oleva lautanen on Franckin VR:lle suunnittelema G-mallin neliölautanen.

Aterimet puukahvat

Satoi tänään ensilumen

Perjantaina satoi ensilumen. Sade alkoi räntänä ja muuttui sitten lumeksi, joka tarttui puihin ja taivutti niitä sähkölinjoille. Moni talous joutui tulemaan toimeen ilman sähköjä. Viikonloppuun mennessä lunta oli jo kymmenen senttiä, pakkasta pari astetta ja maa valkoinen.

Ensilumi

Alkuperäinen Kilta-sarja

Millainen oli Kaj Franckin Arabialle suunnitteleman Kilta-sarjan alkuperäinen kokoonpano, mitä astioita siihen kuului ja minkä värisinä, millainen oli alkuperäinen Kilta-kahvikuppi ja vati ? Näitä asioita kysyin Designmuseon Kysy museolta -palvelusta ja sain amanuenssi Susanna Thieliltä asiantuntevan vastauksen:

Susann Vihma ja Tapio Yli-Viikari ovat ansiokkaasti selvittäneet Kilta-astioiden syntyä ja muotoiluprosessia artikkelissaan "Kilta, Teema ja muunnelmat" teoksessa Kaj Franck - Universaaleja muotoja (julkaisija Designmuseo, Helsinki 2011). Artikkelissa valikoimasta todetaan seuraavaa (s. 85):

Kilta ei ollut astiasto, vaan sarja muiden astioiden kanssa yhdisteltäviä esineitä. Perusesineet olivat:

• matala lautanen BA 23,5 cm
• matala lautanen BA 15 cm (myös kahvivati)
• paistivati, suorakaide BA 22 x 32 cm
• vihannesastia, nelikulmainen BA 14 x 14 cm
• kahvikuppi ilman vatia BA 0,23 l
• kermakko BA 0,23 l
• sokerikko BA 0,23 l
• kansi BA (kahvikupille, sokerikolle, kermakolle).

Värityksestä todetaan, että vuoteen 1958 mennessä värivalikoimakin laajeni: valkoisen lisäksi oli musta, sininen, vihreä ja keltainen Kilta. Kilta-lautasten peilit ovat aina tasaisia, niissä ei ole kuppisyvennyksiä. Kahvikupin lautaset, joissa on kupin pohjan kokoinen syvennys, ovat jotain muuta Arabian mallia. Vuoden 1958 tuotekuvastossa on yhteensä 37 osin löyhästi yhteen kuuluvaa esinettä Kilta-nimekkeen alla. Kiltaan ja Kaj Franckin muuhun tuotantoon voi tutustua osoitteessa: http://franck.kokoelma.fi/

Alkuperäinen Kilta sarja

Olut Lontoon Portteri

Kun harvakseltaan juo olutta, niin kannattaa valita nautittavaksi parasta laatua, kuten tämä Fuller's London Porter, jota löytyy Alkon valikoimista (3,99 eur 0,5 litran pullo). Se on vahvaa, tummista maltaista valmistettua brittiolutta, jonka maku mennen tullen päihittää kaupan perusoluet ja muut tummemmat laadut. Pullo kannattaa ottaa jääkaapista huoneen lämpöön vajaa tunti ennen nauttimista, jolloin juoman aromit ovat parhaimmillaan tarjoilulämpötilan ollessa noin 10-14 C astetta. Makua on turha ryhtyä kuvailemaan mitenkään, se vain maistuu siltä kun hyvän tumman oluen kuuluukin maistua.

Porter-oluilla on pitkät perinteet. Britit ovat valmistaneet näitä pintahiivaoluita 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Tumman ruskea, lähes musta, paahdetuista maltaista pantu olut oli aikoinaan erityisesti tavaran kantajien (eng. porter) suosima juoma. Raavaat miehet kantoivat toreille myytävää tavaraa ja joivat portteria janoonsa. Siitä se on varmaan saanut nimensäkin. Maussa on tyypillisesti paahtuneita aromeja, karamellia, lakritsia, kahvia, tummaa suklaata ja mämmiä.

Fullers London Porter

Uuniwokki

Wokin voi tehdä helposti uunissa samalla kun paistaa siellä ruisleipää. Lorautetaan uunivuokan pohjalle öljyä ja kaadetaan pussista kerros wokkivihanneksia. Välikerrokseen voi laittaa vaikka kalapuikkoja, lihapyöryköitä, palvikinkkua tai muuta helposti kypsyvää ja sitten päälle vielä kerros wokkivihanneksia. Mausteeksi käy soija- tai chilikastike. Vuoka voi olla uunissa kolme varttia 200 C asteessa ja se kypsyy siellä itsekseen.

Uuniwokki

Arabia G-mallin lautanen

Kaj Franck suunnitteli 1955 Valtionrautateille (VR) astiaston, johon kuului matalat, neliönmuotoiset lautaset (malli G). Lautasia oli kolmea eri kokoa (13,5 / 17,5 / 21 cm) ja valkoisen lisäksi lasitteena käytettiin Kilta-sarjasta tuttua mustanruskeaa. Lautasten reuna on loivemmassa kulmassa pohjaan nähden kuin Kilta-neliövadeissa, mutta ne sopivat muotonsa puolesta hyvin täydentämään Kilta-astioita. Lautasia valmistettiin myös yleiseen myyntiin 1957-67. Valkoista lautasta löytyy monella eri koristeella sekä Arabian taiteilijoiden tekemänä että harrastemaalareiden kuvioimana. Kuvassa oleva yksilö löytyi kierrätyskaupasta edullisesti 0,50 eurolla. Sen pohjassa on massaan painettuna mallitunnus G 21.

Arabia lautanen G

Lisää Kiltaa

Kaksi mustaa Arabian Kilta-kahvikuppia lautasineen yhteensä 2,00 eur ja musta neliönmuotoinen Kilta-vati 0,80 eur olivat tämän viikon mieluisat ja edulliset löydöt. Kaikki hyväkuntoisia ja vadin pohjassa massaan painettuna Kilta-sarjan tunnus BA. Vati on isompaa kokoa (17 cm x 17 cm) ja siihen on ollut aikoinaan saatavilla myös rottinkikehikko, jonka avulla kuuman astian liikuttelu on ollut helpompaa.

Arabia Kilta kahvikupit ja neliövati

Keramiikkataulu Sika

Keittiön seinä sai tänään uuden keramiikkataulun. Kiiltävän mustan laatan keskellä on kohokuvioitu sika. Komeuden hinta ei rasittanut kukkaroa. Se löytyi kierrätysmyymälästä 0,25 eurolla ja pääsi heti Kalan ja Hedelmien seuraan.

Keramiikkataulu Sika

Sienipasta

Vielä löytyi lähimetsästä hyviä suppilovahveroita, vaikka on jo marraskuu. Siispä tänään syödään sienipastaa. Suppilovahverot pannulle ja annetaan kiehahtaa omassa nesteessään kunnes neste haihtuu. Sitten pannuun loraus öljyä ja muutama kinkkuviipale suikaloituna sekä vähän paprikajauhetta. Annetaan hetki ruskistua, sitten pannuun puolilitraa vettä ja pussillinen kaupan pikapastaa kermakastikkeessa -aineksia. Sekoitetaan hyvin ja keitetään hiljalleen reilut viisi minuuttia. Jopa maistui hyvältä.

Sienipasta

Havukoriste

Pyhäinmiestenpäivään sopii hyvin havukoriste. Metsästä löytyi myrskyn kaatama iso kuusi, josta sai otettua oikein tuuheita kuusenoksia. Ne saviruukkuun, joka sitten rautalankaripustuksella roikkumaan parvekkeen tuuletusorteen. Ilmojen viilettyä tämä kestää vihreänä vielä pitkälle talveen.

Havukoriste

Solmion kavennus

Solmioiden käyttö on vähentynyt selvästi viime vuosina. Nykyisin tapana on jättää kauluspaidan ylin nappi auki ja kulkea kaulukset levällään ilman kravattia. Ei näytä oikein tyylikkäältä. Kauluspaita on alunperin tarkoitettu solmion kanssa pidettäväksi, etenkin silloin kun päällä on pikkutakki tai puku. Onneksi kirpputoreilta löytää usein todella hienoja solmioita ja todella edullisesti, niin kuin tämä ranskalainen silkkisolmio (Pierre Cardin) hintaan 0,20 eur.


Solmio

Solmio oli vain hieman ylileveä nykyiseen makuun, mutta eipä hätää, solmion kavennus kun onnistuu helposti. Puretaan takasaumaa auki alhaalta päin sinne saakka, missä solmion leveämpi osa loppuu. Sauma on yleensä harsimalla ommeltu ja helppo purkaa. Jos solmion takana on hännälle tarkoitettu lenkki, irroitetaan myös se. Sitten taitellaan sanomalehdestä halutun levyinen solmion mallinen kiila ja työnnetään se solmion sisään. Kiilan tarkoituksena on toimia uuden leveyden mallina, kun avatun solmion reunat taitetaan sen päälle ja silitetään takapuolelta uuden leveyden mukaiseksi. Kiila estää myös liian terävien prässien syntymisen solmion reunoihin. Kun solmioon on saatu silitettyä uusi haluttu leveys, harsitaan takasauma kiinni, kiinnitetään irroitettu lenkki paikalleen ja valmista tuli.

Vene talviteloille

Soutelut on nyt sitten tältä kesältä ohi. Kelit muuttuivat jo sen verran sateisiksi ja viileiksi, että oli aika nostaa vene talviteloilleen. Suurin osa rannan veneistä olikin jo kumollaan ja pukkien päällä odottamassa kevättä. Monta veneretkeä tulikin tehtyä, enimmäkseen saareen ja lähivesille. Paljon iloa ja virkistystä tuo pieni soutuvene on tuottanut.

Vene talviteloilla

Kilta-sarja täydentyy

Alkuperäisen Kilta-sarjan metsästys on tuottanut tulosta. Viime viikolla löytyi vihreä kahvikuppi aluslautasen kanssa ja eilen samanvärinen pieni kulho. Molemmat hyväkuntoisina ja edullisesti paikallisesta kierrätyskaupasta: yhteensä 2,50 eur.

Tämä isompi kahvikuppi (halkaisija 9 cm) on se, jonka Kaj Franck suunnitteli Arabian Kilta-sarjaan alunperin. Koko ja muoto on sama kuin kermakolla ja sokerikolla, jotka tehtiin samalla muotilla. Sittemmin sarjaan on lisätty pienempikin kuppi. Kahvikupin vati (halkaisija 15 cm) on tasapohjainen ja se sopii myös kulhon kanneksi. Kuppeja on myyty myös toisen lautasmallin kanssa, jossa on kupin pohjan kokoinen syvennys niin että kuppi ei pääse liikkumaan sivusuunnassa, mutta tasapohjainen vati on se alkuperäinen. Myös kahvikupin korvan kiinnitystä on muutettu, kun valmistustekniikka on kehittynyt. Vanhemmissa kupeissa on korvassa alaspäin taivutetut tassut, joilla korva kiinnittyy tukevasti kuppiosaan. Uudemmissa korva on liitetty suoraan kuppiin.

Kilta-kulhoja on valmistettu kolmea eri kokoa. Tämä kuvassa oleva on niistä pienin (0,5 litraa, halkaisija 13 cm). Kulhot suunnitteli Arabialle Edvin Lindqvist, joka toimi tehtaalla ylityönjohtajana. Mallisarjan tunnuksena oli ensin SA, sittemmin se muutettiin Kilta-sarjan mukaisesti BA:ksi.

Mustan ja valkoisen lisäksi Kilta-sarjan värilasitteina on käytetty sinistä, keltaista, vihreää ja ruskeaa. Franck valitsi värit huolellisesti ja haki pitkään oikeita sävyjä, jotka sopisivat toisiinsa. Ruskea väri oli toisin vain vähän aikaa tuotannossa vuosina 1954-56. Siksi siihen harvemmin törmää kirpputoreilta.

Arabia Kilta kahvikuppi ja kulho

Keramiikkataulu Hedelmät

Siinä se lojui, kierrätyskaupan alekorissa muiden kehysten ja pikkutaulujen joukossa: kohokuvioidulle kaakelille maalattu keramiikkataulu, hinta 0,50 eur. Aihe miellytti ja samoin värit. Vanha se oli, koska lasitteen pinta oli hienosti krakeloitunut. Taulun kehykset olivat lakattua koivua eivätkä sopineet ollenkaan kokonaisuuteen. Maalasin ne valkoiseksi ja taulu sai uuden ilmeen. Nyt se koristaa keittiön seinää Arabian Kalan yläpuolella.

Keramiikkataulu Hedelmät

Ruisleipä taikinajuureen

Taikinajuureen ilman leivinhiivaa tehty ruisleipä on aitoa evästä. Yksinkertaisista aineksista se syntyy: jauhoista, vedestä ja suolasta, ja saa makunsa hapanjuuren monimuotoisista organismeista. Kun leivän vielä leipoo itse, niin tietää mitä syö. Ruisleipää voi tehdä monella tavalla ja erilaisilla resepteillä. Tällä ohjeella pääse maistamaan oikeaa leivän makua.

Ainekset (näillä määrillä tulee yksi keskikokoinen leipä)
1-2 dl hapanjuurta
8 dl ruisjauhoja (täysjyvä)
1 dl kaurahiutaleita (täysjyvä)
1 dl graham-vehnäjauhoja (täysjyvä)
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
Paistetaan 250 C asteessa 15 min. + 200 C asteessa 45 min. + jälkilämmössä 10 min.

Ensin tarvitaan taikinajuuri. Jos sitä ei ole valmiina, tästä jutusta löytyy ohjeet sen tekoon. Elvytä jääkaapissa purkissa säilytettävä juuri ennen käyttöä. Jos suunnittelit leipoa esim. lauantaina, ota juuri jääkaapista torstai-iltana. Lisää purkkiin pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja saman verran haaleaa vettä, sekoita hyvin, sulje purkin kansi löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan elpymään. Juuri on parhaimmillaan puolen vuorokauden kuluttua.

Perjantaina tehdään raski. Laitetaan taikinakulhoon pari desilitraa elvytettyä kuohkeaa taikinajuurta, 3 dl vettä ja 3 dl ruisjauhoja. Sekoitetaan hyvin, peitetään kulho muovipussilla ja jätetään lämpimään paikkaan. Raskia hapatetaan 12 - 24 tuntia, jolloin siihen muodostuu ruisleivälle ominaisia ainutlaatuisia makuaineita. Aikaa pidentämällä saa leipään vahvemman rukiin maun.

Lauantai-aamuna tehdään varsinainen taikina. Mutta ennen sitä muista ottaa desilitran verran raskia talteen purkkiin juureksi seuraavaa leivontaa varten. Lisää purkkiin vielä ruokalusikallinen ruisjauhoja, sekoita hyvin ja laita suljettu purkki jääkaappiin. Juuri vaan paranee kun sitä käyttää leivonnassa. Yleensä käytän kaiken juuren purkista raskiin ja otan sitten hapatetusta raskista talteen uuden juuren alun purkkiin odottamaan seuraavaa kertaa. Näin juuri kiertää hyvin ja pysyy elinvoimaisena.

Sen jälkeen jatketaan taikinan tekoa. Lisätään raskiin 2 dl vettä, puolitoista teelusikallinen (8 ml) suolaa, 1 dl kaurahiutaleita ja 1 dl graham-vehnäjauhoja ja sekoitetetaan ne hyvin. Sitten lisätään noin 4-5 dl ruisjauhoja välillä sekoittaen. Taikina on tarkoitus jättää pehmeäksi ja sen voi sekoittaa puulastalla taikinakulhossa. Vaivaa taikinaa kulhossa sen verran että siihen alkaa muodostua sitkoa.

Taikinan voi kohottaa suoraan paistovuokassa eikä sitä tarvitse leipoa jauhojen kanssa pöydällä. Vuoraa leivän kokoinen uunivuoka leivinpaperilla, leikkaa ylimääräinen paperi pois vuokan reunoja pitkin ja kippaa taikina vuokaan. Tasoittele taikina vuokaan leivän muotoon ja peitä liinalla. Leipä kannattaa kohottaa lämpimässä, vedottomassa paikassa. Kolme tuntia on sopiva kohotusaika, jolloin se nousee noin puolitoistakertaiseksi.

Leivän paistaminen onnistuu hyvin sähköuunissakin. Paistetaan sitä uunin keskiosassa ensin 15 min. 250 C asteessa, sitten säädetään uuni 200 C asteeseen ja jatketaan paistamista 45 min. Keittiön täyttää yksi parhaimmista tuoksuista: paistuvan ruisleivän tuoksu. Sammutetaan uuni, otetaan leipä uunista ja nostetaan se pois vuokasta, otetaan leivinpaperi pois. Laitetaan leipä paljaaltaan ylösalaisin käännettynä takaisin uunin ritilälle jälkilämpöön vielä kymmeneksi minuutiksi. Näin saadaan leipään jälkiuunin makua ja pohjaan sopiva rapeus. Jäähdytetään leipä liinalla peitettynä ritilän päällä. Sitten pääsee maistamaan.

Ruisleipä itse tehty

Taikinajuuri ruisleivälle

Oikeaan taikinajuureen ilman hiiva itse tehty ruisleipä on parasta leipää mitä voi kuvitella. Ennen kuin päästään leivontapuuhiin tarvitaan hapanjuuri, joka syntyy seuraavilla ohjeilla. Leivän teossa juuri korvaa hiivan, kohottaa taikinan ja antaa ruisleivälle ainutlaatuisen maun. Juuret ovat yksilöllisiä, koska ne sisältävät vaihtelevan määrän erilaisia villihiivoja sekä maitohappo- ja etikkahappo-bakteereita. Kun ottaa leipoessa aina talteen seuraavan kerran juuren, leivän maun pitäisi suunnilleen pysyä samana, mutta kaverin juurella tehty leipä maistuu yleensä erilaiselta kuin oma.

Purkki
Otetaan kannellinen astia ja pestään se huolellisesti. Juuren teossa on muutenkin hyvä huolehtia puhtaudesta, että ei-toivotut organismit ja muut pöpöt eivät pääse pilaamaan asiaa. Puolen litran lasipurkki sopii tähän tarkoitukseen hyvin.

Jauhot
Ruisjauhot kannattaa valita huolellisesti. Tuoreet täysjyvä- ja luomujauhot ovat parhaita. Niissä on jäljellä juuren syntymisessä tarvittavia organismeja. Jos juuri ei lähde valmistumaan toivotulla tavalla, syynä voi olla liian vanhat lähellä parasta ennen -päivää olevat jauhot.

Päivä 1, ilta
Mittaa purkkiin 1 rkl (15 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä ja sekoita ne hyvin. Sulje kansi ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään. Jos löytyy vähän huoneenlämpöä lämpimämpi paikka, niin se on paras.

Päivä 2, ilta
Juuren alku on nyt tekeytynyt 24 tuntia, Sen pinnassa voi jo näkyä pieniä kuplia ja tuoksu on makeahko. Heiluttele purkkia vähän ja jätä tekeytymää.

Päivä 3, ilta
Lisää purkkiin 1 rkl (15 ml) ruisjauhoja ja sekoita hyvin. Jätä tekeytymään.

Päivä 4, aamu
Lisää 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä. Sekoitetaan ja jätetään edelleen tekeytymään.

Päivä 4, ilta
Juuren pitäisi nyt olla kuohkeaa ja pinnalla on pieniä kuplia.  Lisää purkkiin jälleen 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä. Sekoita ja jätä vielä tekeytymään.

Päivä 5, ilta
Jos kaikki on onnistunut kuten pitääkin, niin taikinajuuri on nyt valmista. Se on kuohkeaa ja täynnä pieniä kuplia, muistuttaa vähän suklaamoussea. Tuoksu on hapan ja makeahko. Juuri on käyttökunnossa leivontaan, mutta jos et leivo heti, niin laita purkki suljettuna jääkaappiin odottamaan käyttöä. Jos juuri ei ole lähtenyt käymään, tuoksuu ummehtuneelta tai pinnalle on tullut hometta, niin vääränlaiset organismit ovat saaneet vallan purkissa. Heitä epäonnistunut juuri pois, pese purkki huolellisesti ja aloita alusta.

Juuren ruokkiminen
Jos leipoo viikoittain, juuri säilyy leivontapäivien väliajan hyvin suljetussa purkissaan jääkaapissa. Kun leivontaväli venyy pidemmäksi, juurta kannattaa ruokkia viikon välein lisäämällä purkkiin 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä ja sekoittamalla ne juuren kanssa hyvin. Koostumuksen pitäisi olla kiinteän puuromaista, ei liian vetelää. Jos juuri kasvaa liian isoksi, niin sitä voi heittää osan pois ja laittaa lopun purkissa jääkaappiin odottamaan leivontaa.

Juuren elvyttäminen
Jääkaapista suoraan otettu juuri ei kylmänä toimi oikein leivonnassa, vaan se vaatii elvytyksen. Lisää purkkiin 2 rkl (30 ml) ruisjauhoja ja 2 rkl (30 ml) haaleaa vettä, sekoita hyvin ja jätä juuri lämpimään paikkaan, jolloin se alkaa taas kuplia ja kuohkeutuu. Juuri on tehokkaimmillaan noin 12 tunnin kuluttua lämpimään otosta, joten ajoita elvytys sopivasti ennen leivän tekoa. Ruisleipää voi tehdä monenlaisella reseptillä. Tässä jutussa on yksinkertainen ja helppo ohje.

Taikinajuuri

Harjanvarsi

Kun harjasta katkeaa varsi, ei heti tarvitse mennä kaupasta uutta ostamaan. Sopivan paksuisesta kuivasta mäntyriu'usta on helppo tehdä itse uusi varsi. Karsitaan oksat ja vuollaan kuori pois. Katkaistaan sopivan pituiseksi ja vuollaan latvapää harjan reikään sopivaksi. Jopa kelpaa taas harjailla.

Harjanvarsi

Hieno retkisää

Jälleen hieno retkisää. Vähän evästä reppuun ja soutamalla saareen. Järveltä näkee hyvin ruskapuiden täplittämän syksyisen maiseman. Koivut hehkuvat keltaisina tummaa havupuutaustaa vasten. Pihlajissa on punaisen sävyjä. Silmä ja mieli lepää avaraa järvenselkää soutaessa. Raittiissa ulkoilmassa eväät maistuvat eikä ole kiire mihinkään.

Hieno retkisää

Broileria uunissa

Uunipannussa valmistuu vähällä vaivalla broilerieväs ja lisukkeet siinä samalla. Laitetaan marinoidut koipi-reisipalat tilavaan vuokaan ja lisätään pienet perunat joukkoon. Isommat perunat kannattaa puolittaa. Tähän voi laittaa muitakin juureksia, vaikka porkkanaa ja lanttua lohkottuna. Mausteita ei välttämättä tarvitse lisätä, kun levittää vähän marinadia ainesten päälle. Paistetaan uunin keskitasolla vajaa tunti parin sadan asteen lämmössä. Broileri saa mennä ylikypsäksi, kuitenkin niin että säilyy mehevänä. Sitten pääseekin syömään.

Broileria uunissa

Ryijy-ostoksilla

Ryijy on kulkenut pitkän matkan vene- ja rekipeitteestä penkin päälle ja seinälle. Alunperin käytännöllisestä lämmikkeestä on tullut aikojen myötä kodin koriste ja taidetekstiili. Semmoinen piti siis saada, kun työhuoneen seinällä oli juuri sopiva paikka. Ajatuksena oli löytää mielellään moderni, ei mikään perinnemalli, pinnaltaan elävä, sopivan värinen eikä liian iso. Ja semmoinen löytyikin: tuuheanukkainen ja metsänvihreä kudonnainen reiluun kirpputorihintaan 0,50 eur. Ei tullut kalliiksi tämä haave.

Ryijy metsänvihreä

Syyssoutu

Venettä ei kannata laittaa talviteloilleen liian aikaisin. Vielä lokakuussa voi tehdä veneretkiä, kun sattuu olemaan kuulaita syyspäiviä, niin kuin tänään, kun soutelin saareen. Pitää vaan laittaa tarpeeksi vaatetta päälle, järvellä on jo aika viileää. Myrsky oli kaatanut rantakalliolta männyn. Juuret eivät olleet pitäneet ohuessa mullassa kovan tuulen riepottelussa. Yöpakkanen saa syksyn värit esiin. Juolukan ja mustikan varvut loistivat hienoissa sävyissä. Niitä ihailin kun join eväskahvit laavulla istuessa.

Syksyn värit

Höystetty hernekeitto

Syksyllä kun ilmat alkavat viiletä, keitot jälleen maistuvat. Purkkihernekeitosta saa hyvän pohjan erilaisille kokeiluille. Tämä on yksi suosikkini. Lorautetaan kasarin pohjalle öljyä ja ruskistetaan possun lihasuikaleet siinä. Tähän käy myös jauheliha. Annetaan lihan kypsyä kasarissa kymmenisen minuuttia. Sitten lisätään hernekeittopurkin sisältö ja vettä tuplasti mitä purkin kyljessä lukee, keitto kun sakenee kypsyessään. Vielä pussillinen sekavihanneksia joukkoon ja sekoitetaan ainekset. Annetaan hiljalleen kiehua pienellä lämmöllä parikymmentä minuuttia. Kun käyttää marinoituja lihoja, niin lisämausteita ei välttämättä tarvita. Tämä soppa maistuu erityisesti tuoreen kauraleivän kanssa.

Höystetty hernekeitto

Vintage-pöytälamppu

Ihmiset heittävät surutta pois aivan käyttökelpoista tavaraa. Tämä hieno retrohenkinen työpöytävalaisin löytyi roskalaatikosta ja pienen putsauksen ja lampun vaihdon jälkeen se pääsi kotikonttoriin valaisutehtäviin. Lampun merkistä (Alda, TYP 400) löytyi niukasti tietoa netistä. Se saattaa olla on ruotsalaista valaisinmuotoilua 1970-80-luvulta.

Retro pöytälamppu

Riihimäen Lasin maljakko

Tamara Aladin on vähemmän tunnettu lasimuotoilija, joka suunnitteli lukuisia maljakoita Riihimäen Lasille 1960-luvulla. Niitä valmistettiin kotimaan markkinoiden lisäksi paljon vientiin, erityisesti Saksaan. Muottiin pyörittäen puhalletuissa maljakoissa käytettiin usein värialoitus-tekniikkaa, jolloin maljakon yläosa on värillinen ja alaosaan jää kirkkaasta lasista muodostuva kanta. 

Aladinin muotokieli on helposti tunnistettavissa. Sylinterin muotoisissa maljakoissa on monesti yksi tai useampi uloke ylä- tai alaosassa eri tavalla ryhmiteltynä. Futuristinen muotoilu oli aikaansa edellä ja maljakot näyttävät moderneilta vielä nykyäänkin. Kuvassa oleva oliivinvihreä kaunotar odotti ilokseni kirpputorin hyllyllä ja vaihtoi omistajaa 2 eurolla.

Tamara Aladin maljakko

Suppilovahveroita kannattaa poimia

Suppilovahvero on herkullinen sieni ja niitä kannattaa kerätä. Niitä löytää syys-lokakuussa tuoreista havu- ja sekametsistä usein rinteiden pohjoissivulta. Sieni on paikkauskollinen ja nousee vuosi vuoden jälkeen samoille seuduille. Niiden poimiminen sammalten ja pudonneiden lehtien seasta vaatii vaan tarkkuutta, sieni kun piiloutuu niin helposti. Kun yhden löytää, niin voi olla melko varma että läheltä löytyy kokonainen rypäs. Jo kerätyt kohdat kannattaa katsoa vielä uudelleen toisestakin suunnasta ja usein niitä löytää lisää. Sienet ovat yleensä puhtaita eikä niissä ole matoja tai etanoita.

Suppilovahverot voi käyttää ruuanlaitossa tuoreena sellaisenaan tai sitten kuivata talven varalle. Ohutmaltoisena sienenä se kuivuu helposti huoneenlämmössäkin. Jos saunassa on lattialämmitys, niin siellä kuivatus onnistuu hyvin paperin päällä.

Suppilovahverot

Iittalan Maaru-kynttilänjalka

Tapio Wirkkala suunnitteli 1980-luvun alussa Iittalan tuotantoon Maaru-lasisarjan, johon kuului myös kynttilänjalka/tuikkualusta. Kynttilänjalkoja on valmistettu kolmea eri kokoa halkaisijaltaan 60, 80 ja 110 mm. Niiden muodossa toistuu raidallinen puolipallo, joka on myös sarjan lasien muodon lähtökohtana. Lasisarja on saanut nimensä Tapio Wirkkalan tyttären Rut-Maaria Piritta "Maarun" mukaan. Kuvassa on iso, keskikokoinen ja pieni kynttilänjalka. Isompaan sopii tuikun lisäksi myös lyhyt lyhtykynttilä, pieneen ja keskikoiseen taas käy hyvin pallokynttilä. 80-luvun mainoskuvissa kynttilät olivat usein punaisia. Tuikkuja ei vielä silloin paljon käytetty. Pieni ja keskikokoinen Maaru löytyivät kirpputorilta, hintalapussa luki 0,50 eur. Iso on saatu firman pilkkikilpailujen palkintona. Se on ilmeisesti ollut liikelahja, koska pohjaan on hiekkapuhallettu Tukon (T-kaupan) T-logo.

Iittalan Maaru-kynttilänjalka

Teekannu ja purnukka

Kaj Franckin suunnittelema ja Arabian vuosina 1953-75 valmistama Kilta-astiasarja on muotoilultaan loppuun asti harkittu. Sen pelkistetyt muodot miellyttävät silmää ja kestävät aikaa. Alunperin sarjassa oli vain kahdeksan osaa: kahvikuppi, sokeriastia, kermakko, niihin sopiva kansi, kaksi erikokoista lautasta (pieni ja iso), paistivati (suorakaide) ja vihannesvati (neliö). Astiat olivat monikäyttöisiä ja ne sopivat toisiinsa. Aikaa myöten sarjaan on tosin liitetty paljon muitakin osia. Astioita ei koristeltu kuvioilla, vaan eri väriset lasitteet toivat niihin vaihtelua: musta, valkoinen, keltainen, vihreä, ruskea ja sininen. Sarja tuli uudelleen markkinoille 1981 uudistettuna Teema-nimellä, mutta nämä alkuperäiset Kilta-astiat (malli BA) ovat niitä, joissa on oma viehätyksensä yhä tallella. 


Arabia Kilta teekannu ja purnukka

Kuvassa on myöhemmin Kilta-sarjaan lisätty teekannu ja purnukka eli kannellinen pyöreä rasia (malli IS 1) mustana. Musta lasite on näissä vanhemmissa Kilta-astioissa pikemminkin mustanruskea, ei niin tyly kuin pikimusta. Taiteilijat mielellään sekoittavat mustan itse pääväreistä: punaisesta, sinisestä ja keltaisesta saa sävykästä mustaa, joka kirkkaassa valossa vivahtaa ruskeaan tai vihreään. Kilta-astiat leimattiin yleensä lasitteen päälle helposti pois kuluvalla leimalla. Siksi näissä ei monesti ole mitään merkintöjä pohjassa. Astioita löytyy hyvin kirpputoreilta ja joskus tosi edullisestikin: teekannu maksoi 10 eur ja purnukka 1,50 eur. Sarja kaipaa vielä täydennystä. Hakusessa on ainakin eri väriset kahvikupit aluslautasineen - kohtuu hintaan.

Kolmikulmainen Kilta-kulho

Kaj Franckin Kilta-sarjaan liitettiin aikanaan myös muiden suunnittelijoiden astioita. Pyöreät kulhot ovat Edvin Lindqvistin muotoilemia ja kolmikulmaiset kulhot Ulla Procopen. Procope työskenteli Franckin aikaan Arabialla ja näitä kolmikulmaisia kulhoja valmistettiin vuosina 1957-65 kolmea eri kokoa: matalampi vati, pieni kulho ja kuvassa oleva iso kulho (malli BT 2). Lasitteina käytettiin tuttuja Kiltan värejä: keltaista, vihreää ja sinistä, valkean ja mustan lisäksi. Näitä kolmikulmaisia kulhoja löytää harvemmin. Minulla kävi hyvä tuuri, kun kulho oli Marttojen kirppiksellä myynnissä 1,50 euron hintaan.

Arabia Kilta kulho kolmionmuotoinen

Värikäs kalakeitto

Värikäs kalakeitto on helppo ja nopea ruoka valmistaa. Otetaan pakasteseitä paketti ja annetaan sulaa sen verran että saadaan kuutioitua. Kalan voi sulattaa myös mikrossa jos on niin kiire tai käyttää valmiita kalakuutioita. Tähän käy myös kirjolohisuikaleet tai muu kala mitä nyt sattuu olemaan. 

Lorautetaan kasarin pohjalle öljyä ja laitetaan kalat sinne. Niiden sekaan mausteet: suolaa, pippuria, paprikajauhetta, chiliä. Päälle pussillinen keittojuureksia ja voi laittaa mukaan myös sieniä jos on, vaikka kuivattuja suppilovahveroita tai tatteja. Lopuksi pussillinen peruna-sipulisekoitusta ja vettä sen verran että ainekset juuri peittyvät. 

Annetaan kiehua pienellä lämmöllä varttitunti ja lisätään sitten maitoa sen verran että väri vaalenee sopivasti. Jätetään kuitenkin sakeaksi ja kuumennetaan vielä hetki. Maistuu (jälkiuuni)ruisleivän kanssa. Ja jos sattuu jäämään tähteeksi niin voi lämmittää vaikka huomenna, maku vain paranee.

Värikäs kalakeitto

Sumppikahvi

Sumppikahvin makuun pääsee tutustumaan vaikkapa näin: Keitetään ensin kahvit tavalliseen tapaan kahvinkeittimellä ja juodaan ne pois. Suodatinpussia kahvinporoineen ei kuitenkaan heitetä menemään, vaan jätetään ne keittimeen ja laitetaan uutta vettä säiliöön. Vettä voi laittaa vaikka puolet siitä määrästä, mitä oli ensimmäisellä kerralla. Vanhoista poroista irtoaa vielä ihan juotavaa kahvia - sitä sumppikahvia. Jos sitä ei jaksa heti juoda, niin sen voi laittaa termospulloon ja nauttia sitten myöhemmin. Maku tasaantuu kun sumppi seisoo pari tuntia termoksessa.

Sumppikahvit voi tietenkin keittää myös pannulla samalla tavalla vanhoista poroista. Jotkut hienostelevat ja lisäävät sekaan vähän uusia poroja, mutta se ei sitten enää ole aitoa sumppia. Uusista kahvinporoista keitettyä kahvia ei oikein voi kutsua sumpiksi, olipa se miten huonoa tahansa. Oikea aito sumppi keitetään siis aina jo vähintään kertaalleen käytetyistä kahvinporoista.

Sumppikahvi